Mä tein Millille maksalaatikkokakun jossoli neljä nakkikynttilää 
Onnea päivänsankareille!
Meidän vahti paukuttaa tuolla talon nurkalla, nyt jo reilu vartti mennyt ja vähitellen alkaa tahti hiljentyä. Jotain hälyttävää se tuolla pimeässä näki/kuuli/haistoi, koska ensihaukku oli sellainen hälytys että kissat sisällä pomppasivat sängyn alle. Menin katsomaan mutta eihän siellä lampullakaan mitään näy. Koira ei anna periksi, tuijottaa tiiviisti tuonne pimeyteen ja haukkuu. Mä olisin jo käyny maate mutta eihän sitä voi yksinään ulos jättää eikä se taatusti suostu sisälle ennenkuin tilanne on sen mielestä rauhoittunut. On se kyllä hyvä vahti jo, vaikka on nuori vielä.
Tästä tulee mielenkiintoista nyt kun illat alkavat tosissaan olla pimeitä ja koira alkaa toimittaa tehtäväänsä. Kiva seurata sen työskentelyä, on sillä niin erilainen ote tuohon vartiointiin mitä sakemannilla oli. Spk hälytti kyllä mutta oli lähinnä helpottunut jos sen kutsui pois pimeästä (suden hajusta se ei puhunut mitään vaan luikki häntä koipien välissä sisälle), Nalle ei jätä vartiopaikkaa ennenkuin on itse varmistunut että kaikki on ok.
Onnittelut Millille ja Helgalle! Maksalaatikko nakkikynttilöin? 
Meillä ukko varmaan pitäis tuota unelmien synttärikakkuna kun ei tykkää leivoksista. 
Ja son tosi heleppo tehä 
Käväsin uudelleen mäyristen sivuilla ja sieltähän napsahti Kesäkuussa oli EI OOTA vaan tarjolla… ja nyt on varattu meille karvanen kaveri Tuntuu epätodelliselle…osaksi tottui oleen jo ilman koiraa kun marraskuussa olisi jo 2 vuotta tullut Emmin lähdöstä.
Ei koirankarvaa…ei hiekkaa…ei kotiin kiirettä.
Muttei myöskään ILOA eikä seuraa eikä ehdotonta ystävyyttä
Tuntuu vaan siltä et saadakseen ystävän piti ostaa ystävä …koiralla ei ole vaihtoehtoja ja on tyydyttävä minuun.
Lapinporokoira Mimmi oli naapurin koira mutta mun paras kaveri
Minulla oli tunne & etiäinen että kun reissusta tulen niin Mimmiä ei enää ole… ja niin kävi.
Reissuun lähtiessä kaverilla oli iso rasvapatti puhjennut ja niitä oli pitkin kroppaa…olin huolissani mut mulle vakuutettiin et antibiotti auttaa ja Mimmillä ei hätää.
Toisin kävi …tulehdus ryöstäytyi ja Mimmi lähti koirien taivaaseen.
Oli pakko laittaa vauhtia omaan koira ystävän hankintaan.
Onnea miraemmi oman karvakaverin odotukseen Ja osanotot koiraystävän menetyksestä!
Koska tämä uusi kuonokas sitten saapuu? Ja mikä on merkki ynnä malli (meidän lapset kysyvät aina koirista että minkä merkkisiä ne ovat)?
Tilhiski hän on kaniini karkeakarva riistavärillä …lokakuun puolessa.
Toisesta soitan huomenna…jos tuuri käy niin tulisi pitkäkarvainen kaveriksi mut en tiedä viel sopiiko kasvattajalle ? Et haettais ne samalla kertaa kun matka on pitkä ( täytyy yöpyy hotellissa ).
Sitten loppuu surffailu täälläkin kun pitää vahtia uutta-uusia ystäviä.
Jos onni suo niin saadaan kaksi ja ne olisi 5 viikon ikäerolla…ja menis samalla PISSA-KAKKA SHOW:lla.
Onnea miraemmin perheenlisäyksen odotukseen! Kyllä sun viesteistä on paistanut koirakaipaus, joten mukavaa, että kohta saat koiraystävän/ystäviä. Ja siis sittenhän sun vasta pentissä pitääkin istua lataamassa meille kuvia koiruleista ja heidän edesottamuksistaan! 
Nimenomaan! Kuvia odotellessa! Onnellista odotusta miraemmille! Just eilen näin täällä päin myytävistä mäyriksenpennuista kuvan netissä ja heti aattelin sua. Onpa mukava kuulla että asia on näin mukavasti edistynyt.
Kiitos teille…kuvia en osaa ladata mut opetella voin kunhan sitten karvakuonot koisii päiväunia. Tilattu on nyt kaksi karkkari kaniini ja pitkäkarv.kaniini-kääpiö sekoitus. Hippusen hirvittää mut samalla on odottava fiilis. Saan ainakin syyn nousta aamulla ylös ja lopettaa itseni pumppaamisen pullalla.
Koiria odotellessa rimakauhu alkaa tekeen pesää mun päähän…miten saan ne sisäsiisteiksi ? Kun pojat tulee samaanaikaan toinen 12 ja toinen 8 viikkoa ? Mäykyillä on muutoinkin sen oppimisessa pitempi harjoituskausi.
Onko höhlä ajatus että hommaan niille nukkumiseen kangaskopan jonne sanomalehteä ja fleese huopaa ? Et kun me mennään petiin niin koira vauvat kanssa omaansa…eikä pääsis kuleksimaan-kuseksimaan öiden tunteina minne vaan ? Emmekä itse astuisi päälle kun pöpperössä toilettiin taivalletaan …ne on niin pieniä.Ulos tehdään pieni pissaus aitaus jonne ne voidaan pikana nakata ja sitten hakea hihnat ja pukea päälle… sitten rauhassa laittaa hihnat ja ottaa pojat kävelylle pihaan.
Emme aitaa koko pihaa vaan luotetaan että ne oppii pihan rajat ja pysyy aikuisempana kotona. Aiomme leikkauttaa ne kummatkin sitten miehen iässä eli ens vuonna tähän aikaan.
Eikö parempi ratkaisu ois iso häkki, jossa pohjarautojen päällä on muovikaukalo? Kun aattelee, et niillä pitää olla vettä saatavilla myös yöllä. Sieltä myös näkisivät teidät paremmin. Häkkiin saa laitettua telineellisen vesikupin vähän ylös lattianrajasta. Toiseen päähän sanomalehdet ja toiseen nukkumapaikka. Ja kannattaa "yömajaan" sallia pääsy myös päivällä, voi vaikka antaa sinne jotain nakerrettavaa ja pitää oven auki.
Itse hankin aikoinaan tällaisen, suurin koko.
Pentuaitaus voisi olla hyvä ja siellä häkki, johon halutessaan voisivat mennä. Olisi ainakin pennuille turvallinen ja olisi enemmän tilaa olla. Meillä kun ei ilman kommelluksia kaikki sujunut (pentu oli vapaana), mutta onneksi selvittiin säikähdykselta. Yhdeksi yöksi olin nimittäin unohtanut ottaa telkkarin johdot pois seinästä. Tietysti Joy oli ne hoksannut ja nakerrellut antennijohdon poikki, mutta onneksi ei ollut koskenut sähköjohtoon.
Meillä alkaa nyt Joy olemaan sisäsiisti, kun on täyttänyt 5 kuukautta. (Mihin se aika oikein on mennyt, just oli pieni nyytti, joka haettiin kotiin?) Osaa pyytää jo itse ulos. Aika usein joutuu vielä ulos viemään, mutta eipähän tule sitten sisälle lammikoita.
Varmaan on kiva kun on samanikäinen kaveri. Ei ainakaan leikkikaverista ole pulaa. Meillä ainoastaan Stella (1v) leikkii Joyn kanssa. Muut on jo niin aikuisia mielestään
Tänään olisi pikkupentujen leikkikoulu, johon ajattelin Joyn kanssa mennä.
Odin (saksanpaimenkoira) antaa Joyn kiipeillä päällään (ilmeestä huolimatta)
ja monesti makailevat toinen toistensa kainalossa. On kiva seurata millaiset suhteet koirilla on keskenään, jokainen kun on niin oma persoona.
Ihana ilme tuossa kuvassa Odinilla ! Joo iso kangashäkki olis minusta siksi kätevä nukkumapaikka kun sen katon saa rullattua auki ja jos vauvoja itketyttää niin voin paijata niitä sängystä Ja kaapata ne syliin kun lähen viemään pissalle.
Meillä on yksi ISO siis mäykyille ISO häkki tallessa kellarissa mut se tulee alakertaan sellaiseksi juuri et voivat mennä sinne koisiin kun siltä tuntuu…
Matkahäkiksi on muovinen koppa ja sekin on niin ISO et kaks pientä menee heittämällä kun kääpiö kokoisetkin sinne kahdestaan änkesi
Nukkumakoppa olisi vain pentuvaiheen kiinni sivuilta…sitten aikuistuttuaan se olisi auki ja sinne koirien meno vapaata. Rappusienkin takia pitää rajoittaa niiden menoa kun ovat pieniä…ettei selkä vammoja tule. Kuvista katsoin että toisella kasvattajalla on samanlainen kangaskoppa kun pennut oli ulkona. Meillä on ollut kolme mäykkyä ja yksi kultsi mut pentuajasta ei ole paljoa muistissa kun siitä on niin kauan Unohdus ja aika kultaa muistot…
Odinilla on semmoinen ilme että äiti auta! Köpöttelin aamulla tohon metsänreunaan että Piki sai riehua.
Ja kyllä se riehuikin. Ois saanu taas niin hienoja vauhtikuvia kun osais ottaa, argh.
Juu aika "Anna mun kaikki kestää!"-ilme on Odinin nassulla
Märkä Ruusa pakeni kameraa emännyksen syliin
Hieno wetlook
.
Alkaa elämä taas voittamaan meidän laumassa. Kuusi viikkoa on ollut huolia ja huonosti nukuttuja öitä. Takki on tyhjä mutta nyt alkaa helpottamaan.
Suursnakutyttösen takatassu leikattiin, poistettiin/amputoitiin varvas kasvainepäillyksen takia.
Epäillys osoittaitui täysin oikeaksi. Posti toi patologin lausunnon, "aggressiivinen kynsivallin pahanlaatuinen kasvain, kynsivallin levyepiteelikarsinooma" (subungual aquamous cell carcinoma, nailbed squamous cell carcinoma). Varvas on poistettu riittävällä marginaalilla, eli terveeseen kudokseen. Todennäköisesti risukkatyttö (7v) saa elää lopun elämänsä terveenä, mutta on aina se mutta.
Nyt risukalla on menohaluja ja kiusaa risukkaukkoa ja käppänäukkoa minkä kerkeää. On hyvällä tuulella ilman kipuja, tassupakettia ei ole enää tarvetta pitää.
Näin mennään, ei murehdita. Se lopun päivä tulee meille kaikille, haluaisi tai ei. On niin huojentavaa nähdä kun koirat leikkii keskenään, ei huolta huomisesta. Otan opikseni tästä. Elä nyt ja tässä.
Katse kohti elämää...
Matten ihana turvaaja, suojelija ja hösöttäjä.