Pyrylle myöhästyneet onnittelut!
Mäykkypojat edistyy … ennen piti tunnin sisään aamulla käyttää kolmasti pihalla. Nyt yhden kerran ja sitten 2,5 tunnin jälkeen uudestaan olen tosi tyytyväinen poikiin 
Toki niillä on kummallisia juttuja …kun älliä vielä puuttuu… kaivetaan vaikka lattiaa tai jyystetään omaa sänkyä …
Kerroin tässä ketjussa, miten jouluaattona säikähdimme äitini 10 vuotiaan mäyräkoiran ontumista ja kipuilua. Oireet menivät levolla ja kipulääkkeellä silloin ohi päivässä. Sama ontuminen ja kipuilu toistui pari päivää sitten ja tänän kävimme eläinlääkärissä. Nyt löytyi selitys näille oireiluille, eli kyseessä on alkava nivelrikko 
Välke … meidän edesmenneellä Emmi koiralla oli selkä sellainen että se ulisi oikein kun oli kipiä…röntkenissä selvisi että sillä on useampia ns.vammoja rangassa. Epäiltiin että entinen omistaja on liian paljon joko kävelyttänyt tai antanut mennä rappusia pienenä…tai painoa ollut äällä ? No…dietti ja rappusissa kanto + särkylääke auttoi ja saatiin varastoonkin resepti.
Alan kohta kirkua jos nää kuvat ei pienene!
Tässä on taas tää mulle niin rakas viemäriputki etualana 
mutta kuvasta näkee aika hyvin karvakamujen kokoeron, joka ei ole enää suurensuuri. Pikillä on juhannusruusun oksa hännässä. 
Hankalin…on nii söpösiä Meijän pienempi jätkä on niin mainio nostaessaan jalkaa komiasti 28.1 täytti 5 kk Meitin 6 kk vanha isoveli sen sijaan pissaa kuin tytöt.
Eilen jouduimme eläinlääkärissä tekemään päätökseen rakkaan lemmikkimme bordercollie Jasminin nukuttamisesta ikiuneen. Katsotaan josko viikolla saisin jonkinlaista muistokirjoitusta aikaiseksi.
Halit sunshine75 ja jaksamisia.
Osanotto ja halaus sunshine75.
Sunshine75 jaksamisia! Kamalaa on nukuttaa oma rakas lemmikki, eikä ihan heti helpota - täällä totutellaan elämää ilman “karvapalloja”, ja täytyy sanoa, että hiton ankeaa on. Kaikkea hyvää sulle!
Voimia teille sinne koiran poismenon johdosta,meillä jo kahdeksan vuotta kun viimeinen koira lähti.on surullista kun ei ole niitä karvapalleroita,mutta isäntä sanoo,ettei me enää jakseta niitä hoitaa,nin tyydyttävä on Nyyh,nyyh.
Voimia sunshinelle Tulee aina yhtä surullinen mieli kun lukee teidän koiruleiden poismenoista. Oma vastaava kokemus kun oli niin raskas. Aina pieni hirvittävä tunne avata tää ketju kun nää teidän koirulit käy tutuiksi kun seuraa niiden kasvua kuvissa ja jutuissa.
Voi miten ikäviä uutisia, sunshine Halauksia!
Meidän neiti on nyt 5 kk (miraemmi, 29.1 :D) ja hänellä alkoi uhmaikä. Sisällä käyttäytyy oikein nätisti eikä edelleenkään tee pahojaan, mutta ulkona lenkkeillessä yrittää nykyään pomottaa aina välillä eikä millään meinaa jatkaa matkaa, jos löytyy kiva paikka kaivaa tai sopiva keppi kaluttavaksi. Muuten hän on edelleenkin oikea unelma 
.
Yksi asia vaan on vähemmän mukava. Mä tiedän, että isoille koirille (mikä meidänkin neidistä luultavasti tulee) on hyvä antaa lihaisia luita kaluttavaksi ja Honey nauttii niistä täysin rinnoin, mutta mä en yhtään nauti seuraavana aamuna kakkakasojen keräämisestä olkkarin lattialta ja lattioiden pesusta 
Voi kun sen massu tottuisi nopeammin! Ei tämä ollut kyllä kuin vasta toinen luu ja väliäkin siinä oli viikon verran, joten onhan se ymmärrettävää, mutta tylsä herätys silti.
Sen lisäksi, että tuo neiti itse on sulattanut meidän sydämet, on siitä hyötyäkin. Sen kanssa käydään kolmesti päivässä kunnon lenkillä, joten ainakin yksi niistä lenkeistä osuu mulle, eli “joudun pakosta” ulkoilemaan ainakin tunnin päivässä (hävettää myöntää, mutta ennen mulla saattoi olla päiviä, jolloin en työntänyt nokkaani ulos kertaakaan koko päivänä). Ja mä nautin niistä lenkeistä. Hitaitahan ne on, ei niillä painoa pudoteta :D, mutta virkistäviä.
Sunshine … todella raskas päätös vaikka olisi kuinka tarpeellinen…surin Emmiä lähes tasan 2 vuotta ja Miraa kolme, ennen kuin meille tuli jätkät. Surua lisäsi tietenkin vielä 5:n läheisen ihmisen kuolemat…itketty on kaksi vuotta. Pojat tuo kuitenkin nyt iloa kotiimme.
Olisi kerrankin kiva kuunnella Luonto Iltaa radiossa, tänään keskustellaan äänistä. Kerrankin ei ole mitään rästihommia, vaan voisi vaan kuunnella. Meidän "snakulauma" reagoi erittäin herkästi ääniin. Radiossa on todistettavasti ihan oikeita ääniä. Asumme siis maalla.
Auta armas kun kettu alkoi haukkumaan niin silloin veteraanikin veträäntyi, ampaisi ulos ja kauhea vartiohaukunta, kaverit komppasivat perässä.
Kun tuli karhuääniä, kaikki hiljeni, kuuntelivat tarkasti, mutta ei elettäkään.
Joku vesilinnun varoitusääni sai myös lauman sekaisin.
Ei auttanut kun pistää radio kiinni. En halua aiheuttaa laumalle painajaisia. Rehellisesti, en jaksa kun koirat ovat kun vieterit, ampaisevat haukkuen ulos ja sitten häiriintyy vielä naapuritkin. Selitä siinä nyt sitten naapureille, että juu, kuunneltiin Luonto Iltaa radiossa.
Juu, ei liity koiriin mutta isäntä tuli äskön navetalta ja meinas tikahtua nauruun kun oli jääny kanojen ja kukon kans kuunteleen luontoiltaa, jotakin määrättyjä ääniä niin kukko oli noussu koko komeuteensa ja kaula pitkällä kurissu varoitushuutoa ja kanat kaikki ahtautunu vieriviereen yhteen nurkkaan, sitt vasta tohtineet hajaantua kun isäntä oli pois lähössä ja sammutti radion. On ne tarkkoja otuksia.
Luonto Iltaa pitää näköjään kuunnella kuullokkeet päässä ettei elukat häiriinny 
.