Porissa oli kai joku koiratapahtuma, oli oikein kulkue kaiken sorttisia koiria ja monta opaskoiran käyttöharjoitustakin bongattiin. Tietääkö joku mistä tapahtumasta mahtoi olla kyse.
Sohvaan on kummallisesti ilmestynyt aukko. Lähes aina kun olemme pois, se suurenee 
Luulisin, että syyllinen on tuo vihreä sorsa. Niin epäilyttävän värinenkin. 
Tuo toinen, vilpittömyyttä uhkuva, ihana pallero se ei voi mitenkään olla, hih
.
Pionina, sorsa se varmaankin on syyllinen 
. (Sorsa oli itseasiassa minun puolella kun halusin uudet sohvat ) sillä eihän noin huonokuntoista sohvaa voi olkkarissa pitää 
Kiitos myös peukuttajille!
On siinä sohvassa ihan selvästi koiran mentävä aukko
.
Siellähän makaa apina sohvalla ja hymyilee leveesti, kun on saanu sorsan kanssa tehdä pahojaan.
Eilen Lola lähti viimeiselle matkalle. Päätös oli raskas, mutta onneksi muistot jäävät elämään.
Linnut visertävät ja aurinko paistaa ja ehkä tuuli kuivaa kyyneleeni.
Tänään katsoin viimeistä kertaa lempeisiin silmiisi
ja nyt olet poissa.
Vain muistot jäävät jälkeesi.
Muistan aina iloisena heiluvan pörröisän häntäsi
ja hyväntahtoisen olemuksesi.
Toit paljon iloa elämääni
ja kuljimme pitkään yhteistä matkaa.
Lepää rauhassa ystäväni.
Toivottavasti siellä jossain kaukana sinulla on hyvä olla.
Oi voi, niin surullista 
Tuo hetki on kyllä aina yhtä kamala, rakkaita kun ovat. Kaunis koira
Halaus sunshine75 ja osanotto.
Sunshine75 otan osaa tuohon menetykseen, nämä on ikäviä asioita. Eilen siirsimme rakkaan kissani pois ns. talvihaudasta(hiekkapenkkaan joutu hautaamaan maaliskuulla, kun maa oli vielä jäässä) pihaan keskeisimmälle paikalle, siihen laitan nyt sitten Vinkulle(Vincent) kukkia kasvamaan. Itketti vieläkin, nieleskelin vaikka sanoinkin miehelle että kyllä herkistyttää. Äänneen sanoin; mun rakas.
Voimia raskaisiin päiviisi.
Olen pahoillani sunshine75. Lola oli kaunis koira.
On se surullista luopua rakkaasta lemmikistä. Monet itkut saa itkeä ja kaivata koira-kaveria. Halit!!
Koirajoukkueemme kolmas menehtyi yllättäen viime yönä. (Oikeasti äitini koira, mutta täällä niin usein hoidossa, että omalle tuntuu) Edellispäivänä leikattiin pieni ihomuutos ja leikkauksen komplikaationa keuhkot pettivät. Suru on suuri. 
Voimia teille, jotka olette juuri joutuneet rakkaanne hyvästelemään. Itselläni on vielä hyvin muistissa viime syksyltä se, kuinka kuristavan paha olo siitä tulee.
Pionina, olen pahoillani.
Auringosta nauttiva. Parvekkeella +40, pois ei tuu. Nyt jo tulee varjoa lattialle, mutta pää aurinkoon.
Voi että noi koirulit aina välillä aiheuttaa ylimääräisiä sydämenlyöntejä.
Eilen iltapäivällä nartturiiseni vaihtoi huilipaikkaa, hiljaa sohvalta alas ja vieno vinkaisu.
Sen jälkeen ollut totaali kolmitassuinen. Oikeaa takatassua ei ole suostunut laittamaan alas.
Äsken tultiin kotiin eläinlääkärireissusta. Ei elli löytänyt mitään syytä kipuiluun.
Koiruus humautettiin jotta elli pääsi kunnolla tutkimaan, oikomaan, vetämään, koukistamaan ym.
Elli kävi läpi kaikki mahdolliset aiheuttajat, ristisiteet, polvi ja lonkka.
Mitään traumaa ei ole tapahtunut, mitään turvotusta ei ole eikä myöskään pistosta tai puremaa.
Yksi vaihtoehto kipuun on selkä, mutta ei sekään selitä miksi tassuaan pitää koholla eikä ota sillä tukea.
Kun tultiin kotiin, narttu mömmöpäisenä kävi kiinni riiseniurokseen. Onneksi ei tullut reikiä, mutta
on nyt eristetty siihen saakka että pää selviää.
Hoitona nyt kevyt rauhallinen liikunta ja särkylääkekuuri. Jos on lihasrevähtymä, se pitäisi
levolla parantua viikossa tai parissa.
Jos ei tilanne ole pariin viikkoon selvästi muuttunut parempaan, alkaa suuremmat tutkimukset.
Kun ei koirulit pysty kertomaan missä vika, joutuu arvailemaan.
Niinhän se on, pitäs olla kristallipallo.
Toivottavasti Chalin koiruus voi jo paremmin.
Stella, pian neljä kuukautta, toivottaa kaikille koirille oikein hauskaa kesää 
