Rosmariini …kaikki myötätuntoni … minulla on vieläkin ikävä tyttöjäni ja mietin ankarasti ottaisinko poikia ? Mäykkyjä kuten kuvassa…muttei vielä ! Tammisaaren mäykkylä tapaus kyllä laittoi minut koetukselle mutten voinut ottaa.
VOI, osanotto!
Osanottoni rakkaan perheenjäsenen menettämisen johdosta !
Kiitos teille ihanat <3
Jaksamista R&T. Raskas päivä, vaikka iäkkään lemmikin kanssa tietää sen olevan lähellä. Olen itse miettinyt, että jos vain pystyisi olemaan etukäteen surematta kun ei se yhtään auta ja nauttisi olemassaolevasta ajasta. Helpommin sanottu kuin tehty.
Otan osaa. Murheellisia ovat ajat pienen tassuttelijan poismenon jälkeen…
Voi R&T, olen kovin pahoillani 
R&T, vaikeaa luopua vanhasta lemmikistä, jaksamista.
Lämmin ajatus täältäkin… sinne murheeseen.
Jokainen niistä repäisee palan sydämestä mennessään.
Kiitosteille <3
Täältäkin lämmin osanotto R&T:lle perheineen. Tuo on niin kamalan surullista aina
Laitoin eilen raskain sydämmin koiran kasvattajalle viestin ettei meille tarviakkaan varata uros pentua Kun elämäntilanne on sellainen ettei mieheni halua sidonnaisuutta ? Niin meidän pitää jatkaa koirattomina jonkin aikaa. Nyt sitten on yks kaiffa vähemmän kun peruutin tai siis kaksi
Minä olen ihan itkupilli näiden koiraketjun surullisten uutisten kanssa, varmaan olen jokaisen pentin koiraenkelin itkenyt, niin nytkin kyyneleet valuu R&T:n pienelle harjakoiralle. Lämmin halaus Rosmikselle
Välke, olen samanlainen. Vaikka ensimmäisen koirani kuolemasta on jo seitsemän vuotta nousee joka kerta jonkun suru-uutista lukiessa kyyneleet silmiin.
Nyt taas uusi omakohtainen kokemus, eikä se helpota.
Minkäs sille voi jos on tämmöinen tunteellinen siili 
itkettää niin ilosta kuin surusta.
Auttakee. On paha koirakuume. Ollaan sovittu ettei koiraa oteta ainakaan ennen kuin kaikki lapset ovat kouluiässä ja siihen on vielä kolmisen vuotta aikaa. Tai sit otetaan vasta eläkkeellä. Siihen on öö… kakskyt vuotta (jos eläkkeitä sit enää on olemassakaan). Jotenkin nyt vaan iski semmoinen kuvitelma että koira reipastaisi mut tästä zombietilanteesta ja saisi liikkeelle. Eipä sen puoleen, ei meillä oo varaakaan. Miten tän vimman sais laannutettua?
Minä sain kauheasti lohtua teidän myötätunnostanne kun oli Neron vuoro lähteä. Itsekin elän kyllä mukana näissä tunnelmissa. En varmaan ole vuolain itkijä täällä ruudun takana mutta se on se tietty puristus rinnassa mikä tulee kun lukee että joku muu on vuorostansa aloittanut luopumisen prosessin.
Hankalin, rahatilanne on asia erikseen, mutta lasten iän ei kyllä koiran hankintaan tarvitse vaikuttaa. Onhan tässä kahdessa pienessä plus koiranpennussa oma sumplimisensa, mutta pentuaika on lyhyt ja itse ainakin haluan, että lapset saavat kasvaa koiran kanssa. Koiran ystävyys on lapselle todella arvokas asia. Minut on aikanaan laitokselta tuotaessa ensimmäisenä laitettu sängylle saksanpaimenkoiran nuuhkittavaksi, se koira kuoli kun olin kolmannella luokalla. Ja se oli hyvin tärkeä ja kallisarvoinen osa lapsuuttani. Tietenkin sekä lapsia että koiraa täytyy opastaa toistensa kanssa toimimisessa, mutta siinähän se toisen huomioonottaminen samalla harjaantuu. Ihan varmasti koira piristäisi myös emäntää, ainakin patistaisi liikkeelle. Koiran pyyteetön kiintymys on myös hyvin terapeuttista.
Ei tainnut auttaa? Oletko muuten jotain tiettyä rotua kaavaillut tai onko muuten jotain erityispiirteitä, mitä koiralta toivotte?
Joo, kiitti vaan Tilhiski avusta! 
Tavoitteena olis (sekarotuinen hassunnäköinen) lyhytkarvainen keskikokoinen hyväluontoinen ja rauhallinen ja ei missään nimessä haukkuherkkä. Ei mitään adhd-hösseliä eikä sööttiä sylikoiraa, vaikka rakastankin esim. russeleita, villakoiria ja chihuja. Maalla tarvii koiralla olla sen verran maavaraa ettei huku saappaanjälkeen. Mitä oon koirien kanssa ollu tekemisissä niin labbis ja collie on olleet luonteeltaan ihanimpia. JA sit mikä tuplaa ongelman on se, että mä oon sitä mieltä että koiria pitäis olla kaksi. 
Eikä saa olla metsästysverta tipan tippaa, muuten sitä saa ettiä kaiket päivät mettästä, mitä oon tuota naapurin eloa seurannu. 
Hankalin ,en tiedä saako mainostaa mutta corgit on joko pemu tai niinkuin meillä cardigan rotuna mielestäni ehkä yksi sopiva rotu. Ei ollenkaan metsästysviettiä (puput on ainakin meidän koirien kavereita tuolla pihalla ). No haukkuvat jonkin verran. Jotkut ovat haukkuherkkiä niinkuin yleensä paimenkoirat, meillä aika hiljasia. Meillä on kaksi :). Kyssäkaalilla Tahvo on hyvä esimerkki täällä corgista :).