Meillä oli koiria ennen lapsia. Alussa mulla oli afgaani ja vipukka, vaimolla venakko. Ensimmäisen pojan synnyttyä laitoin hänet laitokselta tultua lattialle ja kaikki silloin jo neljä koiraa (esimmäisestä kasvattamastani pentueesta oli puolivuotias afgaani jätetty kotiin)saivat haistella pojan Tuon tutkinnan jälkeen vauva oli hyväksytty ja vanhemmat koirat menivät aina vieraan ihmisen ja vauvan väliin ikään kuin vartioon.
Heh, miten mä arvasin että suunnitelmat on jo varsin pitkällä 
Rotua en osaa suositella, mutta ensimmäistä kertaa elämässäni itse rodun valinneena voin sanoa, että omien toiveiden kartoittaminen kannattaa. Mäkin rakastan saksanpaimenia edelleen ja varmasti lopun ikäni, mutta tietyn rodun parissa kasvaminen ei tarkoita sitä että se rotu vastaisi omia tarpeita ja mieltymyksiä. Nyt on niin ihanaa kun jo pennulla on juuri niitä ominaisuuksia mitä me koirasta halusimme. Voisi jopa sanoa, että olen innostunut koko koirahommasta ihan uudella tasolla kun on oikeanlainen koira talossa.
Sen kuitenkin sanon, että kahta koiraa ei kannata ottaa ainakaan yhtä aikaa, ei ainakaan jos ei ole kokemusta koirista ja koira on tulossa perheen lemmikiksi. Ensin sinuiksi yhden kanssa ja ensimmäinen nuoreksi aikuiseksi jos se on pentuna tullut. Eikä se koirakaveri ole koiralle mikään välttämättömyys, toisia koiria voi tavata kodin ulkopuolellakin.
No nyt kun luin PirjoA:n viestin niin corgia voisin suositella minäkin. Äidillä on niitä kaksi tällä hetkellä, cardiganeja. Kivoja ja näpsäkän kokoisia koiria, ystävällisiä luonteeltaan mutta kuitenkin napakoita oikeita koiria. Maavaraa niillä ei ole kuin nimeksi, mutta ovat reippaita lenkkeilijöitä eivätkä varmasti jää jälkeen huonommassakaan maastossa.
Cardiganeissa on erityisen hauska ominaisuus se, että niillä on varsin hyvä huumorintaju ja ne innostuvat kun niiden touhuille nauretaan.
Näytin puolisolle noita Tahvon kuvia ja se oli heti että joo, yhdellä hänen lomittamallaan tilalla oli aikanaan just tommonen ja hän aina aatteli että onpa kiva koira, tommosen vois huolia itellekkin. Että kiitti vaan taas kaikille. 
Mut eikö pitkäselkäisillä matalajalkaisilla koirilla oo selkäongelmia?
Muoks. Tuo vartalonmallihan toteuttais meillä just sitä yleistä "totuutta" että koirat ja niiden isäntäväki muistuttavat toisiaan 
Kai jonkin verran selkäongelmia, mutta niitä voi hyvin estää kun koira saa kunnolla liikuntaa eikä päästä lihomaan, meidänkin koirien kuvia on täällä ketjussa jossain kohtaa :). Meidän koirat ovat nyt Pyry 4 ja Viima täyttää kesällä kolme. Päivääkään en ole katunut rotuvalintaa :).
Tietoa corgeista
Tuolta lukisin Tietoa gorgeista otsikon alta kaikki kuin myös jalostuksen alta jalostusuroksiin asti 
Sit on jo aika hyvin yleisieto hallussa 
Talli missä teininä kävin niin siellä oli kaks corgia ja sakemanni.
Vai koirakuumetta? Se on kamala tauti.
Corgien selkäongelmista, kyllä niitä on, kuin myös mäyräkoirilla. Ja ilmeisesti eniten niillä, koska välilevytyrää kutsutaan mäyräkoirahalvaukseksi. Mutta myös muilla roduilla kyllä esiintyy.
No, meillä oli aikoinaan karkeakarvainen mäyris Vesku, joka elää porskutti 16 vuotiaaksi ilman minkäänlaisia selkäongelmia.
Ja nyt sitten Tahvo, mun rakas pötkönakki.
13.2. tulee kaks vuotta siitä, kun Tahvon selkä "särkyi" ja 19.2. siitä kun se leikkauksella korjattiin.
Kaks välilevyä oli mennyt, eli vaikeimmasta mahdollisesta tilanteesta lähdettiin. Vuorokauden takapää kerkis olla halvaantunut täysin, eli ei enää syväkiputuntoa.
Ja siitä sitten toivuttiin
.
Mun seuraava koira tulee olemaan welsh corgi cardigan, erittäin suurella todennäköisyydellä, kaikesta edellämainitusta huolimatta.
Tilhiskin mainitsema huumori on niin totta. Tahvo oikein innostuu, jos sille nauraa ja mennä pöhöstää kahta kauheemmalla vauhdilla.
Juuri sopivasti täällä puhutaan koiran hankkimisesta. Lapsenlapseni (21v)on muuttanut omilleen ja haluaa koiran. Mulla on ollut rotikoita kun hän oli pieni ja koululainen. Haluais itsellekin, eilen puhuin kun ruuneberi et on vähän vaativa rotu ensimmäiseksi koiraksi, vaikka on toisessa mummolassa nähnyt koiria. Nyt yritän hakea rotua joka sopii kerrostaloon ja olisi helpompi. Olisiko tuo corgi semmoinen?
Hankalin, toi Miikoksen laittama linkki on hyvä. Ja siellä on kohta lapset ja corgi. Hyvää tietoa, monelta kantilta ajateltu.
Ipidix, corgit ovat yleisesti aika haukkuherkkiä, joten ei välttämättä paras mahdollinen kerrostalon asukas, mutta kasvatus ja koulutus on tässäkin kaiken a ja o.
Vielä Hankalimmalle haluisin sanoa, että välttämättä se sekarotuinen ei ole terveempi,pitkäikäisempi. Huonolla tuurilla pennut perii molempien vanhempien heikot kohdat ja sairaudet. Tai sitten ei. Se on täysin tuurikauppaa. Rotukoirilla sitten taas pyritään käyttämään jalostuksessa juuri niitä tutkittuja, terveitä, rodunomaisia yksilöitä. Silti voi saada "maanantaikappaleen", niinkuin esim. veljeni saksanpaimenkoira Aatu oli, ei kerennyt nähdä kolmea ikävuotta, kun oli hajalla jokapaikasta
.
Katsele rauhassa, rotuja on älyttömän paljon, varmasti löytyy juuri teille sopiva, oli se sitten corgi, tai joku muu.
Kiitos Mikos linkistä, kahlasin sen läpi ja hyvältä tuntui. Kesällä olemme paljon maatilalla ja tuo varmaan viihtyisi hyvin siellä. Apuva, ettei se kuume iske minuunkin.
Juu, corgi on hyvä rotu 
Meillä oli pembroke.
Pari juttua muistan niiltä ajoilta varmaan ikäni.
Siskonlikka oli kotonansa käymässä ja kävi sitten myös meillä serkkujaan katsomassa. Nuorempi poika lähti sitten häntä kävellen saattamaan kotiinsa, kun matkaa oli noin kilometri. Pyysin että ottaisi Nallen (pöhkö nimi, mut edellisen omistajan antama) samalla mukaansa. Pienellä pakottamisella sain koiran pojan mukaan, kun hänen oli tarkoitus mennä saatilta suoraan kaverinsa tykö.
No, aikaa kului ja lopulta kotiin tuli tosi vihainen nuori mies. Nalle ei ollut suvainnut, että laumasta yksi jäsen erkanee, ja oli koko kotimatkan ollut jarrut päällä. Kokemuksesta tiedän, että on totisesti hikistä puuhaa kiskoa vastahakoista koiraa perässään.
Toisella kertaa taas vanhempani olivat meillä käymässä ja ehdotin isälle, että hän veisi Nallen pienelle lenkille aikansa kuluksi.
Aikaa kului aika kauan ja äidin kanssa jo ihmeteltiin, että kuinka pitkälle lenkille isä oikein lähti.
Lopulta kun kaksikko saapui, niin isä puuskahti heti ovelta, että on teillä ittepäinen koira!
Nalle ei ollut halunnut kääntyä takaisin ja isä kiltisti totteli ja teki sitten melkoisen lenkin koiran tahdosta.
Kiva oli selittää pikkulapsille että tässä on Nalle…öh, siis haukku…siis ei tää oo nalle, tää on haukku, tän haukun nimi vaan on Nalle. Tää on Nallehaukku
Meillä on Tankki, joka on puoliksi corgi, puoliksi rotikka, ikää on 12½ vuotta. Terve vieläkin, vaikka joku ennusti, ettei tuo ole pitkäikäinen, että sen jalat pettävät. Silloin Tankki oli vielä melkein pentu.
Tankilla on sama taipumus kuin Nallella. Kiltisti kuljetaan kotoa poispäin, mutta kotiinpäin jarrutetaan. Käy makaamaan tielle, eikä ylös- ja eteenpäin ole helppo saada.
Hankalin … tarjoutukaa koirien hoitajiksi ? Monella koiranomistajalla on pula hoitopaikasta kun haluaisi lähteä risteileen tai viikoksi etelään ! Ottakaa hoidokki ensin tutustumaan kotiinne ja sitten tuttujen tavaroiden kanssa aluksi vaikka yhdeksi yöksi hoitoon … niin tekin näette onnistuuko ? Koiruuksien omistajat olisi kiitollisia. Meilläkin uuden koiruuden ottoon tämä asia vaikuttaa kun lähellä ei asu ketään jolle koirani antaisin hoitoon. Minäkin ottaisin nyt hoitoon toisten koiria kun omaa ei ole…sisäsiistin ja sellaisen joka ei syö sohvia eikä listoja asunnostamme
Minusta Gorgi on aika haastava rotu ja joskus on sanottu ettei sovellu ihan ensikoiraksi, koulutus on ehdottoman tärkeä osa sen kasvatusta ?
Perhetuttava joutui antamaan gorgipojan pois kun se täytti 8 kk, ei soveltunut koirakaverinkaan kanssa vaan tuhosi asuntoa aina yksin jäädessään. Vanhemmat oli töissä ja lapsi oli ammattikoululainen eli koira joutui oleen yksin jo 3 kk iässä kahdeksankin tuntia. Viihdytti itseään asunnon hävittämisellä… toki sitä tekee muutkin koirat !
Palveluskoirat ovat vaan niin energisiä ja turhautuvat helposti 
Koiran hankinnassa pitää miettii kuin paljon on aikaa ja energiaa ?
Systerillä oli Belgi ja se otettiin harkitsematta ja annettiin pois kun oli syönyt puolet asunnosta
Minun ensitutustuminen corgiin yhtä näyttely käyntiä lukuunottamatta oli pojan koira Mara. Se on reilun vuoden vanhempi kuin meidän Pyry. Se oli meillä välillä hoidossa, sanoin pojalle kun lähti Ouluun ,että jätä se meille!
Pyryn sitten löysin sattumalta googlettamalla, sekin oli ensin varattu, mutta varaaja perui töiden vuoksi. Pyry on niin minun koira, että minun ollessa pois kotoa oli eroahdistusta. Ei meillä ole rikottu paikkoja, oven raapimista lukuunottamatta, makuuhuoneen kukkalaudalta aina tiputti kaikki kukkaruukut pois, kun siinä makasi ja odotti meitä kotiin. Se on edelleen Pyryn paikka ja kissa (Tuisku) sen kanssa siinä makaa. Viima ostettiin sitten puolitoista vuotta myöhemmin kaveriksi.
Paimenkoiria ovat, ja siksi niistä pidänkin.
Meillä on ollut aina koiria, näitä ennen oli saksanpaimenkoira, joka helppo muuten paitsi allergia vaivasi.
Meillä on iso piha joka on aidattu, koirat saavat olla vapaana siellä. Postin aina haen tienvarresta niiden kanssa, ovat irti eivät karkaa.
Naapurin lapinkoira käy aidan takana tarjoamassa itseään juoksujen aikaan, mutta nämä ovat ainakin tähän asti pysyneet pihassa.
Esm.kun eilen kävin n parin km lenkin noiden kanssa, kun tulin pikkutielle päästin kummatkin irti. Lenkistä puolet juoksivat vapaana, käskystä pysähtyvät saan ne kiinni tarvittaessa.
Ehkä meillä on ollut hyvä tuuri koirien valinnassa, että olemme saaneet helpot koirat.
Kyllä näiltä tahtoa ja virtaa löytyy tarvittaessa ja muutaman kerran ovat keskenään ottaneet matsia.
Eikös kaikki koirat pidä peruskouluttaa? Pahimpia ovat pikkukoirat, rotuja mainitsematta, joita ei omistajien mielestä tarvinnut kouluttaa, kun ovat niin sulosia ;). Ne sitten purevat, haukkuvat, kuseskelevat (merkkaavat) karkaavat ym ym.
Nyt meille on otettu kaksi kissanpentua Tuisku ja Kuura, niiden kanssa koirat ovat mitä parhaimmat kaverit, leikkivät porukalla, nukkuvat yhdessä …Eikä edes ruokakuppia vahdi kumpikaan, kissat saavat olla vieressä vaikka koirat syövät.
Kyllä koiran pitää osata peruskomennot, oli sitten iso tai pieni. En pysty ymmärtämään mitä niiden ihmisten päässä liikkuu jotka ottaa koiran, ei vaivaudu kouluttamaan ja hinautuu sit hihnan päässä pitkin ojia ja piiloutuu nurkan taakse kun ihmisiä (saati koiria) tulee vastaan. Kouluttamiseenhan on apujakin saatavissa, ei siitä tartte omin avuin suoriutua.
Mulla olis peruskomentojen lisäksi tavoitteena se että omaa tonttia ja porttia eikä kenenkään muidenkaan portinpieliä/postilaatikoita käydä sotkemassa. Koira saa luvan pidättää "sovittuun" pöpelikköön asti. Maalla kun asutaan niin asumatonta peltotietä ja metsäpolkua on lähellä kilometritolkulla, sen takia mun on toooosi vaikea tajuta niitä ihmisiä jotka tuo koiransa asioille meidän portille. 
Riistakameraa oon suunnitellu siihen laittaa ni tietää sit kelle palauttaa pökäleet. 
Sekarotuisuus on ollut mielessä potentiaalisen terveydenkin takia (oonhan omille lapsillekin hakenut geenit lahden takaa ) mutta ensisijassa rahan ja persoonallisen ulkomuodon vuoksi. Mulle tietyt rodut käy ihan hermoon kun koirat ovat ulkoisesti niin toistensa klooneja. Jalostus on ansiokasta niin kauan kuin sillä pyritään koiran terveyteen mut sit nää uskomattomat ihmissilmää jostain syystä miellyttävät ja koiralle sairauksia aiheuttavat lyttykuono-, mulkosilmä- ym. "jalostukset" on kyllä sieltä ja syvältä. (Oooops, taisi tulla lausuttua poliittinen mielipide tulenarasta aiheesta. 
)
Mulla ja puolisolla on kummallakin ollut aiemmin koira ja asuin vuosia kaverin ja hänen kahden colliensa kanssa, eli koirallinen elämä ei tulisi ihan puskan takaa muille kuin lapsille. Lapset osaa ainakin kissojen kanssa käyttäytyä joten ehkä koirakin porukassa pärjäisi. Ainakin jos sille hommaa kuulosuojaimet.
Se hoitoon ottaminen ja eläinsuojeluyhdistyksen sijaiskotina toimiminen on ehkä vähän hankalaa just noiden kissojen vuoksi. Ja ehkä tuo jälkimmäinen lastenkin vuoksi. Että ootellaan vaan, jospa sitä rahaa vielä joskus pääsisi sen verran kertymään. Mun on vaan niin kauhean vaikee sietää oottelua kun kaikki pitäis saada aina heti nyt.
Mua henk. koht. ärsyttää juuri nää äärimmäiset piirteet mitä ihminen on jalostuksessa saanut aikaan… Siis tarkemmin sanottuna ne piirteet mitkä aiheuttaa koiralle esim. hengitysvaikeuksia, ihotulehduksia, luonnehäiriöitä jne… Ei jaksa ymmärtää Mut niin kauan kun on kysyntää niin on tarjontaakin.
Miikos, ja nämä pisimmälle jalostetut kun vielä kysynnän vuoksi ovat kalleimpia, monta tuhatta euroa pentu!!
Rotujen jalostustoimikunnathan jalostusta seuraa ja hyväksyy rotumääritelmät. Noo ne jäsenet on kyseisen rodun kasvattajia ymmärtääkseni…
Meillä on ollut vuosien mittaan eri rotuisia koiria, joskus n 30-40 vuotta sitten myös sekarotuisia pystykorvia (metsästyskoiria). Sen jälkeen puhdasrotuisia…
Muuten sekarotunen on myös kahden eri puhdasrotusen vahinkopentu! Niistä jotkut maksaa aika paljon, sitäkään en ymmärrä.
Joo, 800 euroa ja sitä rataa.
Törmäsin tänään ihan hassuun russelinpentuun, pyöräilin kelkkareitillä ja jo kaukaa seurailin sen touhuja. Se pomppi hangessa ihan innoissaan, välillä näkyi koko koira ilmassa ja sitten se taas katosi hankeen ja kohta taas loikkasi. Hassun näköistä touhua, mutta mielettömän suloista katsottavaa. Pieni pötkylä ja täynnä virtaa, vasta 7 kk vanha, aivan ihana.