Ei se että koira hajottaa kotona paikkoja pentuna yksin ollessaan ole rotukohtanen, kun koiran ostaa ,siihen pitää myös varautua että voi hajottaa jotain, oli rotu mikä vaan tai sekarotuinen. Pojan corgi oli heti alusta lähtien kotona tunteja yksin, kun poika asuu yksin ja silloin opiskeli, kun Maran osti. Ei tehnyt koskaan mitään “pahaa”. Meillä työkyvyttömyyseläkeläisinä ei koirien ole tarvinnut olla pitkiä aikoja yksin, siinä taas on huonot puolensa, kun ollaan lähes aina kotona.
Mutta en oikein ymmärrä sellaisia koiran ottajia, jotka ottavat koiran ja sitten siitä pitää luopua, kun ei opi yksin oloa, niin annetaan pois tai lopetetaan. Vaatii työtä ja aikaa sekin…Tänä päivänä kun niin helposti löyty esm netistä niin paljon juttuja, ettei voi tulla yllätyksenä ostajalle?
Meillä kissanpennut tekevät tällä hetkellä kaikenmaailman “pahoja”, tiputtelevat jatkuvasti jotain ym, ym. Äsken kolme kaukosäädintä lensi pitkin lattioita, kun vanhempi pennuista hyppäsi omalta kiipeilytelineeltään sohvapöydälle… Mutta sekin kuuluu pentujen energian purkamiseen, niinkuin lähes kaikilla koiranpennuilla, nuorilla koirilla, että jotain tehdään kun on yksinäistä…
No eihän tämä juttu henkilöidy gorgiin mutta roduissa on eroja niinko mun mäykkyjen kasvattaja sanoo. Palveluskoirat on aktiiveja ja turhaumia tulee herkemmin kuin esim. kultaisella noutajalla.
Ajokoiralla on vaikeampaa totutella sohvalla oloon kaupunkiympäristössä kuin englannin buldogilla 
Tunsin aikanaan yhden gorgien kasvattajan ja kyllä hänkin kieltäytyi antamasta minulle palautettua poikaa meitin koiran seuraksi kun tiesi etten ole aktiivinen ja olen työssä…(olin töissä siihen aikaan).
Itseä viisaammilta olen kuullut että rotu pitää valita oman ajan ja aktiivisuuden ja asuinpaikan mukaan Suomen pystykorva ei esimerkiksi ole ihan suositeltu rotu kerrostaloon yksin olemaan
Mulla aikoinaan eka oma koira oli rottweiler. Tässä olin kyllä tietoinen rodun kaipaamista aktiviteeteista ja kaikki meni ihan ok. Kyllähän tämä ensimmäinen yhden seinänkulman kanssa askarteli mut aika pieneen jäi kokonaisuudessaan askartelut. Palveluskoirarotuisissa koirissa on paljon eroja, myös rotujen sisällä. Ja esim. monesti paimenet ovat helpompia kuin taasen nämä ei paimenet 
Usein kun koira hankitaan niin jää huomaamatta rodunomainen tekeminen. Se minkälaista tekemistä koira kaipaa. Tuolla perusteella kun lähtee sitä omaa koiraa hakemaan niin suunta on tosi hyvä
Mua on suunnattomasti huvittanut tuo iiris-kukan antipatia Nalle-nimeä kohtaan kun meidänkin pentu on Nalle 
Eipä silti, onhan se hassu nimi koiralle, mutta meillä uljas lämminveritamma tottelee nimeä Nasu niin siihen nähden Nalle ihan passeli nimi jääkarhun näköiselle koiralle
Sen lisäksi olen mielessäni hymähdellyt tuolle harrastamiselle rotukoirien kanssa. Kun meille hankittiin rotukoira nimenomaan siksi ettei haluta harrastaa eikä pahemmin edes kouluttaa koiraa, ja maremma taas luonnonlapsena ei haluakaan tulla koulutetuksi saatika että sitä pystyisi motivoimaan mihinkään ohjattuun harrastustoimintaan jossa tehdään toistoja toiston perään Näyttelyissä ajeteltiin käydä muutaman kerran, mutta edes istumista ja maahanmenoa ei meinata tuolle opettaa. Kasvattajakin sanoi, että kannattaa opettaa se pelkästään seisomaan, koska istumaan se pyrkii luonnostaan muutenkin.
Sinänsä on ollut hyvin mielenkiintoista tutustua tällaiseen koiraan palveluskoiran jälkeen. Olen huomannut, että maremma on oppii todella nopeasti -ihan kerrastakin. Se on myös hyvin miellyttämisenhaluinen, mutta sen mielestä miellyttäminen ei ole käskyjen noudattamista. Jos se ei esimerkiksi halua tulla sisälle, sitä on ihan turha käskeä luokse (vaikka se osaa varsin hyvin luoksetulon). Sen sijaan se tulee luokse jos käyn ovensuuhun kyykkyyn ja juttelen sille mukavia Useimmiten se kyllä tulee sisälle porukan mukana ilman kommervenkkejä. Sellaisia lyhyitä pihapiipahduksia se vaan ei tahdo ymmärtää, vaan sen mielestä ulkona ollaan min. puoli tuntia kerrallaan. Se on jo alkanut tarkistella rajojakin, mutta yksinään se ei lähde mihinkään vaan haluaisi vaan makoilla tuossa ulko-oven edessä. Vastaavasti se ei myöskään halua heti ulos, jos on juuri tullut sisälle. Sen mielestä ramppaaminen on tyhmää
Tilhiski, laumiksethan on just tuollaisia, enkä tarkota ollenkaan pahalla niinkun tiedätkin =D Niillä kun on tärkeää pystyä toimimaan ilman ihmistä vieressä niin hieno on huomata, et teillä hakee sitä mallia toimia. Ja laumiksissakin on rotukohtaisia eroja, osa toimii omien vaistojensa pohjalta ja osa sen perusteella mitä isäntä/emäntäväki antaa malliksi
Rotikka on palveluskoirana hyvin erilainen kuin esim. sakemanni paimenpainotteisena palveluskoirana. Rotikalla ei ole miellyttämishalua siinä mittakaavassa kuin sakemannilla. Rotikan moottori siis toimii erilailla kuin sakemannin.
Ja tän ns. vuodatuksen pointtina on se, että koiraa/rotua valitessa on tärkeää tietää miten koira luontaisesti toimii. Omien kokemusten pohjalta tervepäinen, oikeassa ympäristössä kasvanut rotikka on mitä ihanin kaveri lapsille, pienillekin
Juu, tuon itsenäisen vartioinnin takiahan me rotuun päädyttiinkin, koska tarvitaan vahtia eikä meillä ole aikaa eikä mielenkiintoa harrastaa koirankoulutusta. On tämä silti ollut melkoista koiranpidon kulttuurishokkia, tosin hyvässä mielessä. En vieläkään meinaa uskoa, että koira voisi olla noin vaivaton mitä tämä on ollut. Ennen mun piti etsiä koira ja viedä se sisälle jos meinasin hakea hevoset sisään, nykyään ei tarvitse uhrata ajatustakaan koiran suuntaan jos meinaan hevosia liikutella. Useimmiten tosin otan koiran varta vasten mukaan hakemaan heppoja koska on vaan niin ihanaa kun on koira joka kykenee elämään levollisesti hevosten lähellä. Tämä ei tuppaa väkisin ovenväliin, ei kerää kierroksia jos puen takkia päälle, ei tee itsestään numeroa muuten kuin silloin jos käyn sohvalle. Silloin se kyllä tulee heti syliin
Onhan tätäkin tarvinut tavoille neuvoa, ja nytkin tarvii vähän olla välissä ulkona kun pennun leikit tahtovat olla vähän rajuja pojille. Mutta ei sen puuhia muuten ole tarvinut valvoa. Muutamana iltana olen kyllä koittanut opettaa sitä ajamaan kauriita ja peuroja pois pihasta, mutta Nallen mielestä ne eivät ole vaarallisia joten se on vain seurannut sivusta kun minä olen juossut ja huutanut Kai se meinaa että emäntä on ihan hassu kun tuolleen kohkaa peurojen takia. Vaikkei se peuroja ajakaan niin kyllä se on niin meille sopiva kuin vaan koira voi olla.
Ja tosiaan tuo vartiointikäytös on alkanut vähitellen tulla esiin. Erityisen tyytyväinen olen siitä, että Nallen ensimmäinen prioriteetti tuntuu olevan poikien turvallisuuden varmistaminen. Tänäänkin se havaitsi ulkona jotain, vinkui ja perääntyi häntä koipien välissä, kävi katsomassa poikia ja meni taas tarkkailemaan tilannetta. Ja kun pojat juoksivat poispäin, lähti koira viivana perään mutta ei ollenkaan riehumismielessä, vaan jäi tarkkailemaan tilannetta heidän viereensä. En tiedä mikä haju mahtoi tuulen mukana tulla, mutta ainakin naapurin koirat ovat haukkuneet koko päivän vaikkeivät sitä yleensä tee.
Lueskelin jo tuossa aiemmin puhelimella ja tämä sai minut vuorostaan hymistelemään: "saatika että sitä pystyisi motivoimaan mihinkään ohjattuun harrastustoimintaan jossa tehdään toistoja toiston perään". Kyllä laumiksetkin on koulutettavissa ja motivoitavissa, mutta se ei rajallisen miellyttämishalun vuoksi ole niin helppoa mitä esimerkiksi palveluskoirilla. Tästä sitten aasinsillan kautta seuraavaan mikä mut saa aina hymistelemään, jos joku missään yhteydessä mainitsee harrastavansa laumiksen kanssa jotain, niin heti on muita laumiksen omistajia paikalla kehuskelemassa kuinka heidän koiransa ei ole koulutettavissa, eikä motivoitavissa. Sillon minä ihmettelen onko vika koirassa vai omistajankvyissä. Mun mielestä jokainen koirarotu on koulutettavissa niin metsästysrotuisista palveluskoiriin kuin pienestä seurakoirasta laumanvartijaan, toisten eteen vain saattaa joutua enemmän tekemään töitä. Eikä tämän ollut tarkoitus olla Tilhiskin mollausviesti vaan ihan yleisesti kirjotettua pohdintaa, kun itse olen niin omien kanssa harrastanut kuin muutamien muiden ns. ongelmakoiria opettanut käyttäytymään.
Pääasiahan kuitenkin on, että jokainen osaisi valita itselleen sopivan koiran, eikä sillä periaateella että "Kun mä vaan haluun tuon näkösen". Ei kaikkien tarvitse olla tokovalioita, näyttelyvoittajia tai suojelukuninkaita ollakseen omistajalleen just täydellinen koira.
Meillä vierailee pihalla kans kauriita. Mä kerran pimeässä säikähdin tuosta lähipusikosta kuuluvaa rapsahdusta ja Rölli huomasi sen, paikallisti sieltä nuita ja sen jälkeen on ne aina saaneet lähdön pihalta. Ei tarvinnu sen kummemmin opettaa… Ne tosiaan oppii halutessaan jopa kerrasta. Tekstit noin muuten nuista käyttäytymiskuvailuista sopii kyllä kuin nenä päähän, Rölli käyttäytyy monissa asioissa ihan samoin.
Siis mikä tahansa eläin koulutettavissa, aina norsusta kultakalaan. Ja meidänkin laumispentu motivoituu vallan hienosti lihapullasta. Vaan enpä usko että se jaksaisi innostua siitä kovin montaa kertaa tai esim. täyden tottistreenin ajan. Jos jaksaisi niin ei se olisi kovin hyvä rotunsa edustaja… Tai sitten se olisi vaan hirveän ahne.
Meillä on peuroja ja kauriita niin paljon että Nalle kai luulee niiden olevan omaa väkeä 
Mikä on täys tottistreeni? Tämäkin ihan vilpittömästi. Meidän harrastuspiireissä kun on aina sovitettu treenin pituus koiran kapasiteettiin, ei aikaan. Onko jossain tapana katsoa kelloa kuinka pitkään treenataan?
Enpä tiedä paljonko tuosta ahneudestakaan olisi hyötyä… Meillä on ahne tuo koira, mutta jos tarjoaa sille vieraassa paikassa vaikka hanhenmaksapalleroita ja kaviaaria se ei syö. Se ei syö ikinä, kun sen mielestä pitää olla huolissaan jostain tai se ei tunne oloaan ihan täysin kotoisaksi.
Olen viimeksi käynyt koulutuskentällä teini-ikäisenä eli kutakuinkin 20 vuotta sitten, joten en ole ihan kartalla nykyisistä käytännöistä. Kuvittelisin kuitenkin, että treeneissä tähdätään sellaiseen suoritukseen, jolla selviäisi kisoissa? Sellaisesta suorituksesta alunperinkin puhuin kun puhuin toistoista toiston perään ja harrastustoiminnasta. Ihan eri juttu pyytää koiralta yksittäisiä temppuja kuin sitä kokonaista suoritusta. Vähän sama kuin mun kaverin entinen suomenhevonen; se osasi laukkapiruetin alkeet mutta ei siitä olisi GP-tason kouluratsua tullut itkemälläkään, eikä se olisi kovin hyvää kokonaissuoritusta tehnyt edes kotitreeneissä.
Mutta miksi laumiksen kanssa edes pitäisi sen ihmeemmin harrastaa? Me ainakin päädyttiin laumikseen juuri siksi, että meille passaa koira, joka on onnellinen vartioidessaan omaa aluettaan ja laumaansa (vaikkei meillä lampaita olekaan) ja joka ei kaipaa muuta toimintaa. Sillä on omat käskynsä ja omat jutut mitä me täällä tarvitaan, mutta ei sellaisten asioiden opettamista voi harrastamiseksi sanoa. Onhan noita harrastuskoiria ihan joka lähtöön, miksi laumanvartijasta tarvitsisi sellaista tehdä kun sen vahvuus on kuitenkin ihan muunlaisessa toiminnassa?
Joo harrastuksissahan treenataan toistoa toiston perään kun kokeisiin tai kisoihin mielitään, mutta sekin tehdään nykyisin koiran kapasiteetin mukaan; lopetetaan kun koira on vielä kiinnostunut. Ei harrastamisen ja kouluttamisen pidä olla pakko pullaa.
Ei mullakaan tuota Rölliä olis jos olisin koevalmiin koiran halunnu sillä hetkellä kun se asteli taloon. Sakemannit on mulla ollut sitä varten. Mutta uteliaisuus kaiken pahan alku ja juuri :), pienellä yllytyksellä höystettynä… Kokeillaan saanko Röllille opetettua BH:n tottiskaavion, kun kyse on kuitenkin täysin "motivaatio-ongelmaisesta kouluttamattomasta koirarotu-genrestä" kun muita kuuntelee. Alunperin tuota ei hankittu mun kokeilukappaleeksi semmonen siitä nyt sitten tuli siinä muiden tehtävien ohella. En varmaan ikinä tule kokeeseen sen kanssa menemään, mutta kokeilu on saavutettu kun se sen kaavion vääntää (edes sinne päin). Ja voin sanoa, että tämä kokeilu on opettanut mulle paljon asioita, joita ei osannut edes ajatella kun painiskeli palveluskoirien kanssa. Ajatukset muokkautuu väkistenkin uudestaan. Jokaisen palvelukoiraharrastajan pitäis kokeilla mun mielestä jotain tämän tyylistä. Oppii paljon enemmän kuin jollain koira-ammattilaisen "Näin koulutuat oikea oppisen seuraamisen hakukokeeseen"-kurssilta.
Kotona, joo, neuvot ja ohjaukset erikseen, mutta mun mielestä silti on väärin väittää tämän kotineuvonnan ja ohjauksen perusteella, että kun tämän ja sen rotuisesta ei ole muuhun, eikä se kiinnostu mistään. Tähän sortuu kovin moni laumisten ja monen muunkin heikosti motivoituvan rodun kasvattajakin ilman että he ovat koskaan edes kokeilleet. Uudet omistajat kuuntelee sitten heitä ja kierre on valmis. Tämä on se syy miksi tuommoset väitteet saa minut aina hymistelemään tai vaihtoehtoisesti näkemään punaista.
Kävin kylmiltään tekemässä koiranomistajan peruskurssin testin kennelliiton sivuilla ja sain tulokseksi 28/30. 
Ystävä, jonka kanssa aikoinaan asuttiin kämppiksinä, neuvoi hoitamaan koirakuumetta näin: "Sun tarvii lainata joltain muutamaksi viikoksi oikein vilkas, huonokäytöksinen ja kouluttamaton koira, joka järsii kengät ja huonekalut, kaataa ja kaivaa sun kylvökset, ajaa kissat puuhun ja kiipeilemään pitkin seiniä."
Tosta tulikin mieleen että onko sellaista koiraa olemassakaan joka ei kaivaisi monttuja kukkapenkkiin?
Kävin eilen illalla läpi aika monta koirarotua ja kuvausten perusteella potentiaalisia rotuja voisivat olla ainakin collie, labradorinnoutaja, appenzellinpaimenkoira, whippet(!), tanskalais-ruotsalainen pihakoira ja tosiaankin corgi cardigan. Lisäksi listalle päätyivät manchesterinterrieri ja sheltti, mutten enää muista miksi olen laittanut ne sulkeisiin. Ehkä haukkuherkkyyden takia? Karkeakarvainen mäyräkoira on ollut listani kärjessä jo vuosikausia, mutta pelkään että ne räksyttävät. 
Täällä yhdellä naapurilla on mäyris joka hermostuu ja haukkuu kaikkea. Tosi komealla, kumealla äänellä kylläkin. Omistaja kertoi jonkun puskan takaa tulleen joskus sanoneen että "jaa mää luulin että sieltä tulee oikea koira". 
Muoks. Mäyris ei käy varmaan senkään takia että painelis tuonne metikköön ja latojen lattioiden alle jonkun haisun perässä samalla tapaa kuin nuo naapurin luolakoirat.
No kysytään sitten niinpäin, että miksi tuollaisesta kierteestä pitäisi pyrkiä eroon tai miksi pitäisi todistella, että laumiskin pystyy oppimaan tottista? Mä kysyin meidän koiran kasvattajalta, että pitäiskö pennun kanssa käydä kentällä, ja vastaus oli että mieluummin ei, että paremmin käyttäytyvä yksilö siitä kasvaa ilman ylimääräistä stressiä.
Olen mäkin opettanut puoliverivarsan ajolle, mutta ei mulla ollut intoa ajaa sillä reipasta kun ei siitä kumminkaan olisi ravuria tullut. Koiria en ole kouluttanut sitten teinivuosien (silloin muuten ei ollut naksutinkoulutusta vaan shaping oli uusi juttu :D), mutta hevosia kyllä sitäkin enemmän. Sikäli nuo oppimisen lainalaisuudet ovat tuttuja ja esimerkiksi oikea-aikainen palkitseminen on verissä. Samoin kuin se harjoituksen keston mitoittaminen.
Hankalin, ei kaikki koirat ole himokaivajia, ja suurimman osan pystyy vallan mainiosti opettamaan pois kukkasmaista. Nero-vainaa piilotti joskus jonkun luun mun uuteen kukkapenkkiin, mutta ne kerrat oli tosi harvassa ja helposti ennakoitavissa.
Meidän koira on himokaivaja, kuuluu rotuominaisuuksiin ja näkyy jo pennussa. Luotan siihen että me kuitenkin mahdutaan samaan pihaan kaivelemaan. Täytyy sitten vaan siirtää kukkapenkkejä
Ei sitä pidäkkään erikoisemmin todistella, mutta mun mielestä silti ihan yhtä tyhjää on tuon asian ylenpalttinen korostaminen ettei laumis ole motivoitavissa. Ei koirat siitä pilalle mene jos niiden kanssa nyt tekee muutakin mihin ne on luotu, jos saavat rodunomaistakin tekemistä.
Hankalin minä kyllä rajaisin tuon whippetin pois nuista ehdotuksista sen perusteella mitä olet kertonut millaista koiraa haluatte. Nuista kaivuu hommista sen verran että meillä ainakin on koirat oppinu hyvin ettei tiettyjä paikkoja kaivella tai ettei kukkapenkkiin mennä seisoskelemaan.
Meidän corgit ei kaiva :), mutta juoksevat kyllä osan kukkapenkkien yli, puutarhassa niillä on ihan omat polut. Pissaavat ja kakkavat pihaan, pyydystävät myyriä ja hiiriä jos niitä pihaan tulee. Jänikset on niiden leikkikavereita :(. Ei oo käyty tokoissa ym muissa treeneissä. Kotona on opeteltu tottelevaisuus juttuja temppuja ym. Laiska omistaja olen ollut, mutta kaikesta huolimatta minä olen niiden lauman johtaja, jota totellaan :).
Hankalin, kannattaa myös miettiä sitä miten paljon on valmis hoitamaan turkkia. Esim. collie vs. labradori =)
Retun pöksymuotia tänään. Pesin sen kokopuvun, kun haavasta oli tihkunut ekana päivänä ja Retu sitten nuoli kankaan märäks(kun ukko ei vahtinu).
ni sai sit isäntä lainata pöksyjään.
Hännän sai ulos sepaluksesta.
Et sitten omia stringejä viritelly?
Miikos, ensisijassa oon aatellu sitä collien nahkamallia.