Voi ei 
Koiraparat, kyllä pitäis ihmiselle sen verran olla inhimillisyyttä, ettei koiria noin kohtelisi. Vaikka kuinka olisi ihmissuhteet hankalia, niin mitä ne koirat siinä on väärin tehneet??
Niinpä. Ne joutuivat pelinappuloiksi kahden emännän valtapeliin Nuorempi vinttari oli saatu aiemmin pois, ja vanha sekarotuinen lopetettu, mutta tämä yksi raasu oli joutunut kärvistelemään kovissa pakkasissa pitkän aikaa. Tapauksestahan on nyt vuosi jo aikaa. Mua harmittaa, miksen itse seurannut tilannetta lähemmin. No, siksi kai etten olisi osannut arvata, että tilanne olisi noin paha. Tiesin kyllä, että koirat on laitettu tarhaan mutta jotenkin oletin että niille on silti asialliset tilat kun isäntää olen pitänyt ihan eläinrakkaana ja fiksuna ihmisenä ja uusi emäntäkin vaikutti ihan mukavalta.
Siis oliko eläinsuojeluviranomaiset hakeneet sen pois? Vai joku yksityinen ihminen?
Virroilla taas viime viikolla sudet on tappaneet kaksi koiraa…
Yksityinen. Koirat palautettiin kasvattajalleen.
Eilen alettiin poistaa Retulta ommelta haavasta. Toisen pään solmu oli vaan niin älyttömän syvällä, etten saanu sitä millään niin näkyviin, että oisin uskaltanu leikata.Äsken käytiin sitten KK-klinikalla otattamassa se. Ette usko kuinka iloinen ja helpottunu pikkumünsteri sieltä läksi
.
Huntin lonkka- ja kyynäräkuvien tulokset tulivat eilen: B/B ja 0/0, hyvät siis 
Jos poika vielä oppii käyttäytymään mätsäreissä ja pärjää siellä ja sitä kautta pääsee näytteyihin ja pärjää sielläkin, niin siitähän voi jonain päivänä tulla isä 
Onnittelut terveestä pojasta!
Elekee kertokee kelleen mut nyt näyttää siltä että meille on tulossa perheenlisäystä! 
Ohhoh…joku on teettänyt koirasudenpentuja ja myy niitä Nettimarkkina.comissa 850 erkkiä/hukka. Kumpikin vanhemmista on koirasusia ja ihan vartavasten siis tehty nää pennut. Ymmärtääköhän kukaan ostaja oikeasti millaisen koiran on hankkimassa, vai tuntuuko se melkeinsuden omistaminen vain tosi hienolta. Vaikka meillä kotona olikin aika luupäinen terrieri (tosin kiltti, eikä miään hasardi) niin enpä epäilis, etteikö tuo hauva lähtisi multa lapasesta. Kauniita ja söpöjä ovat kuvissa.
Voi ei. Luulin, että tuota tapahtuu vain Jenkkilässä, missä ihmiset haluavat saada palasen ‘villiä luontoa’ kotiinsa söötin susihukan muodossa… Eikö Suomen lainsäädäntö rajoita mitenkään noita koirasusikasvatteluja? Kyseessä on arvaamaton eläin, jonka geeniperimän vuoksi sitä on vaikea tulkita ja kouluttaa… Ei kannata aloittelevan eläinharrastajan ottaa sellaista.
Cesar Milanin Dog Whisperer-ohjelmassa oli kerran jakso koirasusista ja niiden ‘kotiutuksesta’, jos sellainen jo on kotiin päätynyt… Hauska ohjelma muutenkin tuo Koirakuiskaaja, näkyy YouTubessa.
Onhan noita koirasusia jatkuvasti ollut myynnissä Suomessa. Yhdellä penttiläiselläkin muistaakseni oli.
Mun täytyy myöntää, että sellainen luontokappale herättää kunnioitusta ja ihailua meikäläisessä. Ajatus semmosesta susi-ystävästä on kiehtova…siinä on jotain alkukantaista. Mutta kun oikein arkirealismiin palaan, niin en toivoisi moista koraa itselleni. Ei riittäis mun koirankasvatustaidot…lähellekään. Ja toivottavasti ostajien taidot riittää. En uskaltaisi myydä koirasusia itse netissä tuntemattomille ihmisille. Jos niitä jostain syystä mun käsissä olisi, niin luovuttaisin vain ihmisille, jotka tietäisin erittäin ammattitaitoisiksi koirankasvattajiksi. Tuo myyjä kuitenkin on teettänyt noita pentuja ilman ostajia kun nyt summassa myy netti-ilmoituksella. Mua hirvittäis se, että jotain sattuis kun olisin luovuttanut pennun osaamattomiin käsiin.
Niin kuin täällä muutama sivu sitten todettiin, että joka elukka on koulutettavissa jos siihen varataan työtä ja aikaa…mutta en näe mielekkäänä sellaisen eläimen omistamista, jonka viettejä ja vaistoja vastaan pitää koko ajan taistella. Voi sitä ottaa täys metsäkoiran kaupunkiin ja pitää sitä työllä ja tuskalla hiljaisena ja vähemmän rymyävänä…opettaa puudelin elämäntyyliin. Mutta onko se metsäkoiralle mieluista elämää? Toimia ja taistella metsästysviettejään vastaan koko elämänsä? Miksi ei ottaa heti eläintä, joka mukautuu heti sellaiseen ihmiseloon ja jopa nauttii siitä? Ja siis kaupunki-olosuhteilla tarkotan lähinnä "Helsingin keskustassa kerrostalossa+ei metsästys tai retkeilyharrastuksia".
Eräs tuttu kertoi talosta, jossa asuu koirasusia. Hän on kulkenut siitä ohi ja nähnyt, että kauniin vanhan talon lasiveranta on laudoitettu umpeen, etteivät lemmikit karkaisi ikkunoiden kautta.
Tahvon toisen elämän kaksvuotispäivä on tänään
. Päivänsankari on elämänsä kunnossa
.
Onnea Tahvolle! Ja Huntille hyvistä tuloksista! Ja Hankalimmalle hyvästä päätöksestä! Kerros nyt lisää; rotu? Joko varattu?
Mitä tulee koirasusiin niin henkilökohtaisesti en oikein voi niitä ymmärtää. Me otettiin koira pitääksemme sudet loitolla… Onneksi suurin osa koirasusina myytävistä on oikeasti jotain husky- tai malamuuttiristeytyksiä. Oikeitakin on, mutta eivätpä ne taida kummoisia lemmikkejä olla. Koiraa on iät ja ajat jalostettu toimimaan ihmisen toverina niin on varsin kummallista että jotkut tieten tahtoen haluavat palata ajassa esihistoriaan ja lisätä eläimensä arkuutta ja yhteistyökyvyttömyyttä.
Täytyypä palata vielä tähän koirasusiasiaan, koska täällä poikkeuksellisen kesyjen oikeiden susien keskellä asuvalle ajatus näiden eläinten sekoittumisesta saati tahallisesta sekoittamisesta on kieltämättä kauhistuttava.
Joulukuun alussa meidän naapuri oli lenkittämässä koiriaan, keskellä päivää. Yhtäkkiä heidän kimppuunsa hyökkäsi koiraeläin. Tavoitti koiria, mutta kävi kiinni naapurin käteen koska hän otti koiransa taakseen. Oli tullut suoraan ja empimättä kimppuun. Naapurille tuli käteen paha tulehdus (lääkäritkin ihmettelivät), jota piti hoitaa suonensisäisillä antibiooteilla. Lisäksi käteen tuli ilmeisesti pysyvä hermovaurio ja veneluu murtui. Eli ihan pienestä näykkäisystä ei ollut kyse. Tapaus ei päätynyt mihinkään uutisiin, mutta eläintä etsittiin ihan poliisin voimin. Poliisit kävivät ympäri kylää tarkistamassa koiria -hyökkääjä oli nimittäin helposti tunnistettavissa koska naapurin koirat kävivät lopulta sen kimppuun ja repivät siltä toisen korvan lähes irti. Eläintä ei löytynyt, mutta tuntomerkkeihin sopivaa eläintä jäljitettiin pari viikkoa myöhemmin kahden metsästysseuran voimin. Se oli selvästi täysin villi. Rktl:n paikallishenkilön mukaan se oli joko villikoira tai koirasusi. Oikea susi se ei ollut, vaikka sen käytöksessä olikin paljon susimaisia piirteitä. Eläin on kadonnut toistaiseksi (ehkä kuollut vammoihinsa?), mutta oli se kumpi tahansa, on aivan aiheellista kysyä, mihin me tarvitsemme tuollaisia puolivillejä koiraeläimiä?
Susi eroaa koirasta enimmäkseen arkuutensa, fyysisen voimansa ja vahvan elekielensä puolesta. Sekä siinä mielessä, että se ei tee yhteistyötä ihmisen kanssa luonnostaan. Toki ulkonäössä on omat piirteensä myös. Tahtoisinpa tietää, eikö koiraroduista todellakaan löydy riittävää kestävyyttä tai puruvoimaa jonkun tarpeisiin? Suden näköisiä koiria kyllä löytyy, samoin löytyy koiria jotka käyttävät elekieltä loistavasti. Itsenäisiä rotuja on, ja jos arkuutta taas tahtoo niin kyllähän maailmassa on arkoja koiranreppanoita pilvin pimein. Alkukantaisuus sen sijaan on melkoista romantisointia, joka liittyy käytännön arkielämään ainoastaan siten, että alkukantainen eläin sopii huonommin ihmisten keskuuteen.
Kyllä minä sen ymmärrän, että ihmisillä on erilaisia mieltymyksiä. Koskaan en vain ole kuullut ainoatakaan järkevää selitystä, miten suden sekoittaminen koiraan parantaisi olemassaolevien koirarotujen ominaisuuksia ihmisten kotieläimenä. Luonnossahan koiraristeytykset saattavat menestyä jopa paremmin kuin aidot sudet, koska ne ovat saaneet koirilta rohkeutta lähestyä asutusta. Mutta sehän ei ole syy tehtailla sellaisia eläimiä, päinvastoin se on vakavaa syy olla tekemättä niitä.
Lisäksi näkisin näiden koirasusien ongelmaksi sen, että niiden kasvatus on enemmän tai vähemmän epämääräistä ja sillä tavalla maan alla, ettei sitä valvo mikään taho. Ne ovat hyvin sekalainen joukko koiraeläimiä, toiset käytännössä pelkkiä sekarotuisia koiria ja toisissa tosiaan ripaus villipetoa lisänä. Niillä ei ole jalostustavoitteita, on vain määrän lisäämistä. Niiden tehtailussa ei ole terveystarkastusvaatimuksia, eikä minkäänlaisia kriteereitä eläinten suhteen. Ulkonäkö nyt on sivuseikka, mutta kyllä minä näkisin että ihmisen parissa elävillä eläimillä tulisi olla jonkunlaiset kriteerit myös luonneominaisuuksien suhteen.
Oikeastaan toivoisin, että joku jaksaisi provosoitua näistä mielipiteistäni. Minä nimittäin ihan oikeasti haluaisin tietää, että miksi tällaisia eläimiä tehdään.
Tilhiski, miten noista voi provosoitua kun olen samaa mieltä.
Voi hurjaa tuo naapurin tapaus!
Tilhiski puhuu ihan asiaa. Toki jos joku haluaa koirasuden, niin suosittelisin kyllä hommaamaan oikean rotukoiran, joka on jalostettu susia ja koiria risteyttämällä (vaikkakin viimeksi sutta ristetytetty vuonna keppi ja hevonen): saarloos wolfhond, italiansusikoira ja ceskoslovensky vlcak. Ite en moista haluaisia itelle. En risteytystä, enkä rotua. Tuskasen komeitahan nuokin on, mutta kyllä luonne ratkaisee ennen ulkonäköä. Minä oon erittäin tyytyväinen meidän rakkauspakkauksiin suomenajokoira Anniin ja welshi Peppiin. Ei tarvi tapella kukkotappeluita ikinä.
Oma mielipide Tilhiskin koirasusiristeytys kysymykseen. Mahtaa olla kyse pippelinjatkeen tarpeesta. Tai sitten vain siksi, että se on muka "siistiä". Kai se jotain kummallista ihannointia/romantisointia on.
Ehkäpä Kesänlapsi on oikeassa minkä takia niitä koirasusia risteytetään.