Meijän joululahja 
Hän on syntyny 18.10 ja siinä nelijän-viijen viikon ikäsenä käväsemmä kattomassa 
onneksi olkoon
On hän liikkis, mikä hän on ja onko tyttö vai poika, ja onko hänelle jo keksitty nimi…
Oi, teille on tulossa pennonen.
Hah, kai muistat pennosten pienet terävät hamput, ja sitten se pissa kakkaralli ja että kaikki maistuu ja pitää maistaa ja että on ihan myyty siihen pikkuisen naamaan ja että pitää hankkia penneliherkkuja ja …
Ai että, teille on tulossa penneli!
… ja sitten se ihana pentutuoksu 
…
Nuu, minkäs sille voi että oon ihan ”koira” ja varsinkin pennut, ihan sama mitä rotua 
Ja sitten seniorikoirat, ne vie sydämeni
Niin no, elämä ei ole elämää ilman koiria
Ihmisen paras ja luotettava lahjomaton ystävä!
Kyllä me poika varatttiin ja sitte ku käymmä kattomassa, meinaan tarkistaa että sillä tojella on pipelo 
Lakuksi me on nyt sitä kututtu, mut tiijä sitte muuttuuko se sitte ku pentunen tullee kotia
Chali, muistan muistan ja luulen,että Aatulekki se palautuu mieleen hyvin pian, niin ku pirun terävät kyntelöisetki
Nuu, kooltaan PITÄS olla keskikokonen
Onnea uudesta tulevasta perheenjäsenestä. 
Max ”The Käppänä” antoi kaikkensa tänään, koko päivän ulkona 
.
Siinä hän meni isojen kanssa ympäri tonttia vahtien, minua jatkuvasti tarkkaillen ja varastaen homeisia tomaatteja kasvarista 
.
Max valloitti Toton nukkumahäkin, Toto halusi omalle paikalle, mutta Max urahti (seniorin valtuutuksilla 
) ja Toto kääntyi ja meni vaan matolle maate. Koko jengi on unten mailla.
Tilanne muuttuu kohta kun alkaa olla ruoka-aika, mutta heti kun ovat syöneet takaisin huilimaan.
Kaikilla on tällä hetkellä kauhea univaje normaaliin arkeen verrattuna.
Me käytiin koko perhe metsässä lenkillä päivällä.
Saatiin kerrankin iskäkin mukaan.
Repe ja Hilla tutkivat peuran ym jälkiä ja Helga keskittyi käpypeliin.
Helga kaatui kaksi kertaa pelatessaan, en tiedä vaikuttaako vanhuus, kasvain vai näön heikkeneminen koordinaatioon?
Eihän tuo siitä milläänsäkään ollut, kun pehmeä paksu sammal oli alla.
Saapi nähdä lähteekö tuo tytär ennen jo koirien taivaaseen kuin äitinsä, Hilla on niin tosi pirtsakka vielä, vaikka on 3 vuotta Helgaa vanhempi.
Lenkin jälkeen oikaistiin kaikki päikkäreille, yövuoroa edessä, niin saa rauhassa torkutella niin paljon kuin unta maittaa.
Haluttas niin ku justiinsa lähtiä hakemaan pentunen kotia, mut ku ei voi
Jade, ajattelin kyllä kysyä miten pystyt odottamaan, mulla menisi hermot.
Ja sitten kun alkaa miettimään onko pennosella kaikki hyvin, ja mitä kaikkea pitää hankkia, ja että pitää ehdottomasti ostaa pikkuselle oma petijuttu ja ne -hampulelut- ja onkohan saanut riittävästi ruokaa tänään ja…
…muistaakohan se kasvattaja rokottaa ja madotta ja käyttää pientä ellitarkissa …
Huomaat varmasti että olen joskus joutunut odottamaan jopa viisi kokonaista päivää penneliä kotiin !!!
Muut on meille tulleet silleen puolihuomaamattomasti kun esim. kasvattajalle vein koiran trimmattavaksi, hah, tuli ihana pentunen siinä mukaan, tai kun menin vaaaan katsomaan ja tutustumaan niin pentuhan itse hyppäsi autoon ja halusi meille…
Tulisin hulluksi jos joutuisin odottamaan viikkoja, ainakin avioero olisi lähellä
Me oltiin kanssa ostettu pentupannat ja arvaattekos oliko kasvattajalla jo sellaiset ja ne tuli kaupantekijäisiksi...annoin sitten pentuajan jälkeen kaikki neljä kierrätykseen kaverin kirppispöydälle. Pentu aikaa en oikeastaan kaipaa vaikka ne ovat niin lutuisia.. mäyris pentu kun mahtuu kämmenelle kutakuinkin 7 viikkoisena ( pienin malli).
Jos nyt oikein ymmärsin niin se pentu on monirotuinen. Mitä rotuja siinä on ?
No ei sentään.“Ensimmäisenä vuonna erittäin vilkas, sen jälkeen vain vilkas”. Näin sanoo rotumääritelmä ja ainakin Hugo täyttää tuon määritelmän 110%. Retu ei ollut noin kooho kaahottaja , kuin tuo on.Ja kovapäinen on Hugo myös. On just murrosikä menossa ja aikamoista ojentamista saa tehdä joka päivä, pitkin päivää:crazy:
Ja riistaviettiä löytyy myös, niinkuin tietty kuuluukin.
Tankkihan oli puoliksi rottweiler ja joku pelästyi, vaikka Tankki oli vielä pentu, samoin lanko sanoi tänä syksynä pelänneensä sitä. Eikä Tankki ärhennellyt kummallekaan koko 15-vuotisen elämänsä aikana.
Söpistä, Lakulla on pari pikkistä hampisiin alakua 
Niillä oli eilen jo listaa kaluttu 
Tämä rotukoira vastaan sekarotuinenhan on ikuinen taistelun aihe.
Minulle sopii kumpikin ja meillä on ollut kotona molempia.
Rotukoirilla on usein omat tyyppivikansa tosiaan, mutta kyllä niitä ihan samoja sinne sekarotuisiinkin tulee.
Siskolla on ollut useita sekarotuisia ja siellä on ollut esim. vatsalaukunkiertymää (rottweiler-saksanpaimenkoira ), kirsikkasilmä (harjakoira-ranskanbuldoggi), munuaisvika (monisekoitus, rodut ei tiedossa), mäyräkoirahalvaus (ranskanbuldoggi + joku pikkukoira), atopia ja hiivaa korvissa (saksanpaimenkoira- kaukaasianpaimenkoira) . munuias-ja haimatulehdus (kääpiöpinseri+ joku muu)
Eli en allekirjoita näitä ikuisia viisauksia, että sekarotuiset olisivat terveempiä.
Toki vahvasti määrätyissä roduissa kulkevat sairaudet niillä on varmaan vähempiä.
Eli koira kuin koira, kaikki yleensä ovat minulle rakkaita karvoihin katsomatta, kunhan se tärkein eli luonne on kunnossa.
Ja en todellakaan pidä siitä, että useat rotukoirien harrastajat suorastaan lynttää sekarotuiset, sieltä löytyy ihan ihanimpia yksilöitä siinä kuin rotukoiristakin.
Kovat on tosiaan sekarotuisten hinnat, mutta pidän sitä ostohintaa aika merkityksettömänä, kaikki samat ruuat, rokotukset, lääkärit, ym se koira tarvitsee, eli se alkuhinta ei kyllä mitään loppujenn lopuksi vaikuta.
Meillä taisikin olla tuuria, Tankkihan oli koko ikänsä terve. Eikä ollut kallis, saatiin ilmaiseksi.
Niin, ja kun käytiin hakemassa, molemmat vanhemmat olivat kilttejä, niin äiti-rotikka kuin isä-corgikin. Että se siitä verenhimoisesta rottweilerista.
Mun tuntemat rotikat on kaikki olleet lauhkeita ja rapsutuksen kipiöitä … Kultsi poikamme kaksi suosikki tyttöä oli kummatkin rotikoita. Ne pussaili ja kiehnäsivät aina kun nähtiin vaikka kultsimme oli leikattu niin kuherteluun kelpasi.
Uiuiuiui …lauantaina lähemmä kattomaan Lakua 
Mäpäs pääseen nuuskimaan vauvakoiria, käykö kateeksi
Son muuten tasan 4 viikkoa siihen ku saamma hakia Lakun kotia meijän iloksi ( ja Aatulin mieliharmiksi )
Oioioi pentutuoksu, ja ne pikkuruiset polkuanturat ja se pehmeä massu ja ne neulanterävät hamput
Kuvia ehdottomasti!