Jade, niin mikä? Tai noh, meillä on/ollut trimmattavia rotuja ja massusta ajetaan karvat lyhyeksi.
En ole huomannut 
. Karva on ollut ihan suora…
Chali, tässä näkkyy se pipelokiehkura 
Näistä siskoni sekarotuisista vielä, hän sai ensimmäisen n.12 vuotiaana.
Isä ja äiti olivat silloin jo eronneet ja sisko asui isän luona.
Roki oli tosi monirotuinen, sellainen keskikokoinen pystykorva, hän eli vähän yli 12-vuotiaaksi ja sairastui vanhana tuohon munuaistulehdukseen.
Roki oli tosi hauska koira ja kova poika oppimaan asioita ja temppuja, oikein sirkuskoira.
Hän myös pelasti isän kodin tulipalolta, silloin ei kahvinkeittimessä ollut aikasammutusta ja isä oli unohtanut keittimen päälle pannu tyhjänä mennessään nukkumaan.
Keitin ylikuumeni ja muovi suli työtasolle ja sytytti työtason, tai se oli sellainen ikilevytaso ja se hiiltyi mustaksi ja siitä syttyi verhot.
Isällä ei tietenkään ollut palovaroitinta ja hän oli nukkumassa.
Roki herätti isän ja hän sai palon alun itse sammumaan, silloin ei vielä ollut näitä sankarikoira juttuja, mutta sankarikoirahan Roki todellakin oli… 
Enää yksi yö, ja sitte me näjemmä Lakun Jännittää hirmuisesti, mut silleen hyvällä tavalla
Se on sulla sitten huomenna iso päivä tiedossa. Joudutteko kauas ajelemaan vai löytyykö Laku läheltä ?
Vai onko vasta kyse ensitapaamisesta ja kodinvaihto sitten myöhemmin ? Miten vaan, iso asia joka vaikuttaa tosi suuresti elämän seuraaviin 10 + vuosiin.
Rolloa kohti ollaan menossa.
Aivan ihania oli pennut ja äitikoira. Pennut oli tosi uteliaita ja rohkeita, ei ne meitä ujostellu yhtään 
Äitikoiraki oli tosi kiltti.
Kuvia otettiin varmaan 300, mut noli semmosia ikiliikkujia ettei onnistunu ku muutama 
Mä sain monta suuteloa Lakulta
Ai että ku tuli hyvä mieli Jadetsun puolesta
Ja jos mä oikein muistan niin mun sylissä on Lakua 2,5 kg verran
Isännän helttaaki piti vähän maistella
Jade, aaaaiii että, pennonen 
. Oli varmasti ihanan tuoksuinen, oliko kynnet leikattu 
, entäs hamput, oli varmasti terävät 
, miten monta sisarusta, entä mammakoira - oliko hän jo ”ihan kyllästynyt” lapsiinsa vai hoivasiko, oliko pappakin paikalla, oliko jo pennut pääseet ulos haistelemaan, syökö Laku jo hyvää nam jauhelihaa ja piimää, onko elli jo nähnyt pennoset… oii teille on tulossa pentu…mä en kestä…mulla kauhea pentukuume 
.
…pliis lisää kuvia…
Meillä on niin sanotusti, tai Totolla, tilanne päällä.
Toto löysi minun piillotetun pallolelun. Se on rikki enkä ole vielä sitä heittänyt pois, jenkkifutispallo vingulla.
Noh, Toto löysi sen ja on jo varjellut sitä ja pitänyt suussaan parisen tuntia.
Ei liiku, ei hievahdakkaan, varjelee viimeiseen asti 
.
Vähän väliä tulee viereen ”näyttämään” saalistaan ja sitten taas kiireesti sohvaan.
Seniorit katsovat sillä silmällä että koska voisi ryöstää pallon Totolta.
Pientä kevyttä draamaa meillä.
Kohta otan pallon Totolta niin rauha maassa. Olkoon nyt Toto ”The Tollo” kunkkuna hetken 
.
Voi hellusta Lakua, Jadetsulle on tulossa aikamoinen pakkaus😊. Melkoinen rotucoctail, odotettavissa kovapäinen kaveri, mutta samalla varmasti kunnon tuki ja turva koko uudelle laumalle.
Mäkin tahdon oman karvatassun ja mielellään rottweilerin tai sit joku porokoiran tyyppinen. Mä oon aina tykänny rotikoista ja niistä onkin jo hyvä kokemus, ne on niinkuin mäkin . Toisaalta keskikokoinen paimenkin olisi kiva ja ehkä käytännöllisempi koon puolesta (jaksaa nostaa ja sen vetäminen ei tuntuis niin paljoa hartioissa).
Jade, se pentueen pienin ei välttämättä vielä kerro ”lopputulosta”.
Edesmennyt risukka uros Zippo oli pentueen pienin syntyessään mutta aikuisena pentueen suurin , säkä 78cm (rotumääritelmä max.70cm). Minun elämäni koira.
Saatte varmasti ihanan koiran…Aatua (oliko nimi oikea) mahtaa vielä monet kerrat veetuttaa 
”pikkuveli”, naskalihamput, penturalli, kaikenmaailman opit ja siedätykset, pennelin oikut, pennelin oikeudet, eristykset ja lelujen käyttöoikeudet .
Olen niin iloinen puolestanne, saatte uuden perhejäsenen.
Outa oli pentueen pienin mutta on nyt isokokoinen lapinkoira varmaan ylärajoilla. On mun mussukka!:rolleyes:
Juu, mä sannoinki sille talon emännälle,että älä oo murheellinen, se voi ihan hyvin olla se pentueen isoin ja rotevin
Chali, mä kans veikkaan,että Aatu salettiin aattelee,että viekää hopusti takasin sinne mistä ootta hakenukki 
Aatu onneksi on niin hyäluontonen että ei se kovin herkästi pimaha Pittää Aatulle järkätä paikka jossa se saa olla rauhassa sillon ku se rauhaa kaipaa
Mä oon aina ottanu sen pentueen pienimmän pojan. Pienin oli tuo rotjakekin ja suht pieneksi onneks jäikin. Aikoinaan, kun Seinäjoen suunnalta se haettiin, niin nukkui koko kotimatkan vanhan mersun hattuhyllyllä olevassa syvennyksessä kaikessa rauhassa. Pienestä pitäen täysin hermoton, rauhallisuuden perikuva.
Son 2 viikkoa ja rapiat ku met lähemmä hakemaan Lakua kotia. Tuntuu ettei ikinä tuu se 13. päivä
Ja sen jälkeen penttiin virtaa odotettuja koiranpentukuvia
Tänhän TAAS kyselin mitä pikkuselle kuuluu Kovasti maistellaan kaikkia mitei sais ja painoa on nyt 3.5 kg
Viime viikolla kävivät ekan kerran kartanolla silleen kunnolla. Alussa oli vähän jänskättäny, mut äkkiä olivat hoksinhet että lumi ei oo pelottavaa Milhän eivät ois lähtenet sisälle