Käytiin ostamassa Lakulle oma pieni panta ja hihna 
Aatu kyllä sano jo heti autossa,että onpa lapselliset ku eivät oo etes nahkaa 
Jadetsu, eihän täs oo enää ees kahta viikkoo! Kyllä myö jännitetään niin, että ollaan ihan 
.
Meilläkin oli pentupannat ja hihnat ja kaikki ja kasvattaja antoi myös kaikki ja repullisen muutakin kamaa…et kaikkee oli tuplasti. Annoin toiset uudet kaverin kirppispöydälle, koska tiesin ettei kaksia tarvitse.
Meillekin tuli kasvattajalta mm. hihna ja panta. Se jäikin ainoaksi pannaksi. Valjaissa kuljetaan kun narupissillä käydään. Panta on tuolla jotenkin naurettava, kun niska vahvempi kui pää. Joskus on “lediletku” kaulassa pimeällä kun metsään mennään.
Muoks. Onhan sillä tosiaan omat leikkipantansa. Isänän pieneks jääny vyö ja moottoripyörän sisäkumi. Molemmat se osaa viskata kaulaansa ja näyttää pollealta 
Meillä on tänään surullinen uutinen.
Äkillinen sairaus vei Helga koiran ja tänään oli lähdettävä viimeiselle matkalle.
Täällä on kovin hiljaista, vaikka Helga aika rauhallinen olikin.
Ja Hilla on etsinyt ja piipannut Helgaa pitkin päivää.
Helga
s.5.9.2006
k.1.12.2017
Ansaitset unen rauhaisan
ja kiitoksen kaikkein kauneimman.
Suo anteeksi rakkaani kyyneleet nää,
ne on rakkautta ja ikävää.
Auli ja Mika
Repe sekä
Äitikoirasi Hilla
Ajatella…mulla on mennyt ihan ohi se, että Milli on siirtynyt koirataivaaseen. Luin just monta sivua viestejä ja pillitin räkä roikkuen. :crying: Jos on joskus koirakamun menettänyt, niin nämä jutut koskettaa aina, vaikka ei livenä tuttu koita olisikaan.
Mutta ihanaa, että Aatu ja perheen ihmisosapuolet saa uuden kamun.
Ou nou Suokukka. Kyllä tämä syksy nyt vie karvakavereita. Osanottoni sinnekin! :crying:
Lämmin halaus.
Otan osaa, Suokukka.
Kiitos osanotoista.
Kyllä on haikea fiilis.
Helga on meillä kotona syntynyt pentu, eli on eletty yhdessä ihan alusta asti.
Hän oli aina ihan äitin tyttö ja totteli ja kuunteli kuin ihmisen mieli.
Meidän vuokratalli oli aiemmin agilityhallin vieressä ja Helgaa pystyi ihan hyvin pitämään vapaana hallilla, vaikka koiria kulki koko ajan ohi.
Helgalla ei ollut muutenkaan ikinä taipumusta karkailuun, vihaisuuteen ym.
Suokukka, lämmin ajatus, halaus 
Jossain vaiheessa suru väistyy ja muistaa hetket.
Pitkään saa odottaa että muistot läikkyy lämpiminä eikä sielu enää käperry ikävästä… ihmeellistä on miten koiruuksiaan kaipaa. Ehkä se on niiden varaukseton rakkaus ja luottamus ja ettei ne tuomitse vaan hyväksyy sut sellaisena kun olet.
Suokukka, halit täältä! Surullista on menettää rakas koirakaveri.
Voi Suokukka kuinka surullista. Lämmin halaus ja osanotto.
Osanotto täältäkin, Suokukka
Suokukalle osanotot myös täältä <3
Juu ikävä tulee minullakin jo aiemmin kuolleita koiria vieläkin silloin tällöin, varsinkin Kelmiä kun siitä ei ole kuin vuosi, kun Kelmi-poika lähti. 
Oli hirmuisen raskas viikko, olin yövuorossa, en saanut nukuttua, kun pohdin ja katselin pientä koiraani.
Sen takia koko viikon oli paha olo ja särki vatsaa ja päätä ja siinä sitten yritti sinnitellä töissä, vaikka olo ja ajatukset oli ihan muualla.
Perjantaina yöllä päätin, että aamulla tilaan ajan lääkäriin, torstaina Helga oli jo kovin vaisu.
Kasvain oli kasvanut tosi suureksi hetkessä ja alkoi jo vaikeuttaa oloa ja liikkumista, takajalat alkoivat toimia huonosti.
Missään vaiheessa Helga ei piipannut tai vaikuttanut muuten kipeältä, söi hyvin ja kävi tarpeillaan, mutta koiramainen energia ja toohotus hävisi kokonaan viimeisen kahden viikon aikana, Helga halusi vaan olla lähes koko ajan, hetkittäin innostui sentään leluistaan…
Onneksi vein Helgan nyt pois, vaikka vielä se kulki ja meni, ei vaan ollut oma itsensä.
Nyt on ikävästä huolimatta tavallaan helpottunut olo, tietää ainakin, että ystävä ei kärsi kivuista turhaan.
Lääkäri sanoi, että halvaantuminen olisi ollut edessä hyvin pian, kasvain oli takajalkojen isojen hermojen ja verisuonten alueella kauttaaltaan.
Ihmeen sinnikäs eläin on koira, ja kamala ja raju tauti tuo syöpä.
Minun motto on aina ollut, että koirista (ja muista lemmikeistä) on pidettävä hyvää huolta ja tykättävä joka päivä, niiden elämä on niin lyhyt, että sen on oltava senkin edestä hyvä…
Osanotto Suokukka !
Enhän 10 päivää
Jade, oletko jo ostanut ”Lakulle” sellaisen pienen torkku fleegen 
Sellainen hyvän yön turva.
Kaikilla meidän koirilla on ollut sellainen, ovat ottaneet sen vierelleen ja nukahtanut fleege vierellään 
.
Fleegeä on myös kiva ravistella ja möyhiä 
On teillä jännät ajat tulossa. Aatuahan pitää sitten myös muistaa nameilla ja haleilla, ettei se penneli omi teitä kaikkia.
…onko uusia kuvia?..