Kiitos kaikille osanotoista.
Silmät yhä punaisina ja sydämeen sattuu, ikävä on meillä kaikilla.
Suursnakut makaavat jatkuvasti Maxin nukkumapaikan edustalla. Olen siivonnut pois Maxin peitot mutta se oli Maxin paikka. Heti kun ulkoa kuuluu ääniä, juoksevat portille katsomaan tai ikkunaan katsomaan. Ihan selkeästi odottavat Maxia kotiin.
Suursnakut ovat olleet tosi vaisuina, meillä on epätodellisen hiljaista, jopa Toto joka on aina ilmaisemassa mielipidettään, on vaisu ja täysin hiljaa.
Seniori Hobby oli ottanut Maxin pehmolelun (lemppari unikaveri) “The Hiiriherra” ja oli vienyt sen omalle paikalle. Huomasin sen kun Hobby murahti Totolle kun Toto oli menossa Hobbyn nukkumapaikalle.
Näin se elämä menee. Jokaisesta päivästä pitää osata nauttia, elää siinä hetkessä.
Vaikka on miten ikävää tai kurjaa, on kauniita ja mukavia muistoja.
Rauhallista on meilläkin jotenkin ollut olevinaan, vaikka ei mummeli ittestään numeroa tehnytkään.
Mutta nyt taas on mummelin poistuttua vahvuudesta Repe alkanut kukkoilemaan.
Komentelee ja isottelee Hilmalle jatkuvasti ja on muutenkin jästipää.
Onneksi tyttären mittelspitzi palautti sen tänään ruotuun, vaikka Tirppa on pieni, niin 10 vuotias rouva ei nuorten miesten isottelua kauaa katsele.
Suokukka, noin se menee. Laumanjohtaja on kaiken yläpuolella.
Kun laumanjohtaja poistuu, alkaa nuorempien välillä kilpailu johtajan paikasta.
Meillä, koirien keskuudessa, se on yhä seniori Hobby, ja Toto alistuu. Max oli kakkospaikalla, heti Hobbyn jälkeen.
Meillä selkeästi vaikuttaa ikä ja kokemus.
On Toto yrittänyt vedättää ja pomottaa Hobbya erittäin huonolla menestyksellä.
Vaikka Hobby on 11,5v löytyy kyllä tarvittaessa varoittava ääni, nopeutta ja hammasta. Hampaalla en tarkoita raatelua mutta sellainen nippasu että Toto “The Junior” perääntyy. Ymmärtää paikkansa.
Senkat haluavat yleensä rauhaa, ravintoa ja lämpöä elämäänsä. Se on se pitkän elämän viisaus.
Näinhän se menee luonnossakin, lauman vanhin/kokenein johtaa ja muut seuraa.
Osaanotto Chali, niin surullista luopua karvakaverista.
Täällä on niin kaunis kirkas auringon paiste, hanget kantais, mutta en uskalla viedä koiria kuin vähäksi aikaa ulos, Viiman silmiä pitää varoa näin kirkkaalla ilmalla ,ettei sarveiskalvon pinta taas repeä. Pyry sai taas kohtauksen, nyt kesti tavallista pidempään. Hoitokoira Mara on sokeutuntut diabetiksen vuoksi, se mennä höpsöttää innoissaan pitkin hankia, kun saa mennä vapaana täällä meillä isossa aidatussa pihassa. On täällä hoidossa silloin kun poika on työreissuilla . Ikää on jo kaikilla 10v 9 v ja 7,5v,
Mun molemmat koirat reagoi siihen hiukan yli viikko takaperin sattuneeseen 2 päivää kestäneeseen kotoa poissaolooni vatsallaan/suolistollaan. Molemmat meni löysälle. Vanhempi koira (13 v) tokeni parissa päivässä normaaliksi mutta nuorempi (8 v) on edelleen suolensa kanssa ongelmissa. Sen ulosteessa (silloin kun se on sellasta koossapysyvää) on havaittavissa limaisuutta eli se viittaa tulehdukseen. Soitin tänään eläinlääkärille että mitä tehdään, hän sanoi että koiran kanssa käymään tänään ja jotain lääkettä se saa että tilanne saadaan normaaliksi. Sanoi ettei nappuloita saa nyt antaa. Harmittaa että itse vasta tänä aamuna tajusin jättää ne nappulat sen ruuasta pois, tähän saakka oon antanut niitä normaalisti muun ruuan joukossa kuten aina.
Eläinlääkärissä käyty. Viikon lääkekuuri aloitettiin, toivottavasti tässä nyt saa jatkossa itsekin nukkua yönsä ilman että pariin kertaan yön mittaan hyppää käyttämässä koiraa pihalla. Ei oo kivoja tollaset suoliongelmat koiralle eikä omistajalle:doze:
Nuu, saitteko Tylosin kuurin?
Se on meille aina määrätty kun on massu sekaisin.
Vaikuttaa miltei heti ensimmäisestä tabletista.
Kävin tänään hakemassa Maxin uurnan.
En päässyt sieltä kuivin silmin ja tunteet pinnalla.
Hain myös seniorille vakkarilääkkeet. Ongelma oli että lääketukusta lääke loppu, seuraava mahdollinen ajankohta toukokuun lopulla. Sehän ei käy.
Farmaseutti soitti senkan eläinlääkärille ja sai luvan muuttaa toiseen lääkkeeseen.
Onneksi senkka ”The Hobby” saa vastaavanlaisen lääkkeen ja meno jatkuu koiramaisen tahtiin.
Siis eläkekoiran tahtiin.
Koirat nautti tänään ulkona olosta …ohikulkijat haukuttiin ja välillä istuttiin mun kanssa rappusilla ja otettiin mollikkaa, oli mukava keväinen päivä. Tosin orvokkien istutus apulaisina ne työntää nokkansa joka paikkaan 
Outsukalle tuli aamulla kaverit Halti ja Jänkä. Oli siinä taas riemua kun näkivät toisensa. Kaikki matot kasassa mutta saahan ne oikastua hun suurin ilo on purjettu.
Pikkendaali nauttii futiksesta kemiallisesti kastroituna. Virtaa piisaa, ruoka maittaa ja vatsa toimii. Jos oireet palaavat kastraation haihduttua, pitää harkita toimenpidettä.
Chali, kerroit tuolla toisessa ketjussa että Hobbyllä oli eilen puolen tunnin mittainen TIA-kohtaus. Oliko sellanen epilepsiatyyppinen kohtaus, tärisi ja kramppasi makuullaan ja sitten kun alkoi tokenemaan niin oli hyvin poissaoleva ja törmäili nurkkiin ym. ?
Sellasia kohtauksia mun vanha koira (ihan 16-vuotissynttäriensä ovella) sai yhtäkkiä kolmena päivänä peräkkäin. Kolmantena päivänä ennen sitä kohtausta olin jo soittanut ellille että nyt on aika tehdä viimeinen palvelus.
Mikä mulle tuli heti mieleen on se että Hobbyltahan vaihdettiin se sen pitkään käyttämä lääke toiseksi. Voiskohan sillä olla jotain tekemistä ton asian kanssa ?
Nimittäin vaikka kahdessa eri lääkkeessä olis täysin sama vaikuttava aine, niin toisen koostumus voi olla sellanen helpommin imeytyvä ja toinen taas ei oikein vaikuta niinkuin pitäis koska se ei koostumuksensa takia imeydy yhtä hyvin. Mulla on kokemusta tosta ihan lähiajalta.
Kyllä, Hobbylla oli TIA muistuttava kohtaus.
En olisi siitä edes tiennyt mutta Toto tuli sisään ja oli poissa tolaltaan. Ihmettelin sen käytöstä ja kun Toto meni ulos uudestaan menin perässä. Hobby oli terassilla eikä päässyt itse kävelemään eteenpäin.
Motoriikka ei toiminut kunnolla, ei pystynyt kävelemään mutta ei halunnut mennä maatekaan.
Oli rauhaton, kuola valui, oli poissaoleva, pientä tärinää. Halusi olla ihan minussa kiinni.
Vähitellen kohtaus meni ohi ja Hobby meni omalle nukkumapaikalle. Nukkui koko iltapäivän.
Illalla oli taas oma itsensä.
Hobby täyttää heinäkuussa 12 vuotta. Mietin tuota lääkkeenvaihto juttua, ehkä sillä oli jokin vaikutus mutta Hobbylla on ollut epäsäännöllisesti viimeiset kaksi vuotta tällaisia kohtauksia, välillä lieviä ja sitten välillä pidempiä.
Tämä nyt oli toinen kerta tänä vuonna. Ei ne kohtaukset usein tule.
Minun ensimmäisellä edesmenneellä suursnakulla oli epilepsia. Kohtaukset olivat kamalia mutta kun oikea lääkitys löytyi loppui kohtaukset.
Miun edesmenneellä koiralla oli lopussa tuollaisia kohtauksia. Ei johtunut mistään lääkkeistä.
Vuosia sitten kirjoitin tänne meidän vanhan mäyräkoiran saamasta kohtauksesta. Silloin päädyttiin siihen, että kyseessä on nk. vanhan koiran syndrooma, eli vestibulaarisyndroomaan. Kohtaus tuli ihan yllättäen, koira toikkaroi pihalla kuin humalassa ja silmät sahasivat edestakaisin. Ja juuri minuuttia aikaisemmin oli juoksennellut ihan tavalliseen tapaan. Meidän koiralla kohtaus meni parissa tunnissa ohi, pari päivää oli ehkä vähän uupuneempi. Oli aika hurjaa, kun ei yhtään tiedetty mistä on kyse, epilepsiaa tietysti epäiltiin ensimmäisenä. Koska kohtaus meni niinkin nopeasti ohi, niin ei koiraa lähdetty kiidättämään mihinkään tutkimuksiin, mutta tuttu eläinlääkäri siitä jälkikäteen tuumasi, että seniorikoirien vaiva, aika selvä tapaus. Koskaan se ei meidän mäykyllä uusinut.
Muistan että edesmennyt suursnaku Zippo oli 3-4 vuotias kun kastroitiin. Yli vuoden oli aristelua ja oireita. Kokeiltiin pariin kertaan kemiallista kastraatiota muttei se auttanut.
Zipolla oli aina super runsas turkki eikä se muuttunut kastraation ja iän myötä.
Nykyinen suursnaku Toto, kastroitiin reilu vuoden vanhana. Totolla on aina myös ollut super runsas turkki (miten kaikki tursuavaturkkiset on minulle tullut 
). Aika näyttää miten Toton turkin käy. Se ei voi enää tuosta mennä runsaammaksi.
Toinen positiivinen asia mitä kastraatio toi, koirat sai kuulon takaisin ja järki löytyi sittenkin 
Perusluonteeseen kastraatio ei ole vaikuttanut.
Tilasin rautarantalasta 8 rullaa koiraverkkoa. Isäntä pyysi tarjousta tolpista. Heti kunhan maa sulaa aletaan aidata takapihaa , että saa koirat paremmin pidettyä pihalla touhuamassa. ja jos olis vähän suojaa pupuilta ja peuroilta samalla. Peurat tulee ihan pihaan koko ajan ja koirat lähtee niitten perään jos näkevät.silloin hävii kuulo kokonaan ja mennään ja kovin.
On niin ihana katsella kun seniori Hobby mennä hölkkää pitkin tonttia ja pihaa.
Nyt on ollut jo sula maa jonkun aikaa, niin Hobbyn tassut pitää.
Talvi oli Hobbylle hankala, tassu lipesi lumessa ja jäällä.
Hobbyllahan on vaan yhdessä tassussa neljä varvasta, muissa kolmessa tassussa kolme varvasta. Syövän takia aputoitu varpaat.
Nyt tassut pitää ja mieli virkeänä, viihtyy ulkona ja menee tuttuja polkuja tontilla.
Ilo lukea hyviä uutisia sieltä teiltä. Silmissäni näen Hobbyn nauttivan keväästä ja liikkumisen helppoudesta
Juu, Hobby nauttii. Iltapäivällä makoili vahtipaikallaan auringossa.
Iän tuomia pikku haittoja on käheys, kun Hobby haukkuu se on sellaista matalaa haukkua.
Hobby tuli mukaani äsken kasvariin, tarkistettiin tilanne. Kyllä Hobsu heti näki tomaatinraakileet, lipasi huuliaan.
Selitin että ei, sitten vasta kun ovat punaisia saat maistaa