Osanotto Suokukalle ja pikaista paranemista Pikille.
Hankalin, meillä kun oli Kelmillä noita pahoja suolistotulehduksia silloin muutama, niin hän söi lopun ikänsä tuota eläinlääkäristä saatavaa gastro intestinal ruokaa, sillä pysyi kyllä koira ja vatsa hyvässä kunnossa.
Ihan samanmoisia oireita oli silloin ja muutama kerta käytiin tiputuksessakin ennen kuin vatsa saatiin balanssiin.
Vein aamulla ennen neljää isännän tuohon ison tien varteen, kun lähtivät työkaverin kanssa kurssille haminaan.
Takaisin tultua Repe koira nappasi mut tiukkaan halaukseen ja painoi oikeen pään minua vasten ja sitten pujahtin sängyn alle nukkumaan äiskän puolelle, niin että nenu näkyi sängyn alta.
On hän aika kultanen poika kun huomaa apeuden ja osaa lohduttaa, vaikka ittekin on vielä aika mukula. 
Eilen illalla Repe selvästi iltapissalle mennessä odotteli oven ulkopuolella, että missä mummeli viipyy, yleensä ovat porukalla juosseet autotallin taakse asioille ja “vihollisia” katselemaan. (viholliset on rusakoita ja peuroja)
Lakusti ei oo ronkeli ruuan suhteen 
Meillä on Saksanpaimenkoira!
Haa,ootko koiran onnellinen omistaja?
hANKALIN meillä oli kultsi poika jolle syötettiin lopun ikää kallista erikois hypoalergig ruokaa jota eläinlääkäri tilasi jenkeistä jo -90 luvulla, silloin oli tarjonta heikompaa… Säästimme omista ruoista kunhan koira sai sitä mitä sen terveys vaati. Kultsimme kärsi stressiperäisestä suolistotulehduksesta ja sen käynnisti se että me lähdettiin risteileen ja mun vanhemmat tuli meille hoitaan häntä… Lopuksi se osattiin ennustaa ja kun oli hoitoon vienti edessä niin aloitettiin lääkitys jo edellisenä päivänä. Ihan veri ripulille meni jos ei lääkitty ajoissa…
Onneksi mäykyillämme on ollut peltipötsit 
Menee ”Mitä koirat tänään syö” osastoon.
Hyponappuloita, Neu-lintu-valmisruoka, eilisen ihmisten kanajäämät ja raastettua kurkkua 
Kuvassa käppänän The Max annos. Max ei halua enää syödä vanhasta omasta kupista vaan kertakäyttölautaselta 
Juu, en ymmärrä minäkään mutta kunhan syö 
Isot riisenit sama ruoka mutta annos i s o m p i.
Meidän vanhempi, maaliskuun alussa 13 vuotta täyttänyt snaku oli tänään eläinlääkärissä terveystarkastuksessa. Tilasin sille tarkastusajan jotta pystyttiin rauhassä miettimään sen lääkitystä ja sen silmien kunto mietitytti myös. Oon huomannut että se joskus säikähtää ja hätkähtää oikein kunnolla kun esimerkiksi kumarrun sen ylle kun oon tulossa ottamaan pois tyhjäksi syötyä ruokalautasta.
Kaihihan sieltä löytyi molemmista silmistä, toinen silmä reagoi hiukan paremmin kuin toinen. Hämäränäköön tuo vaikuttaa ensimmäisenä. Rasvapatteja on enenevästi. Kulumaa tai nivelrikkoa on, kivut pysyy kurissa kipulääkkeellä. Lääkken tasoa vähän säädettiin. Ikäisekseen ihan hyvä totesi eläinlääkäri.
Nyt koirille juuri kiehumassa kattilallinen broileri-porkkana-riisiä. Vakioruoka jossa aina lisänä natusia.
Hyviä eläkevuosia Nuun haukulle!
Meidän pikkutyttö täytti just 9kk, Hilma on jo iso pimu.
Ja villi roisto, varastaa ja rikkoo kaikki villasukat, kengät, jne
Hilma menee ens kuussa ekaan näyttelyyn.
Hilma on luonteeltaan tuollainen vähän ilkeä pikkuriiviö, aina tekemässä vähän jekkua ja kiusii Repeä, ym
Kovin iloinen ja hellyydenkipeä hän on mutta vähän “tuhma”, niin kuin kasvattaja häntä nimittää. :rolleyes:
Ja aina kun kiusaa Repeä ja saa löylytystä, kiljuu ihan hulluna ja tulee heti minulle kanteleman, että häntä on kiusattu.
Repe on oikeasti paljon rauhallisempi, kiltimpi ja hyvin herkkä ja kuuliainen, Hilma on paljon jääräpäisempi.
Nopeasti hän silti oppii asioita ja pitääkin aloittaa nyt kotitottis, koska Repellä ainakin luonne on parantunut hirmuisen paljon kivammaksi kun alettiin ottaa vähän tottistreenejä ihan omaksi iloksi.
Nuu, ”vanhuuden vaivoja”, niitä on meilläkin, samoja mitä luettelit + kuulo, tai se voi olla ihan valikoitu
Niin kauan kun elämänlaatu - ”koiranelämää” - mennään ellin määräämillä lääkkeillä.
Seniorit niin vaan on lähellä sydäntäni
Niin mukavuudenhaluisia ja pikkasen jääräpäisiä, mutta niin kultaisen kultaisia 
, elämää nähneitä ja arvokkaasti eteenpäin tassutellen.
Tuolla kaksi senioria nukkuu kuorsaten, omilla fleegeillä. Nautin jokaisesta päivästä senkkojen kanssa, junnua joutuu jarruttamaan 
, menköön elämänilosta loikkien tuolla hangessa. The Toto ei aina ymmärrä että senkat haluaa lämpöä ja lepoa
Meitin karkkari alkaa taas tekeen elämästään vaikeaa kun on loskaa ja sataa vettä…pidättää maailman tappiin niin pissaa kuin kakkeliakin mielummin kuin menee ulos. Sitten kun se kannetaan ulos niin istuu selkä meihin päin ja mulkoilee… Jos laitetaan naru ja lähdetään portista niin saapi vetää perässä… ihan toope ! Laitappa sadetakki niin ei liiku ollenkaan… niin tai näin niin märkä ilma on pahinta mitä se tietää :-( Välillä ei ymmärrä…pitkäkarvaisen menoa ei säät haittaa se kirmaa ja räkyttää möröt pois tontilta.
Sinä ihana Maxi. Olit täydellinen. Hurmasit kaikki ja tulit toimeen kaikkien kanssa.
Sanoinkuvaamaton syvä suru ja pohjaton ikävä. Veit suuren osan sydämestäni, sinä kultainen Max.
Nyt olet Zipon, Sofin ja Benin luona.
Max nukahti ikiuneen sylissäni viime yönä eläinlääkäriasemalla.
Maxin kunto romahti eilen aamulla eikä ollut mitään enää tehtävissä.
Lämmin halaus.
Osanotto Chali.
Tiedän tasan miltä sinusta tuntuu.
Eilen hain mummukoiran uurnan kotiin tuhkaamosta.
Chali, otan osaa !!
Ystävän menetys on suuri menetys, voimia.
Kiitos kaikille.
Lohturutistus täältäki ja voimia.
Chali, osanotto ja voimia! Hyvä kuitenkin, että sai nukkua ikiuneen rakastavassa sylissä.