Voi Suokukka noita sun sessuja 
. Tahtoo tollasen 
.
Mä täälä tuskailen koirakuumeessa, kun oon taas hoitanut koko tammikuun siskon urosta nartun juoksujen ajan. Enään viikko jäljellä, joo tän nartun juoksut kestää ja kestää.
Oon nyt päätynyt lapinporokoiraan, haluan koiran mikä elää mun kanssa touhuten ja kulkee mukana niin puutarhassa kuin kyläilyreissuillakin, tykkään pitkistäkin lenkeistä kun kerran ulos pääsen, ja koirasta mikä toimii kuin ajatus. Tykkään myös opettaa erilaisia asioita koiralle, vaikka en niinkään välitä mistään kisaamisesta. Aiempaa kokemusta on erittäin dominoivasta rottweileristä 12 vuoden ajalta ja nyt nää siskon hirvikoirat on olleet aina tarvittaessa hoidossa 7 vuoden ajan mulla… Muitakin koiria olen kyllä hoitanut.
Paimenkoira sopii hyvin mulle ja lapinporokoirasta eri paikoissa luettuni olen todennut sen vastaavan hyvin tarpeisiini, lisäksi tykkään sen ulkonäöstä ja tuon turkin pitäis olla samanlainen kuin siskon koirien, eli helppo kelillä kuin kelillä, paitsi karvanlähtöaikaan.
Vielä kun löytäisi hyvän terveistä vanhemmista olevan pentueen, tuollainen musta vaalein merkein tai parkki vaalein merkein olisi kiva.
Onkohan noita pentueilmoituksia muualla kuin hankikoira.fi ja rotujärjestön sivuilla? On aikas vaikea löytää varsinkin kun en ole facessa.
Lappalaiskoirayhdistyksellä on sivuilla pentuvälitys. Juu kyllä porokoira on aika veikee kaveri. Osalla vähän liikaa riistahaluja harmillisesti. Eniten tykkään kun nää on aika kuuntelevia ja tykkää tehdä asioita yhdessä. Meidän vanharouva Hilla oli poikkeus, hän oli hyvin itsenäinen touhuuja. Ps. Repen sisko saattaa saada pentuja, en tiiä odottaako, mutta toiveissa on.
Koiran kanssa aamulenkillä löytyi oudot jäljet, siis koiran mielestä. Minä vain että mennääs nyt, no sitte jatkettiin häntä luimussa hetken aikaa ja pakko kääntyä takaisin. Taas niitä syviä jälkiä maantien ravissa lumipenkassa tutkittiin ja ei kun häntä luimussa kotiin takaisin. Häntä nousi vasta kotitiellä se kai tuntui jotenkin turvalliselta, eikä halunut jäädä tarhaan.
Joku villi ja vapaa ollut läpikulkumatkalla?
Meidän tieliittymässä oli tod.näk. ilveksen tassujäljet ja enpä ollenkaan ihmettelisi. Täällä on ilveksiä, kyläläiset on nähnyt muttei sitten ole pahemmin tehnyt asiasta asiaa. On täällä muutakin villiä mutta ovat kaikki silleen siitymämatkalla.
Suomessa on kaikenkarvaisia, on aina ollut ja tulee olemaan. Ei niistä kauheasti tarvitse välittää, ne väistää kyllä.
Tietysti voi myös joukossa voi olla joku ”urheampikin”, mutta ei huolleta, on niitä urheita ihmisissäkin ja ne pelottaa enemmän.
Meillä näkee koirista että joku ”villimpi” on käynyt koiratarhan verkonvierttä, ne kyllä haistelee muttei pidä ääntä ja tulee vilkkaasti sisään turvaan sohvaan. Lumessa näkee jotain jälkiä … jos on lunta. Nyt ei ole…
Eilen “hän” ei tahtonut lähteä lenkiltä tullessa sisälle ollenkaan vaan jumittui rapun eteen, herkkuja lupaamalla sain sisään. Lehdestä luin että ahma/ahmoja liikkuu täällä etelässäkin, varminta pitää koira sisällä.
Anni riepu alkoi oksentelemaan eilen illalla, ja aamuyöllä tuli ripuli. Oksennus on vain kirkasta limaa ja vaahtoa. Tosi vaisu ja surkean näköinen. Vettä onneksi juo, mutta mitään ei syö.
Annilla on ollut joka vuosi samoihin aikoihin jokin tulehdus. Viime vuonna imusolmukkeet tulehtuivat kaulalta ja poskelta, ja crp oli lähes 300. On ollut rajuja mahatauteja, anaalirauhastulehdusta ja kerran ohutsuolen tukos, mikä piti leikata. Joku sairaus sillä on myös taustalla mitä eläinlääkärit ei oikein ala selvittelemään, koska mitään selkeitä oireita ei ole mistä alkaa tutkimaan. Koira siis lihoo/on lihava, vaikka saatu energian määrä on pieni. Meidän puolet pienempi welshi syö saman verran, ja on hyvinkin tikissä. Samoin Annille tulee välillä voimakasta nesteturvotusta niin, että esim. kaulapanta alkaa yhtäkkiä kiristämään, ja parin päivän jälkeen turvotus on häipynyt. Masu on tosi pömppö, ja roikkuu uuman kohdalta. Liikuntaa saa paljon, eikä tunnu vaikuttavan yhtään mitään. Turkki kuitenkin kiiltää, iho on siisti, korvat ja silmät on siistit. Sydän ja keuhkot siistit.
On noista sessuista vaan murhetta, jos on iloakin.
Onko kesänlapsen Annin kilpparit tutkittu?
Mulla oli siskon uros hoidossa uudenvuoden päivästä sunnuntaihin asti, eli 7.5 vko.
Sessun piti palata kotia jo ystävänpäivänä, mutta paria päivää ennen lenkillä tuli vastaan outo koira, joka halusi tervehtiä. Se vaikutti ihan kiltiltä, mutta kun pääsi lähelle iskikin hampaat siskon koiraan ja jatkoi vaan puremishyökkäyksiä. Siskon koiralle tuli etutassuun sentin syvyiset kulmahampaan kolot ylä ja alapuolelle, sen ns peukalon kohdalle.
ELL reissuhan siitä tuli, antibiootit, kauluri ja lenkkitauko. Sessu jäi sitten meille vielä parantelemaan haavojaan reiluksi viikoksi. Kotona kun on alle 2 vuotias lapsi, jonka kanssa samassa huoneessa sessu ei tahtonut olla pari päivää pureman jälkeen ja toinen koira joka olisi tietty hoitanut haavoja nuolemalla. Joten todettiin, että meillä 2 aikuisen taloudessa on parempi parannella haavat.
Onneksi sessulle ei jäänyt kammoa tms muita koiria kohtaan, koska on tosi sosiaalinen ja haluaa aina moikata kaikkia. Ja onneksi mun lähi naapurustossa on 20 hyvää ja varmaa kaveria, joten saatiin heti koirakontakteja joka ulkoilulla.
Ja se hiivatin purevan koiran ulkoiluttaja katos paikalta kiireen vilkkaa ennen kuin edes tajusin sen osuneen siskon koiraan. Ei tainnut olla eka eikä vika kerta, kun se puree. Haavoista ei tullut verta ihan heti, mutta sessu piti etujalkaa ilmassa ja raivosi minkä kerkesi. Tovi meni kun rauhotin kaverin ja tutkin jalkaa, arvasin että on loukkantunut. En ole ikinä ennen nähnyt sitä niin raivona.
Meitin mäyrikset ilmoittaa heti kaikille etteivät halua kaveerata …rähinä on lähinnä noloa…koetimme kitkeä sitä siinä onnistumatta. Niitä ei saa vieraat ihmisetkään silittää…narun päässä niiltä häviää järki jos sitä niillä laisin onkaan.
Muutamat sitkeimmät ovat voittaneet niiden luottamuksen ja niitä he rakastaa ylenpalttisella riemulla. Nämä ovatkin meitin viimeset koirat…kolkyt vuotta ollut koiria.
Meillä ei kuonokoppia otettu käyttöön …kun pitkäkarvainen näykkäs mun kaveria kesällä…oletettiin et pakko on.
Mutta kuten arvelin se hoitui rauhoittamisella…eli isäntä pitää sylissä kunnes se intopinkeys loppuu ja kun on rauhallinen niin pääsee sylistä. Nyt se tajuaa ettei saa hyppiä vieraita vasten ollenkaan…liika into purkautuu sillä näykkimisenä ja sen kun hillitsee niin ei huolta.
Narun päässä alkaa hirmuinen vahtivietti viedä aivoja …peräreikään niinko ilmoitan… eikä ihmiset tuuppaa silittään vaikka ne hurjan söpöjä ovat kaukaa katsottuina…
Edelliset mäykyt oli vähän samanlaisia mut ne ei rähisseet vaan kiersivät vieraat kaukaa…tutut meillä kyläilleet oli suosikkeja.
Ostin torilta itselleni uudeksi leluksi nikonin kameran, sellainen harjoittelija versio. Ihan liikaa liikkuvia osia. Käyttöohje täytyy olla käsillä, mut kyllä se siitä. Linssilude poseeras kiltisti. Kuva kooltaan 10% alkuperäisestä.
Meitsi ei viitsi viedä …käytän pojat kyllä aina kun vähänkin epäilen niiden olevan kipeitä…
Ne ei vaan diggaa muita koiria ja osoittavat sen etukäteen ja serkullani kun oli ennen yksi snaku niin toisen tullessa sama homma ku meilläkin eli ne jengityivät eikä muilla ole asiaa…
Kaverin 2 mäykkis tyttöä tekee samaa jopa antaa meidän pojille köniin jos eivät usko…pihalla ollaan nelistäänkin nätisti sitten hetken päästä.
Lapsukaiset poseerasi äipälle nätisti. 
Näitä et ainakaan saa, on pehmeät ja lämpimät päänaluset. (Kaipaa huomiota)
Tallihommat pannee ramasemaan 
Mäkivyöt vain tipahti mun eteen 
Kolme sanaa mitä mäyräkoira tunnistaa valikoivan kuulonsakkin ohessa on : syömään,lenkille ja nukkumaan.
Rakas, rakas koirani. Oma lohikäärmeeni 14 vuoden ajan.
Paras ystäväni, niin äärettömän tärkeä minulle. Nuku rauhassa.
Osanottoni
Nuu,mitä tapahtunut!!!Onko hauvveli ollu kipiänä? Vai mitä käyny?
Osanotto minultakin. :crying: