Olen keräillyt ja pessyt vanhoja käyttöön kelpaavia, pantoja, valjaita ja loimia koiralle.
Aion viedä ne eläinten joulukeräykseen, ostan myös vähän ruokaa mukaan pakettiin.
Se on minun hyväntekeväisyys lahjani tänä vuonna. 
Mites onko kukaan koskaan jättänyt trimmattavaa koiraa trimmaamatta talvella ?? Mieheni mietti kun pikkuinen karkkarimme on hyvin viluloinen ja inhoaa kylmää ja kylmää vesisadetta, et tarviiko sen luopua karvoistaan ??
Viime toukokuussa oli trimmissä eikä oikein kuulemma enää tykkää nyppimisestä sanoi se mamma…
Juuri noin kun Nuu kirjoitti.
Näyttelykoirat erikseen, ne nypittävät rodut.
Nypittävä turkki kärsii jos sen ajaa koneella alas, eli se pehmenee eikä kestä vuodenaikoja yhtä hyvin.
Karkea karva muuttuu ajan mukaan pehmeämmäksi, kastuu herkemmin ja tietysti koiralla voi tulla kylmä.
Ei se ole mikään ongelma jos koira on ns. sisäkoira eikä vietä pihalla / ulkona tunteja.
Kyllä ajettu turkki kestää kunnon lenkkeilyä ja jos koira on kylmissään, laittaa loimen päälle.
Onhan se myös helpompaa vanhemmalle koiralle kun turkinhuolto menee nopsaan.
Meillä suursnakut, molemmat, ajan alas koneella. Molemmat kasvattavat yhä paksun turkin mutta on pehmennyt ajon myötä. Mutta ei se ole ongelma, ei meillä koirat pidetä ulkona tuntia / tunteja. Ne menevät itse ulos kun haluavat ja sitten tulevat sisään kun siltä tuntuu, meillä on ”koiraluukku”, sen voi myös lukita tarpeen tullen.
Pakkaskelillä pärjäävät paremmin kun kylmässä vesisateessa.
Kiitos vinkeistä…taidetaan kokeilla kyniä poitsua itse kun erillaisia trimmereitä on kun olen vuosia leikannut ukkelin tukan… Kysyn aina et 3 vai 6 millin siili ?? Mitähän toi meitin koiruus vastaisi ?? Ei toi meitin trimmaaja ole kyllä kallis kun jalat ja masu on vedetty koneella ja muut osat nypitty 60.- …Mut huom…4 kg koira joka käyttää 30 cm pukua…ehkä se nyt on reipas 4 kg mut kuitenkin pieni.
Ostettiin lidlistä jätkille neonliivit joissa reunoja kiertää punaiset ledit…näkyy hyvin ja pojat suostuu pitämään niitä.
Rukan hienot sadeviitat menikin kaverin kirppispöydälle sillä niiden kaa ei jätkät kävelleet…
Kun meillä vielä oli koiria, niille oli pihalla koppi ja pitkä juoksulanka. Yksi koira ei tahtonut mennä koppiin, vaan sateellakin oli ulkona. Jos kopin perälle heitti herkun, sen kävi hakemassa ja tuli heti pois. Siskon kanssa opetettiin koira koppiin: kattoon hakattiin naula, kopin takaseinään porattiin reikä ja kun tuli sadepäivä, koiralle hihna, joka oli pujotettu rei´ästä. Sitten herkku koppiin ja kun koira meni sitä hakemaan, hihna kiinni naulaan eikä koira päässyt ulos. Kun niin oli tehty pari kertaa, koira huomasi kopin mukavaksi paikaksi.
Tuolla ylempänä oli juttua noista koirien kohtauksista. Mun siskon koiralla on ollut vastaavia, läähättää, hoippuu kuin juoppo, mutta ottaa katsekontaktia, kun puhuttelee. Ei mene istumaan tai maate, mutta tarvii apua pystyssä pysymiseen. Kohtaus saattaa alkaa silleen, että pomppaa makuulta ylös kuin sähköiskun saaneena, keskellä yötä tai vaikka kesken kävelylenkin.
Yhden kohtauksen siskonmies kuvasi (sisko koiran tukena) ja näytti eläinlääkärissä samalla kun menivät noiden kohtausten takia lääkärille, kun niitä oli tiuhempaan muutaman viikon aikana. Videosta oli se apu, että lääkäri totesi, ettei ole epilepsiaa, mutta kyseessä on joko verenkiertohäiriö jaloissa eli puutuminen tai kipukohtaus, jonka takia koira saa samalla paniikkikohtauksen. Kyseisellä koiralla on nivelrikko molemmissa etukyynärpäissä ja löysät polvien nivelsiteet takajaloissa. Kohtaus menee nopeammin ohi, kun hieroo sitä jalkaa, jota eniten nostaa ylös. Tällä koiralla yleisimmin oikea etujalka. Koira myös oppi nopesti pyytämään apua/ näyttämään kohdan mikä vaivaa, kun sitä osattiin auttaa. Kohtaukset jäivät pois, kun reilun vuotta myöhemmin sai jatkuvan lääkityksen nivelrikkoon. Joskus on selkeästi puutunut, kun nousee pediltä ylös, mutta nyt osaa itsekin nojata seinään/ huonekaluun ja odotella hetken, että puutuminen menee ohi.
Myös nuorempi siskon koira sai vastaavan tyyppisen kohtauksen tuossa kesällä nukuttuaan oudossa asennossa laattalattialla. Mutta tämä vanhempi kokenut konkari tuli heti auttamaan tukemalla kylkeävasten ja näytti kuonolla puutuneen kohdan, niin mun oli helppo ja nopea auttaa nuorempaa, joka tietysti säikähti kovaa, kun takajalat eivät kantaneetkaan.
Toki kannattaa aina tarkistuttaa koira, ettei ole mistään vakavammasta kyse.
Pari vuotta sitten kirjoittelin tänne meidän nyt jo edesmenneen seniorimäykyn saamasta kohtauksesta, joka toden näköisesti oli nk. vanhan koiran vestibulaarisyndrooma. Kohtaus tuli ihan yllättäen, koira hoiperteli kuin humalassa ja silmät sahasivat eestaas. Kipuja eikä pahoinvointia ollut, oli lähinnä hämmentynyt tilanteesta. Kohtaus meni aika nopeasti ohi, muistaakseni parissa tunnissa, eikä siitä jäänyt koiralle mitään pysyvää. Joskus nämä saattavat kestää viikon-pari ja pysyväksi “vammaksi” jää esim. pään vino asento.
Minne voi oikein valittaa kun saakelin kauppiaat myy ilotulitteita jo ennen joulua ?? Idiootit alkoi jo paukutteleen !!
Kahden pelokkaan/hysteerisen koiran ulkoiluttaminen on ihan mahdotonta …ne pelkää tosissaan. Edelliset mäykyt ei korvaa lotkauttaneet mut nää pojat sitäkin enempi.
Samaa mieltä. Jokunen päivä aikaa hakea koiralle ”rauhoittavia” tulevalle paukkeelle.
On sitten ihan kiva seuraavana päivänä kerätä roinaa mitä tontille on satanut 
Onneksi on märkää joka puolella, ei helposti syty maasto tai jotain kattorakenteesta.
Tähän rahanhaaskaukseen ei olla ikinä menty, ei ole mitään mielenkiintoa ilotulitteisiin.
Jouluna pitää syyä vaikka syrjällään jos ei muuten jaksa!
Chali, miten teidän koiruudet oli pärjäilleet loman aikana hoidossa ? Käykö niiden kanssa niin ettei ne meinaa päästää teitä silmistään kun ootte hakeneet ne reissun jälkeen takasin kotiin ?
On noi sessut hassuja. Siskon luona oltiin aattona ja sen sessut himoitsivat joulupöydän antimia. Poitsu halusi äidin tekemiä silakkarullia, mitä ei tietenkään voinut antaa, kun niissä oli sinappia ja pippuria yms. Siinä se poitsu istui silakkavadin kohdalla ja lipoi kieltään, välillä näytti nenulla astiaa. Kun ruuat olivat välillä terassin pöydällä, niin sama juttu, pissulla ei voinut käydä, kun kaveri tattina istui silakkavadin kohdalla.
Narttu taas himoitsi marjakakun päältä mansikkaa. Pöydässä on savustettua kalkkunaa ja kinkkua yms, niin mansikka kakun päältä oli saatava, ja saihan se. Poitsullekin kelpas mansikka, mutta se palas silakkavadille.
Ollaan käytetty samaa koirahotellia jo yli 15 vuotta ja henkilökuntakin on sama.
On kova veto päällä kun mennään sinne ja kova veto päällä kun haetaan pois 
Aina on kaikki mennyt hyvin eikä kukaan ole päässyt laihtumaan, päinvastoin.
Kun tullaan koko porukka kotiin, koirat vaativat heti päästä pihalle tarkistamaan tilannetta.
Sieltä sitten tulevat sisään ja menevät omille paikoilleen.
Ei ne normaalia enemmän seuraa meitä. Yleensä seuraava päivä on jo arki ja koirat ottavat rauhallisesti, ne on unohtanut koko hoirahotellin.
Meitän karkkari on nyt pehmo …sen turkki ajeltiin 6 millin terällä trimmaajalla ja voi että se on veikeän näköinen…
Oli aikamoinen karvakasa kun viime käsittelystä oli kulunut 7 kk…poitsu piristyi !
Talvinen metsäretki. 
Mää ja mun koera.
Meijän haukut ei yhtään tykkää kuvaamisesta. Hilma ei suostunut ottamaan kuvaa äipän kanssa.
Hilmalle puskee nätit “silmälasit” silmien ympärille, hänellä on suvussa paljon riistanväriä ja ne on sille tyypilliset. Jotenkin se vaan sieltä tulee vaikka hän on itse musta merkein väriltään. Hilma on kyllä todellakin oikein pikkudiiva, ihana pimu. 
