Taas se aika vuodesta kun tekisi mieli kaataa tuo valtava hevoskastanja puu.
Jo noin pari viikkoa se viskelee ympäriinsä liimapaperimaisia ”kuoria” (nuppukuoria?).
Se liima on jokapaikassa, ihmisten kengissä, ympäri tonttia, sisällä matoilla ja lattioilla, terasseilla ja koirissa.
Koirien parrat, tai noh, koko koirat on täynnä liimaisia takkuja eikä niitä saa poistettua muulla tavalla kuin ajamalla karvat pois. Trimmi aika on taas muutenkin niin menkööt vielä viikko tai pari niin pitää trimmata koirat ihan alas.
Hellehupia. 
Repe sai tänään lahjan.
Ei löydy sanoja, suru on murskaava.
Hobby on nyt Benin, Sofin, Zipon ja Maxin luona 
Voi Chali, osanottoni !!
Osanotto Chali . 
14 yhteiseen vuoteen mahtuu varmasti paljon, paljon enemmän niitä hyviä päiviä, kuin huonoja.
Surua ja ikävää se ei silti poista.
Kyllä minullakin vähän väliä tulee vanhoja koiriani ikävä milloin mistäkin asiasta.
Osanotto koko Chalin perheelle ja suuri voimahali.
Lämmin osanottoni.
Osanottoni. Hobby sai pitkän ja varmaan onnellisen elämän.
Kiitos teille kaikille
Osanotto minultakin.
Miro ja Nero haukkuu täältä …tsempit !
Repe varasti Hilmalta aarteen, eli taas oli jostain kaivanut vanhan luun.
Täällä on asunut ennen metsästäjä, niin joka paikasta löytyy jotain ikivanhoja luita.
Repellä oli sitten taas omaan tuttuun tapaansa äärimmäisen huono tuuri, joku luunpala kiilautui puruhampaaseen ja poskihammas halkesi.
Sain ajan nyt ensiapuun , kohta lähdetään.
Ja monien soittelujen jälkeen onnistuin saamaan myös hammaslääkäriajan, mutta se on vasta viikon päästä.
Sinänsä hyvä tuuri, että edes viikon päästä, se olikin peruutusaika.
Melkein kaikki turun lähellä olevat koirien hammaslääkärit ovat lomalla, tai ajat menivät 2viikon ja jopa yli kuukauden päähän.
Ensiavussa käyty.
Klinikkalääkäri onnistui saamaan meille ajan leikkaukseen jo torstaiksi.
Viimeinenkin pekkaspäivä kuluu siihen, mutta tulee niitä lisää.
Yllättävän reipas potilas on, hammas on ihan ienrajan alle asti halki.
Hän saa nyt syödä muutaman päivän pehmeää ruokaa ja sai kipulääkettä.
Ötökkä haettu kotiin.
Röntgenkuvattiin samalla koko suu, koska on tuo aiemmin korjattu hammas.
Ja putsasivat vielä hampaatkin samalla keikalla.
Väsynyt lapsukainen tuolla makoilee, mutta häntä sentään huiskuu.
Meillä ongelma kun pitkäkarvainen mäykkymme on arka ja arvaamaton …lapsille on sanottu ettei saa koskea se näykkää …no mukulat ei sitä usko samoin harvoin meillä kyläileville oon sanonut et antakaa sen olla …älkää koskeko vaan mitä tekevät ?? Pyrkii lääppimään ja koiruus murahtaa …ei pure mut väistää.
Meitin isäntä ei tykkää ja haluaisi viedä sen piikille ja etsii vikoja siitä kokoajan …en ymmärrä ? Se on arka ollut koko ikänsä ja sen kaa voi elää ihan hyvin kun huomioi sen ettei se ole sosiallinen niin ei oo … Sitten kun se hyväksyy jonkun niinkuin appiukon tai anoppiani se rakasti suorastaan …ei ongelmia …
Minäkin sanon aina kaikille meille tuleville, että mun koiria ei lähestytä, eikä jahdata.
Ne tulevat itse luokse, jos haluavat tulla.
Hilma varsinkaan ei käy kaikkia tervehtimässä ja hän saa olla sellainen.
Meilläkin oli arka koira. Yksi tuttava pelotti sen pahasti pienenä, ihan tahallaan. Koira muisti sen loppuikänsä. Kun tämä “pelottelija” tuli meille niin koira haukkui siksi kunnes vieras oli istunut. Meni sitten hänen eteensä masulleen makaamaan ja kyttäs koko ajan toisen liikkeitä. Jos hän nauroi ääneen niin siitä seurasi kova haukku. Koira tykkäsi naisista enemmän kuin miehistä, oli poikakoira. Yksi paha tapa sillä oli. Tykkäsi kurkkia naisten hameen alle.
Joo siis kyllä minunkin mielestä olisi kivempi jos mäykkyräisemme olisi sosialisempi ja rennompi mut ei oo vaikka pennusta asti yritettiin ja sillä on kaverina karkkari 5 viikon ikäerolla.
Pentutapaamisessa se istu ja haukkui vaikka tunnin kerrassaan eikä leikkinyt muiden kanssa, leirialueella se oli vaunussa jo 3 kk meille tulosta ja tottui ääniin muttei antanut vieraiden koskea edes silloin 5 kk vanhana.
Kasvattaja olisi ottanut sen takaisin kun vietiin pallien poistoon mut ukko ei antanut valitti vain sille et pölhön koiran möi meille.
Mäykystä ei saa tekemälläkään labratoria vaikka päällään seisoisi olen sitä mieltä vankasti edelleen.
Päivitys …ukkeli on päättänyt sietää minun takiani tätä pitkäkarvaisempaa poikaamme vaikka se on ihan pöljä.
Tosin sanoinkin et en minä häntäkään vienyt piikille vaikka ennen aivokasvain leikkausta olikin kummallinen ja aina vihainen. Ei ole koirulaisen vika että pikkasen sirittää korvien välissä…jokaisella vikamme. Karkkarimme on jukuri pässinpää ja käy ihan pokkana itseään 4 krt suuremman raiveleihin jos ei tykkää…toinen taas mielummin väistää.
Vanhemmiten hullummiksi tulleet kun korona aikaan ei olla reissattu missään kahteen kesään ni jätkät metsittyy.
Pikillä on ollut pallo hukassa 
pitkään, mutta eilen löytyi kun pengoin omppuja kurjenmiekkapehkosta. Pelaamaanhan sitten oitis piti ruveta.