Aukaisen tämän ketjun näille "henkimaailman" jutuille.
Siirrän useampia viestejä sitä sun tätästä tähän alkuun 
Alkuperäinen kirjoittaja: Miikos
Valvojat voivat siirtää parempaan paikkaan, jos löytyy, minä en äkkipäätään keksi/muista sopivaa ketjua, aiheesta on joskus puhuttu kyllä…
Heikkohermoisille ei sovi. Kuitenkin teille haluan asian jakaa, ja jos teillä on vastaavia kokemuksia, olisi mukava kuulla niistä!
Joku ehkä muistaakin, että olen kertonut “kotikummarista”, joka seurasi meitä noin 10 vuoden aikana asunnosta toiseen ja kun hänet lopulta tunnistettiin syntymättömäksi pojaksemme, hän ilmeisesti pääsi rauhaan eikä sen jälkeen ole ilmaantunut. Ja kokemus oli meille aina positiivinen, hyvänluontoinen.
Tänään puhuttiin Isännän kanssa taas aiheesta. Olemme tässa talossa asuneet 7 vuotta, ehkä 3-4 vuoden aikana olemme havainneet “elämää” kodissamme, ja tänään pähkäilimme syitä ja kokemuksia.
Saimme vanhan arkun, joka on ehkä merimiesarkku, kotiimme jokunen vuosi sitten. Aika pian sen jälkeen Isäntä puhui, että tunsi piipputupakan hajua ja jotain hahmon liikettäkin näkyi. Minä olen sen piipputupakan hajun tuntenut 2 kertaa, liikkuvia hahmoja/varjoja olen havainnut monestikin tässäkin talossa asuessa, varsinkin parin viime vuoden aikana. Saamamme arkku on siis ehkä tuonut jonkun levottoman (mutta hyväntahtoisen) hengen kotiimme.
Mahdollisesti myös vuosia sitten löydetyt ja kotiimme kunnostetut huonekalut (ruokapöytä, piironki) ovat tuoneet jotain elämää meille, nimitämme tietynlaista elämystä tuovaa “haamua” Helmiksi, tähän nimeen liitämme nämä huonekalut.
Tämän talon edellinen, talon rakentanut, isäntä kuoli äkillisesti vajaa vuosi ennen muuttoamme, ilmeisesti tässä talossa, ja alkuvuosina koin joskus tunnetta, että hän oli läsnä. Jotenkin oletin hänen olevan paikalla ja sanoin silloin ääneen, että hän teki hyvän talon, perheelleen ja nyt meille, ja hän saa olla rauhassa. Sen jälkeen en ole kokenut tätä läsnäoloa. Toivottavasti hän sai rauhansa.
Minä en ole kokenut näitä asioita häiritsevinä enkä outoina, eikä Isäntäkään. Ne vain tapahtuvat, ja siitä olemme iloisia, että kaikki kokemukset ovat positiivisia, jotenkin luonnollisia (meille ainakin).
Onko muilla samantapaisia kokemuksia? Voisiko/onko tarpeen tehdä näille oma ketju?
Eltsu, pari kertaa yötyössä on tullut aika pysäyttäviä kokemuksia. Ei mitään pahantahtoista mutta joku on käynyt “tervehtimässä”.
Joidenkin mielestä nämä asiat on ihan höpönlöpöä mutta omien kokemuksieni perusteella ne eivät ole 
Vois olla kiva sellainen kummitusjutut/yliluonnollisetilmiöt oma ketju -niitä on ihan mukava lukea ennen nukkumaan menoa. Saisihan sinne joku ihan satuillakin tarinoita 
Niin juu ja meidän kotikummitusta ei ole enää kuulunut, enää ei kolise ovet, valot syty ja sammu eikä tyttöjen huoneissa “käy” ketään. Ehkä vaikutti se, kun “sanottiin” sille, että hän saa täällä ihan vapaasti asua meidän kanssa, ei huolta 
eltsu, mä en ole hirveesti puhunut mun kaikista kokemuksista koska tuntuu että kaikki ei vaan ymmärrä ja jotkut pitää sitten ihan hulluna tai muuten vähän kajahtaneena. Mutta mä olen tosi herkkä kaikenlaiselle "henkimaailman" jutuille ja tunnen jos jonkinlaista tuntemusta erilaisissa paikoissa.
Mä kävin paljon nuorena seikkailemassa kavereitten kanssa autiotaloissa ja jotkut oli vähän pelottaviakin paikkoja. Kuulin paljon myöhemmin yhdestä kartanosta jossa kuljimme, joka oli mulle tosi vaikea paikka kun siellä aina tuntui "ahdistusta", että siellä oli säilytetty sota-aikana muutamia vankeja.
Yleensä kokemukset on olleet aika postiivisia ja ihan selkeesti joissain tavaroissa tai esineissä tuntuu "hengen kosketus" tai sellanen, miten sen kuvailis, eletyn elämän henki. Siks mä en esimerkiks kovin mielelläni ota sellasia esineitä kotiini jotka on olleet riitaisissa perheissä tms.
Saattaa kuulostaa tosi hullulta, mutta kun sellasia kokee itse, ne muuttuu osaks elämää ja niitä vaan oppii sietämään ja toisaalta myös ne on tietynlainen turva.
Tähän samaan juttuun ehkä saattaa liittyä sekin, että mä olen mm. kuolemasta nähnyt enneunia ja tuntenut "kuoleman läsnäolon" tilanteissa joissa sitten joku on yllättäin ihan muutaman päivän sisällä kuollut.
Mut joo, ei enempää niistä nyt, kyllä mä muuten pidän itseäni ihan tervepäisenä ihmisenä 
Meillon vuokraemännän veli hirttäny ittensä tuonne yläkerran varastoon joskus 90-luvulla. Joskus sieltä kuuluu kummia kötinöjä mut minen niistä välitä. Äitiähän ei saa ees nukkumaan yläkerran makkariin joka siis on tämän varaston vieressä
Vaikka muuten olisin herkkä jonkun sortin tuntemuksille, niin yhtään haamua en ole onnistunut näkemään enkä tuntemaan, vaikka olen otollisislla paikoilla ollut ja vieläpä hyvinkin jänittyneessä olotilassa, kun oikein on etukäteen tunnelmaa nostatettu. En ole koskaan onnistunut tulkitsemaan epämääräisiä häilähdyksiä tai ääniä kummituksiksi, vaikka seurassa olleet ovat asiasta olleet täysin vakuuttuneita. En siis tunne kummitusta, vaikka sitä mulle sormella osoitettaisiin. Yhden "kummituksen" kyllä olen haistanut 
, tosin kyseinen kummitus kummittelee vessassa, ja kaikki sen vessan ongelmat pannaan kummituksen syyksi.
Oikein muuten harmittaa kun nykyinen puhelimen soittoääni jää joka soiton jälkeen päähän soimaan, mutta vain autossa.
Ei kai sitä kovin vikapäinenkään tartte olla tunteakseen, nähdäkseen, kuullakseen ja haistaakseen outoja juttuja. Onhan ne aivot aika vekkulit tekemään tulkintoja aistimuksistamme. Ja mikä sit mahtaa olla todellisuus, kun me eletään koko ajan tulkintojemme varassa
En ole minäkään nähnyt kummituksia, vaikka outoja ääniä kyllä kuullut moneen kertaan. Lähinnä mulle on vaan elävät henkilöt sanoneet jotain, vaikka eivät paikalla olekaan.
Outoja ääniä kuuluu meiänkin talosta, mut mä tykkään tulkita noi äänet meiän öisinkin meukkaaviks vuokralaisiks. Isoimmat niistä on lintuja, lepakoita, oravia ja myyriä ;D
tuos meidän vanhassa talossa tuli sen viiden vuoden aikana, jona siellä asuttiin, kummallisia ääniä öisin seinän sisältä, niinkuin lauta klonksahtais toista vasten. Mitään irtonaista ei ulkopuolella eikä katolla ollu. Ääneen heräsi melkein joka yö. Päättelin että joku rotta tms. juoksee seinän sisällä ja jatkoin nukkumisia, mutta vähän se ihmetytti. Rakennettiin sit tää uusi talo, kun kaks edellistä asukasta kuollu syöpään siinä edellisessä. Varmaan alumiinipitoisella kaivovedellä osuutta? Eikä mitään oikeita kummituksia.
Päin vastoin kuin siellä meidän kaupunkikesämökillä, jolla talolla on monimuotoinen menneisyys alkaen vuodesta 1875. Anoppi ja juuri puhumaan oppinut poika nähneet ihmisiä sisällä, vaikka mä en nähnyt mitään…varmaan olivat vastaanottavaisemmassa tilassa kuin minä koskaan.
Luulen että näissä tuntemuksissa on kuitenkin se ero että ns. normaalin henkilön, kaikki nämä jutut, joista voisi käyttää nimitystä kummitusjutut ja sellaiset. Ne tuntuvat keksityiltä ja niistä paistaa läpi sellainen kepeys, ja pikemminkin keksitty ja tarkoituksella ylläpidetty vilkas mielikuvitus, että minun on vaikea ottaa niitä vakavasti.
En väitä ettei ne kokemukset ja tuntemukset olisi aitoja. Minun kuitenkin on vaikea uskoa sitä.
Sitten on olemassa niitäkin joiden kokemukset on aitoja, mutta he eivät niitä ehkä kykene kertomaan. Heille pitää useinkin olla lääkitystä, edes tilapäistä, että pärjäävät.
Oletetaan että joku kokisi ( itselleen todistetun) yliluonnollisen asian. Esim. että kuollut omainen kolkuttaisi ja tulisi kylään. Väittääkö joku, että tälläisen kokenut henkilö naputtelisi tätä johonkin keskustelupalstalle, ja sanoisi vielä, että pitää itseään ihan normaalina. Totuus on, että tälläisen kokenut henkilö olisi täysin kauhuissaan, ja menisi niin sekaisin tästä kokemuksesta että tarvitsisi lääkitystä.
Minun mielestä tuntemukset ovat usein kepeitä niille, joille siinä ei ole mitään ihmeellistä tai kokemus ei herätä tarvetta soittaa vaikkapa ilttikseen huomionkipeänä. Mutta kuten todettu, toiset kokevat, toiset eivät, toiset uskovat, toiset eivät ja itsekukin aivan vapaasti niin kun parhaalta tuntuu.
Kerkesit vielä lisäämään samalla kun kirjoitin. Kyllä ja kyllä, silti pidän itseäni ihan normaalina ja ihan vallan täällä keskustelupalstalla moisesta rupattelen olematta yhtään kauhuissani. Lääkitystä ei kylläkään ole ;p
Wikipedia: Yliluonnollinen : Tarkoittaa luonnonlakeja noudattamatonta, luonnontieteellistä selitystä vailla olevaa, normaalin tai luonnollisen rajat ylittävää, outoa tai paranormaalia. Yliluonnollisten asioiden ajatellaan usein tapahtuvan jonkin henkimaailman, tai muun "tuonpuoleisuuden", eli yliluonnollisen todellisuuden vaikutuksesta.
Kun lukee nämä muutamat sivut taaksepäin , niin kukaan ei väitä mitään yliluonnollisia asioita tapahtuneen, on vaan paikat joskus narisseet, ja tuuli paukuttanut ovia, ja vetoa tuntunut ja "henkäyksiä" kenties ikkunoiden läheisyydessä.( Olen itsekkin herkkä vedolle, "aistin" jos tuulikaapin ovi on jäänyt auki ) Kerrotaan ihan vaan omia tunteita mitä mieleen on tullut. Kaikilla ihmisillä on tunteita, mitä milloinkin, nyt tuntuu että hiukan väsyttää. Ihan luonnollista.
Joten puhumme ihan eri asioista.
kai ny jokainen tajuaa milloin veto tulee ´luonnollisesti´, ihmisten kokemukset ´yliluonnollisesta´ varmaan on just sitä, ettei normaalikokemuksilla aivot pysty tapahtumaa selittämään. Eli oliskohan kysymys erilaisista aivoista, vähän niinkuin miesten ja naisten 
eli mitensenytolikaan, miehiltä puuttuu se aivokurkiainen tai oli pienempi tai jotain, eli huonompi yhteys aivopuoliskojen välillä. Case closed.
Ja totuuksiakin on niin paljon, että vaikea on toisen puolesta mennä sanomaan, mikä se on se lopullinen totuus
Eltsun viestiin vastatakseni: Minäkin olen kokenut kaikenlaisia kummallisuuksia, joita ei nykytiede pysty vastaamaan tyhjentävästi - eikä tarvitsekkaan.
Ihmismieli on paljon muutakin, kuin mitä nykytiede ja tutkimus sanoo sen olevan.
Ei sitä aina pysty edes selittämään. Itse näen joskus sellasia…hmmm…vähän niinkuin valveolotilan flash-backejä ihmisistä tai tilanteista. Tunnen millon joku puhuu todellisista tuntemuksistaan esim. esineiden energioista tai "haamujen" olemassaolosta ja millon puhuu vaan kertoakseen lämpimiä. Ei sitä eroa pysty sanoin selvittämään.
Joskus tulee myös valvetilessa yht’äkillisiä ahaa-elämyksiä. Tyyliin, et sieltähän se vastaus löytyy tai mistä mutkan kautta sen vastauksen löytää. Tai tavaran, jos se on ollut hukassa. Niitä tuntemuksia en voi kontroloida tai pakottaa, ne tulevat tai ovat tulematta.
Oman elämän vastaukset pysyvat useimmiten piilossa, kunnes aika tai taphtuma on eletty. Sitten huomaa et just joo - niinhän sitä "kerrottiin", en vaan kuunnellut. Itsensä kuunteleminenkin on taitolaji, ei siinä tekniikalla tai pelkistetyllä tieteellä pelkästään elä.
Voisinpa minäkin kertoa tässä että olen lapsena nähnyt enkelin , kerroin siitä aikuisille ,jotka olivat kanssani samassa huoneessa mutta kukaan muu ei sitä nähnyt .
Olen selvinnyt vanhaksi naiseksi,sen kokemuksen kanssa ilman lääkitystä,lähinnä minulla on hyvä olo minullahan on ikioma enkeli
Toisenlainen kokemus tapahtui joitakin vuosia sitten kun olin työelämässä, en ole pystynyt sitä mitenkään selittämään tai ymmärtämään.
Tavallinen työpäivä, olin kotisairaanhoitaja ja potilaan luo menossa.Kerrostalo, jossa oli yksi rappukäytävä
Astuin hissiin ja ajoin kolmanteen kerrokseen,niinkuin oli tehnyt lukemattomia kertoja.
Avasin hissin oven astuakseni kerrostasanteelle mutta kerros oli täysin vieras,ihan erimallinen kun sen talon kerrokset.Pysähdyin hissin ovelle, en uskaltanut astua rappuun ja päästää hissin ovea sulkeutumaan tuli omituinen olo, en tunne tätä paikkaa tänne en mene jos vaikka en osaisi pois.
Nimet ovissa,ne jotka näin, olivat vieraita, huh huh haluan täältä pois. Ajoin pohjakerrokseen ,kävelin alatasanteella hetken ja ajattelin että hei, ei tälläistä tapahdu,keskellä työpäivää, eikun takaisin hissiin ja kolmanteen kerrokseen. Sama juttu outo porrastasanne , enkä edellekään pystynyt menemään tuntemattomaan paikkaan se puistatti, joten taas hissillä alas ja nyt lähdin kiipeämään rappusia, hissillä en mene, vie minut vaikka minne.
No kaikki meni niinkuin pitikin tutut kolme kerrosta ylös niinkuin ennenkin,ei mitään tuntemattomia outoja paikkoja työ tuli tehtyä ja rappuja pitkin alas.
Myöhemmin olen ajellut sillä hissillä ( on talon ainoa hissi) ihan normaalisi, ei mitään outoja paikkoja ole tullut vastaan.
Tunnen sen talon kellarista vintille, sellaista paikkaa jonka minä näin, siinä talossa ei ole.
Ilman lääkitystä olen edelleenkin 
jalat tukevasti maassa, enkä soittele iltaisin ET:lle.
Mitään järkevää selitystä en tapahtuneelle pysty keksimään, en ole siitä aikaisemmin kenellekkään edes ketonut. On sitä vähemmälläkin ihmisiä hessaseksi leimattu.
On tosiaan hyvä, etten ole yksin tuntemuksieni ja aanailujeni kanssa On muitakin “kokeneita” täyspäisiä, jollainen oletan itsenikin olevan
Kyllä se tietää, milloin näkee ja kokee tuonpuoleisia. Ihan ilman lääkitystä, eivätkä nää kokemukset yleensä ole pelottavia.
Kiurunkannuksella oli erikoinen tapaus, se se ehkä vähän pelottikin…
tagetes, mä en tiedä mitä ne flash-backit on, ei ole tullut tutustuttua sanaan vaikka olen sen monesti kuullut. Mutta itsellä on sellasia kokemuksia että olen hyvin herkkä vaistoamaan tunnetiloja ja olen pistunut muutaman kerran paikalta sen takia että olen jonkun ihmisen läsnäollessa kokenut että hän aiheuttaa kohta jonkinlaista riitaa. Ja sitte olen sillä välttänyt ihan oikeasti sen riitatilanteen ( jossa yleensä on sitten sattunut jotain pahempaakin)
Ja sitten kanssa sellasia jotain tuntemuksia että jotain on tapahtumassa kohta, ja ikäänkuin tajuen sen ennakkoon. Silleen joitan minuutteja ennen.
Piti ihan google kääntäjästä kattoa, et mikä on oikea suomenkielinen vastinen flashback:lle. Se on takauma. Jokseenkin huono ilmaisu mielestäni suomeksi. Mulla se on semmonen kummallisuus, että vaikka olen ja näen ja puhun, niin samalla näen (kuin filmi tai valokuva) sadasosasekunnin verran samaan aikaan jonkun asian tai ihmisen tai tapahtuman.
Joskus nuorempana koitin valjastaa sen “taidon”, mut ei siitä mitään tullu. En jaksa keskittyä tarpeeksi, olen liian ilpulsiivinen mihinkään meditaatiota viittavaankaan. Nykyään se ilmiö tulee, kun ikäänkuin huomaamattani keskityn tunnetasolla johonkin ihmiseen.
Mut semmosen kummallisuuden olen huomannut, ettei niitä tunteita oikein tule omista porukoista. Paitsi täydentävinä “vastauksina” ku asia on jo tapetilla, mut ei etukäteen tai sillon, kun se lähiomainen sitä tietoa tai lohtua tarvitsisi. Tuntemattomien ihmisten kohdalla taas saattaa tulla ihan jossain parkkipaikalla…mut enpä oo kertaakaan kehdannu mennä nykäsemään kenenkään hihanpielestä ja sanomaan “hoi sie, saanks mie vähän siun kädest kattoo…” =D! Vaan en kans oo lääkitystä tarvinnu, mut saattais olla, et jos jollekin oikein fiksulle akateemisesti koulutetulle ammattiauttajalle menisin vakavalla naamalla näitä kertomaan, ni olis kyllä vähintäänkin sen seitsemän sortin dropit ja mömmöt ja ukaasi laitoshoidosta mukana, kun semmoselta vastaanotolta käppäilisin kohti kotia.