Levittelin eilen palstalla vanerisen lämpökompostorin aarteet valkosipulipenkkiin. Ihan liian kauan olin pitänyt , pelkkää kuivaa multaa kaikki tyyni, liekö ravinteita enää nimeksikään. Harrastan nykyään mustaan säkkiin kitkemistä sadesäällä ja rikan juuret maatuvat niissä lähes valmiiksi ennen kompostiin heivaamista.
Mä kaivalin tässä eräänä päivänä tavallista kasakompostia, johon oli läjätty enimmäkseen pitkää niittojätettä. Sen kompostoituminen kestää näköjään iankaiken ja tuumin myös, että ovat ravinteetkin aikaa jo huuhtoutuneet. Näyttää siltä, että olkikatto voisi tosiaan toimia, nimittäin kasa oli alta aivan kuiva, vaikka sateitten jälkeen sitä pöyhein. Päällimmäiset heinät olivat edelleen heiniä, mutta alla oli tosiaan vain kuivaa pölymäistä multaa.
Minuakin rupesi oikein epäilyttämään, että mitä se nyt sitten on, onko vaan kanttaamisesta kertyneet mullat siihen alimmaiseen kerrokseen jalostuneet vai mistä on kyse. Heinäkomposti taitaa vaan olla aivan erilaista, kuin lehtikomposti. Onhan saraturvekin aivan eri tuntuista kuin rahkaturve. Tällainen aivan höttö ja kevyt tavara kaiketi on meidän tönkkösavelle ihan tervetullutta, oli siinä sitten ravinteita tai ei.
Meillä tuo Biolani täyttyy siihen malliin, että joka toinen kuukausi pitää tyhjentää, se muhju ei oikein tunnu siltä, että uskaltaa mihinkään levittää, taitaa houkutella rottia? No tänään tuli Globe : ) Harrastuksestahan tää kompostointi käy.
Yrttiperäiset kompostipreparaatit
Rullaa sivun loppuun.
Metrin korkea ja 1,5 halkaisijaltaan oleva lehtikompostini on nyt melko hyvin maatunutta. Korkeuskin on pudonnut kolmasosaan. Vähän talikolla kun sohaisin niin aika hyvältä näytti ja kuhisi lieroja. En pääse kunnolla vielä kääntelemään kun ruusupavut kasvavat siinä kehikossa vielä niin rehevinä. Siis siinä kompostin ympärillä, eivät kompostissa.
Kannattaako tuo osittain kompostoitunut massa nyt syksyllä kääntää maahan muokkauksen yhteydessä vai laittaa vain maan pinnalle katteeksi? Vai kannattaako se kääntää jälkikpompostoitumaan kasaksi ja levittää maalle vasta keväällä? Kehikko pitää tyhjentää siinä vaiheessa kun uusia lehtiä alkaa putoilemaan haravoitavaksi.
Pintamultaan ja jollakin eloperäisenä peitettynä, eivät typet haihdu, Madot kyllä nykytalvina muokkaavat. Syvään kääntäminen häiritsee maan eliötoimintaa, jos ei rikkojen vuoksi tarvinne kääntää. Olisko uudelleen kompostointi ravinteita ja lihasvoimaa tuhlaava juttu.
Omenia tulee taas paljon, ainakin sata litraa paraskin on jo pudottanut maahan kun ei jaksa kaikkea kantaa. Kompostoinnissa on ongelma riittävän kuivikkeen määrä, muuten kompostissa tapahtuu vain mätänemistä. Koska omena on pelkkää vettä kompostimielessä, pitäisi kuiviketta olla todella paljon. Vielä kun teen suurimman osan mehuksi, tulee massaa vielä pajon lisää.
Kuinkas omenaiset tai miehet on toimineet? Onko osa viety mätänemään metsiin?
Hei ohrana, itse käytin ensimmäisen Biolan-kompostorin mukana tulevan kuivikkeen ja sen jälkeen en enää raaskinut ostaa. Kompostori itsessään niin kallis. Nykyisin käytän kuivikkeena munankennot, pakkausten pahvikuoret, talouspaperit, pitsakannet yms. Kaikkihan se kompostori syö, en edes jaksa niitä pieneksi pilkkoa. Hyvin toimii noillakin eväillä, nytkin kompostori huitelee 75 asteessa. (Siellä tosin kalanperkeitä yms. hyvin herättävää.) Mulla nykyään pakkomielle, että yli 60 astetta pitää olla ja onhan se, kun usein tyhjentää. Eli neuvoni sinulle olisi, että laita sinne kompostoriin omenoita ja tuota muuta kuiviketta kerroksittain. Omenanraadot häviää äkkiä.
No eihän se mun lehtikomposti (josta tuossa aiemmin neuvoja pyytelin) ollut lähelläkään valmista tavaraa maalle levitettäväksi. Käänsin sen uuteen kehikkoon ja laitoin sekaan vähän palanutta hevosenkakkaa. Tuore lanta olisi varmaan ollut parempi?
Tässä ensimmäisten pakkaspäivien innoittamana haluaisin ruveta ennaltaehkäisemään lämpökompostorin jäähtymistä. Jostain olen kuullut tai lukenut neuvon, että kuivikeainetta kannattaisi säilyttää sisällä lämpimässä. Kuulostaa järkevältä, mutta en oikein keksi, miten homman saisi toimimaan käytännössä.
Nykyään säilytän kuivikkeen kahdessa 60 l tynnyrissä (toisessa oksasilppua, toisessa kutterinpurua) kompostorin vieressä. Paikan päällä teen näistä sopivan sekoituksen jätteen koostumuksen mukaan. Kannattaisiko näistä ottaa aina osa sisälle esim. ämpäriin, jonka voisi kantaa ulos kompostiastian tyhjentämisen ajaksi? Vai pitäisikö kuivike sekoittaa astiaan jo jätteen syntypaikassa, siis keittiössä? Silloin jäisi kuitenkin jätteen peittely kompostorilla tekemättä.
Miten te hoidatte tämän asian?
Kuivikkeet on multasäkissä ulkona katoksen alla, kun tulen kompostorilta läppään kompostisankoon kuivikkeet pohjalle lämpiämään. Ravistelen kannellista sankoa ennen tyhjennystä, sekoittuvat ainekset samalla siististi.
Valtsu, kiitos, enpä osannut sitä noin päin ajatellakaan.
Minä vain olen tupannut pesemään astian joka tyhjennyksen jälkeen ja laittamaan paperin vielä suojaksi. (Meillä tulee ilmeisesti aika märkää ja tahmeaa jätettä vissiin?) Ei ehkä onnistuisi ravistelukaan, mutta voihan sen kuivikkeen edelleen sekoittaa siellä kompostorilla, vaikka ämpärin pohjalla olisikin.
Tarvii vielä miettiä. Mitenkäs muut tekevät?
Syksyllä laitan osan kuivikkeista paperisiin jauhopusseihin ja verannale pinoon. (ei sovi sellaisille, jossa hiiret juoksee)Siitä otan sopivasti pussin . laitan sen leivinuuniin ja lisään kuuma kuiviketta Nopeasti sitten ohut eriste levy(muovipussissa sisälle pala vaahtomuovia)näin ysyy paremmin sulana pakkasilla.Joskus jos on paljon omenankurpitsan kuoria, saatan kuumentaa kattilassa ennen lisäystä kompostiin.
En nyt oikein ymmärtänyt tuota mummin viestiä, voisitko kirjoittaa selvemmin? Miten leivinuuni tuohon liittyy, et kai sentään lämmitä kuivikepusseja siellä?
Itsellä on lämpimässä varastossa n. 80 litran kannellinen saavi, jossa säilytän kuiviketta (turvetta tai turpeen ja kutterinpurun sekoitusta). Sieltä otan kuiviketta pieneen sinkkiämpäriin, siten että se ämpäri on aina täynnä sen saavin päällä (nopeampi ottaa). Kun vien biojätteet (biojäteastiana on iso partaäijäjogurttisanko), tilanteen mukaan sekoitan kompostoria n. 10-20 sentin syvyydeltä, otan varastosta saavin päältä sen sinkkiämpärin ja kippaan kuivikkeet päälle, nakkaan tyhjän sinkkiämpärin takaisin saavin päälle ja täytän heti jos ehdin tai myöhemmin, vien partaäijäpurkin takaisin sisälle, huuhtelen tai pesen tiskiaineella, kuivatan hetken ja laitan pohjalle revittyjä vessapaperi-/talouspaperirullahylsyjä tai kananmunankennoja joita säilytän paperikassissa apukeittiössä.
Pakkasilla käytän 'välikantta' eli muovikassissa olevaa styroksilevyä, mulla on kompostorin vieressä seinällä naulassa pesulahengarista väännetty koukku, jolla nostan sitä kassia kahvasta jotta saan laitettua biojätteet ja kuivikkeet (se kassi menee aika limaiseksi joten sitä ei viitsi muuten nostella).
Muistakaa Kaisaliisan neuvo, eli pitäkää kannessa oleva musta venttiili puhtaana jäästä (kansi irti ja vaikka tikulla jäät pois), se tahtoo jäätyä talvisin tosi helposti!
Jos ei itseltä tule talvisin tarpeeksi tavaraa kompostoriin jotta se pysyisi käynnissä, voi ottaa selvää voisiko esim. töistä tuoda kahvinporoja.
Jos näyttää että kompostori meinaa jäätyä, olen tehnyt lämpimästä vedestä, ureahelmistä ja kompostiherätteestä velliä - usein toimii. Ja pakastimen sulatusaikaan olen pakastimesta poisheitettävät vanhat ruoat antanut ensin lämmetä huoneenlämpöiseksi ennenkuin olen kipannut kompostiin.
Kaiholla muistelen kun Englannissa - ainakin Lontoon lähistöllä - nostivat kahviloissa vanhaksi menneet kahvipussit eteiseen 'ota tästä kompostiisi '-kyltin alle. Olisi tehnyt mieli tuoda kotiinkin kun silloin oli juuri kotona kovat pakkaset.
Minäkin silppuan vessapaperirullien hylsyjä ja kananmunakennoja astian pohjalle paperipussiin tai sanomalehtikääreeseen. Samoten sekoittelen jätettä kompostin pintakerrokseen. Sitten lisään kuivikkeita tarpeen mukaan. Ongelmana taitaa olla se, että mulla on kahdenlaista kuiviketta, joiden sekoitussuhde selviää vasta kompostorilla. Ehkä mun kuitenkin vain pitäisi tehdä valmis sekoitus noista kuivikkeista, säilyttää sitä kannettavan kokoisessa astiassa kodinhoitohuoneessa (josta on lyhin matka kompostorille) ja kulkea kahden astian kanssa kompostorille. Kuivikeastiaa tietysti joutuisi täyttämään vähän väliä ulkona olevista tynnyreistä, mutta eipä tuo ihan mahdoton vaiva olisi, kunhan kuivike vain pysyy sulana.
Mulla on kuivia lehtiä ja heinää isossa kannellisessa roska-astiassa katoksessa. Sieltä otan kompostisankoon pohjalle paljon kuiviketta ja täytän siihen päälle jätteet. Kun kippaan kompostiämpärin kompostiin, jää päällimmäiseksi tuo kuivike. Jos ruokajätteet näkyy, lisään kuiviketta päällimäiseksi. En sekoittele kompostia. Kompostiämpäriä en edes pese joka kerta, kuivike pohjalla pitää kohtuu kuivana sen. Laitan kuiviketta siis valmiiksi kompostiämpäriin noin kolmasosan eli paljon.
Tyhjensin eilen Biolanin lämppärit. Toinen oli liian märkä (omenoita liikaa) ja toinen liian kuiva. Kyllä meinasi käsistä loppua voimat mokomaa hommaa tehdessä.
Miehän en käytä mitään kuiviketta kompostorissa (paitsi pahvinsuikaleita ja pehmopapereita). Töistä roudaan biojätteet, joissa on kahvinporojen lisäksi pääasiassa käsipyyhepapereita ja kuivia leivänkannikoita.
Kyllähän tuo lämppäri joka talvi jäätyy, mutta sitten kerään omat biojätteet isoon saaviin. Töistä en tietenkään talvella viitsi biojätteitä tuoda.
Oulunseudulta. Kyllä leivinuunissa lämmitän ne kuivikkeet ja usein myös esim omenan kuoret ja siemenkodat Kuivikkeet on (puhdasta) risusilppua japuiden lehtiä. Leivin uunissahan ennen paistamista poltetaan puita. Kyllä se desinfisioituu, jos tarvis on.hakehan on ihan sama apuuta kun mitä leivinuuniss apoltetaan jauhopussit on vielä kiinni. Ei ne mihinkään vuoda. Omenan ja kurpitsan kuoret lämmitän jossain astiassa ennen kompostiin laittoa.
Voi harrastusta, kyllä näette asian eteen vaivaa.
Toivottavasti kuivikkeet ei ala kytemään leivinuunissa.
Mulla vaan kuivikkeet puulaatikossa kompostorin vieressä. Hyvin pöhisee.
Samaa mietin eikö tuossa ole vaara että syttyvät palamaan… varsinkin jos pellit on jo kiinni niin ei hyvä juttu… tarkkana saa olla.