Aionpa tässä nyt todistaa, että puutarhasta voi olla innostunut, vaikkei ihan joka viikko tahdo ruohoa leikata, eikä loppukesästä kitkeä ainuttakaan rikkaa ja alkukesästäkin voi olla vähän suurpiirteisempää. Puutarhaa voi harrastaa silloin, kun sattuu olemaan sillä päällä, joinakin vuosina, joinakin viikkoina. Puutarhanhöperyyss sopii myös niille, jotka eivät kärsi työnarkomaniasta, eivätkä edes ajoittaisesta työhulluudesta. Puutarhaihmisen maineen voi saada aika vähäisillä aikaansaannoksilla, itseasiassa pelkkä innostuneisuus riittää.
Tervetuloa meille, katsokaa jalkoihinne, ettette kompastu leluihin tai haravaan!
Kiitos! Ihanalta näyttää.
Koska yleiskuva on mielestän tärkeä, pitänee kiivetä kuivurin katolle. Tämä kuva on kyllä muutaman vuoden takaa, mutten noita puita kuitenkaan kauheasti ole siirrellyt. Vasemmalla olevaa rakennusta kutsutaan jatkossa aitaksi. Aitta on tosin rakennuksen sisällä piilossa, mutta kuitenkin.
Tältä näytti aitan vieressä muutama vuosi sitten. Loppu oli heinikkoa. Kullerot ovat muuttaneet jo toisiin paikkoihin, mutta aina joku on jäänyt. Laiska töitään esittelee nyt kuitenkin. Seuraavassa tämän vuoden suurtyöni:
Heinätuppaat nousevat lahottamaan seinää ja pois oli kaivettava. Tässä on rakennuksen takia vähän soraa, joten tähän voisi nyt yrittää jokain sellaista mikä ei muuten täällä savipellolla menesty.
Jonkunlainen yrttimaan ja potagerin välimuoto. Vähän värit jäivät näköjään matkanvarrelle, mutta eipä tässä kevätkuvassa vielä mikään kuki. Takana näkyy pergola, jonne pääsee kahden valtavan juhannusruusujen välistä. Paikka on talon takana, eikä näy tuossa aikaisemmassa yleiskuvassa. Muilla olisi sillä paikalla pyykkinarut, mutta meillä ei, koska tässä on ainoa paikka, jossa ei tuule ihan hirveästi. "Lintupatsas" on suoraan pellolta.
Tästä omenapuusta tulee sitten vielä useampi kuva, koska se on mun lempparini. On vaan nyt raukka halki, toivottavasti jaksaa pysyä pystyssä vielä pitkään. Puulla on ikää jonkin verran, koska tuffa 65v muistaa ottaneensa puusta omenoita kouluun lähtiessään, eikä se silloinkaan ihan pieni ollut.
Puun alta löytyy mielenkiintoisia yhdistelmiä.
Tervehdys NooraNokkonen, ihan vauhdilla tässä vain lisään kuvia enkä lainkaan ajatellut, että joku tosiaan on ehtinyt jo katsoa niitä!
Tässä isännän tekemä liukumäki. Ööö, mahtaa olla vähän tahmea tuolla koivun alla, kun kirvoja on puut täynnä.
Toinenkin lempipuu. .
Kokkaus on kesken. Noista kuivurinpuruista oli tehty hienoja pullia, mutta joku on kai syönyt ne. Pumppu on mun mummulasta tuotu ja arvaatte, että kovassa käytössä.
Jaa, että puuttuu kukkaset, on niitäkin. Tämmöisiä sarviorvokeita tuli tämän kevään sekoituspussista.
Ja tämmöisiä jättiorvokeista, niitäkin sekoitus.
No hetihän minä haukkana, kun luin että Kreeta-Eulaalia toivottaa tervetulleeksi! Vähän hienovaraisuudesta ja tyylikkäistä myöhästelyistä, heti vaan utsimaan mitä sulla sieltä löytyy:)
Pitää nyt vähän kaivella, että jotakin kukkivaakin löytyisi. Vanhoja kuvia ei ole, uusia pitää vähän odotella ja tuntuu, että nyt ovat omalla koneella vähän värikkäämpiä nämä kuvat. Muutama perennakin täältä pitäisi löytyä.
Vasta luin kameran käyttöohjeet, alimmainen on otettu automaatilla, ylimmäistä on kirjan kera harjoiteltu. Täytynee jatkaa harjoittelua. Nämä yleensä kukkivat yhtaikaa, kevätvuohenjuuret eivät oikein helteistä tykkää näin paahteisessa paikassa.
Patjarikko ei taida sopia tällaiseen pihaan. Ekologisesti tietysti on hyvä, jos on lajisto runsasta, niinkuin tässä.
Toinen raparperi on päästetty kukkaan.
Olisi siinä salkokin ollut, mutta meillä saa toteuttaa itseään. Humala on siis seinässä kiinni, saa nähdä kuinka korkealle saa itsensä pysymään. Mun ajatukseni oli kyllä, että humala olisi suvainnut levittäytyä tuohon vasemmalle.