Kovin on vain vihreää. Edessä olevaa kirjovuohenputkea tässä nyt vaan esittelen, se kun näyttää kohta vähän huonolta, koska on liian aurinkoisessa paikassa. Mutta kohta tässä kukkii viimevuonna kylvetyt punapäivänkakkarat, vanhat iirikset, syyshohdekukat, jalopähkämö ja kärhö. Kaikki on tähän viimekesänä siirretty. Alppikärhöstä näkyy häive nurkassa, se saa kiivetä pergolaa varjostamaan.
Kiva, kun aloitit puutarhapäiväkirjan! On siulla lääniä temmeltää.
Ohoh, onpas täällä peukkuja! Kiitos kaikille! Koetan opetella tuota kameraa käyttämään, mutta hankalaa on, kun kaikki asiat on jossain valikossa, jotka pitää ensin löytää. Filmikaudella mulla oli kunnon järjestelmäkamera ja sitä osasin kyllä ruuvailla niin, että tuli hyviä kuvia.
Tähän väliin vähän historiaa. Ollaan tässä kyllä asuttu jo 12 vuotta, mutta on sitten enemmän kasvateltu noita ihmistaimia, joita on neljä, ikä 7-15 v. Tuulisella pellolla kun ollaan, on pitänyt enemmän keskittyä pusitusprojektiin, joka tänä vuonna on kantanut hedelmää, ja olemme saaneet muutaman hyttysen seuraksemme. Melkein kaikki edellä olevat kuvat olivat ns. vanhalta puolelta etupihalta, mutta takapiha on uutta aluetta, paikalla oli tasaista peltoa kymmenen vuotta sitten. Tasaisesta ei ole enää tietoakaan.
Nyt kun ei enää tarvitse keskittyä puskiin, olen sitten enemmään ehtinyt noita perennoita laittamaan. Alku on ollut hankalaa, huonosti olen ymmärtänyt tontin oloja, ja paljon olen saanut vahinkoja aikaan. Nyt on alkanut oikeita lajeja ja niille paikkoja löytymään, ja kun keksin, että kylvämälläkin niitä saa, eikä vain suurella rahalla, on alkanut helpottamaan. Tutuilla ei ylimääräisiä taimia ole suuremmin ollut jakaa, tai jos onkin, ovat tietysti jakaneet niitä hiekkaisen kalliorinteen kasveja, jotka ovat sitten kituneet täällä savisessa montussa.
Kasvimaa on myös ollut melkein joka vuosi laitettuna. Mittakaava on ollut vähän isompi kuin ihmisillä yleensä, porkkanaakin on joskus kylvetty parikin pussia. Joskus on onnistuttu, joskus on mennyt kaikki pieleen, eikä kasvimaata ole voinut edes itselleen näyttää. Kellari meni jossain vaiheessa käyttökelvottomaksi, joten kasvimaa vähän pieneni, mutta nyt on taas yritys päällä, tosin porkkanoita ei ole edes koko pussillista kylvettynä. Kasvihuoneenkin olen nyt saanut, ja ensimmäiset kurkut on jo syöty.
Nämä pärjäävät hyvin yhdessä. Vuorikaunokki vaan oli ihan kyykyssä sateen jälkeen. Sen pitäisi periaatteessa näkyä tuossa oikean puoleisessa kuvassa takana. Hm. näköjään sittenkin tuossa alimmaisessa kuvassa.
Sama kombinaatio kasvaa meilläkin: Sini-keltainen tulevien kuninkaallisten häiden kunniaksi 
.
Tuon akankaalin väri olikin vaikea saada kuvaan. Hän on viimein löytänyt mieleisensä paikan juhannusruusun alta. Mun ruusuni on varmaan vähän korkeampaa kuin yleensä, kukat on 170 senttiä korkealla, eipä tarvinnut vääristyä kuvatessa.
Jaa juu, törnrosa. Tuo sinikeltainen on tuossa ollut ja komistunut jo monta vuotta, siperiankurjenmiekat kuuluivat joukkoon myös, mutta myyrät ovat pistelleet poskeensa niitä. Viiruhelpiä ne vähän siirtelivät kauemmas kaivonkansista, ja mullasivat penkin reunan hyvään kuntoon, niin ettei tarvinnut siistiä ollenkaan. Palkka oli turhan suuri.
Kreeta-Eulaalia, minäkin savimaalle kasvattelen tälläista puutarhaa, jossa ei tarvitse joka rikkis olla nypittynä. Nautitaan sellaisena kun on 
Oikeesti tää on hieno, leinikki kiertää tonttia ja näkyy tuon pellon yli tielle. Just ihmettelin mielessäni, että miksi ihmeessä kitken pois leinikeitä yhdestä paikasta, jossa en ole vielä mitään saanut kunnollla kasvamaan, koska maa on kuivaa ja savista. Leinikki pitää puolensa, ja jos sen päästää isoksi, se peittoaa kaikki muut rikat, komea yksilajinen "istutus" ihan ilmaiseksi ja minä kiskon pois!!! (Aita on tuossa koiraa varten, ei se koko pihaa kierrä.)
Parempi puutarhuri oli laittanut mulle tällaisen yllärin. Oravanmarjat olivat levinneet ihan salaa myös varjoon jääneen ruusupensaan alle, nyt ne eivät sieltä enää näy, mutta ennen lehtiä ne siellä ilahduttivat kovasti.
Tämä on puoli vuosisataa elänyt unkarin syreeninä, mutta jossain sitten väitettiin, ettei 60-luuvulla myydyt sitä sitten usein olleetkaan. En sitten tiedä onko tämä, mutta ainakin unkarissa kasvaa paljon ihan samanlaisia. Tykkään näistä ehkä enemmän nupullisina, jolloin on väriä riittävästi mun tarpeisiini.
Tämä näkyy ja tuoksuu. Jostain syystä isäntä ei tykkää piparjuuresta yhtään vaan uhkaa sitä aina hävittämisellä. Ilmeisesti syynä on se, että syksyllä se levittää kaikki suuret limaiset ruskeat lehtensä näkyvimmäle paikalle ja ukko yrittää niitä (ja raparperinlehtien) jäänteitä siivota. Muutoin hän ei tee mitään puutarhahommia.
Tästä kuusamasta mulla on nyt muutamia pieniä siementaimia, saa nähdä mitä niistä tulee, jos vain henkiin jäävät. Vieressä on muita kuusamia, ja voivat kaiketi risteytyä. Onkohan tämä nyt kaunokuusama. Harmi, ettei varmaankaan tule ihan yhtaikaa kukkimaan kevätkaihonkukan kanssa, sitä kun nyt olisi tuossa juuressa, olisi siinä sitten väriä kerralla. Toisaalta nyt on pitempään katsomista.
Aitan seinusta on nyt sitten kaiveltu ja istuteltu valmiiksi, kuvaa en nyt laita pikkuisista vihreistä tupsuista, kyllä te tiedätte miltä se nyt näyttää. Taimivaihdon ansiosta paikan täyttäminen ei ollut ollenkaan hankalaa. Siihen tuli valkoista pikkusydäntä, erilaisia kurjenpolvia ja hanhikkia, narsisseja, iiriksiä ym. sekä omista kylvöistä sarviorvokkeja, neilikoita, suopayrttiä ja muutamaa muutakin vielä, eli ei mikään selkeä juttu toistaiseksi, mutta paikka on hyvä, siinä sopii kasvaa ja lisääntyä, jotta pääsee taas toiseen paikkaan. Kun nyt pian vähän isontuisivat, ettei ne rikat mahtuisi niin hyvin joukkoon.
Reunus siihen nyt vähän mietityttää. Vieressä kun kulkee tie, jossa kasvaa kaikenlaista sellaista mitä ei pitäisi. (Ketohanhikeilla on oleskelu- ja lisääntymislupa.) Pihatietä on julmetusti, eikä sitä kukaan voi kokonaan perata, ja pelkän penkin kohdalta perkaaminenkin tuntuu omituiselta. Kanttaaminen näyttää hassulta, ainakin toistaiseksi. Pitääköhän nyt vaan etsiä kiviä tai lautaa tai muuta, ainakin vanhoja tiiliä olisi, ne vaan tahtovat hajota. Vai voisiko belliksille esittää vienon kainon pyynnön levitä penkistä tielle häivyttäen rajan kokonaan.
Kesäkurpitsan taimet sentään onnistuivat, kurkun taimista ei ihan yhtä kauniita tullut. saa nähdä sitten kummat todistavat kyvykkyytensä. Ulkona tietysti ovat jo.
Kasvihuoneessa on jotain toivoa herättävää. En ole ennen paprikoita yrittänyt, toivottavaasti tämä nyt sujuu, kun näin lupaa.
Tomaattejakaan en ole ennen siemenestä kasvattanut, jokunen taimi oikein pääsi kasvihuoneeseen asti ja useammasta niistä olen vähän ylpeäkin.
Kurkut eivät nyt ole erityisen kuvauksellisia, mutta saavat kelvata, toivon niistäkin vielä satoa tulevan, kaksi kurkkua on jo syöty, mutta seuraavia saadaan odottaa.
Sisällä näytti keväällä muun muassa tältä, taisi niitä taimia olla vähän enemmänkin. Nyt ovat lapset saaneet kärrynsä takaisin omaan käyttöönsä.
Tässä on (toistaiseksi) mun ainoa valmiina ostettu kukka, vieressä on itsekasvatettua nukenkaulusta, kukkii ihan pian. Mikäli yhtään arvaan, viikon päästä mulla on kukkia lisää, kun mun isäukkoni saa niitä loppuja jostain halvalla.