Sullakin on kyllä niin kotoisan ja rehevän oloinen piha! Näyttää niin mukavalta kaikki.
Rehevää alkaa jo olemaan, vihreää riittää, mutta kukkia kyllä kaipaan enemmän. Suurten puiden katveessa kyllä viihtyy, vaikkei kummempia istutuksia olisikaan, mutta nyt kun on saanut jotain oleskualuetta kuntoon, tuntuu jo ihan ylelliseltä. Tuulensuojaistutuksien kanssa olen saanut aika paljon puuhata, vaikka jotakin sentään pihassa oli valmiina. Nyt alkaa olemaan aikaa ja voimia laittaa perennoja ja muuta "turhaa". Meillä kaikki kukkii vähän myöhemmin kuin muilla, koska tässä pellolla on vähän kylmempää, mutta lupaan väriä näillekin sivuille lisää, kunhan vähän kesä etenee.
Pergolaan ei ole vielä köynnökset kunnolla kasvaneet, siksi myös varjo. Juhannusruusut ovat tässä olleet vuosikymmeniä.
Niiden koko on aika muhkea.
Nuppuja on vielä paljon avautumatta. Näistä tykkään mahdottomasti. Mutta mitähän kukkivaa tähän "porttiin" voisi laittaa, että kukkisi juhannuksen jälkeenkin. Kuvaaja seisoskelee aamuauringon puolella.
Tätä odotan kukkaan, mun lemppari, tämäkin. Kuva on nyt jätti. Jotain syystä tuo hiiren oikea nappi antaa pystyssä olevien kuvien korkeudeksi outoja lukemia, enkä osaa siitä keksiä mikä se oikeasti pitäisi olla, luvussa on nimittäin kuusi numeroa ja pilkut välissä.
Pitänee sitten laittaa vaan vaakatasossa olevia kuvia. Tältä näyttää "naapurissa", melkein meiltä kuitenkin, koska rajat anoppilan ja meidän välillä on aika hämärät. Simo saa vielä vahtia mansikkamaata, mutta mansikka-aikaan ei oikein tiedetä, pitäisikö sen olla häätämässä räkättejä, koskei ryökäle osaa mansikoita varoa. Pihalintuja sen ei ole lupa haukkua, keväällä se heilutti häntää västäräkille, joka tietysti heilutti ensin.
Täällä sisällä on vielä kovin hiljaista, isäntä on töissä ja ensimmäinen lapsi vasta heräilee pitkän elokuvaillan jälkeen, yksi lapsi on leirillä ja yksi lapsi, hm, niin nukkuu tuolla majassa. Ikkunat ja ovet on näköjään suljettu. Tämäkin hökötys tulee varmaan koristamaan puutarhaa jonkin aikaa. Se vaan on vaarassa lähteä tuulen mukana. Ehkäpä nyt jo kuitenkn menen tuota boksia hiukan koputtelemaan, ei meillä näin myöhään sovi nukkua, jaa eipä tarvitsekaan, jo ollaan mökissä hereillä. Tuli tähän kommentoimaan, että olisi pitänyt ottaa hienommasta puolesta kuva. Mutta sillä puolella oli nimet ja kaikki.
Taas lempikukkia, kuinkahan paljon niitä lieneekään. Siperiankurjenmiekat menestyvät kyllä tuolla etupihan omenapuiden alla paremmin, mutta eivät vielä kuki. Nämä ovat tämän saman viiruhelpipuskan vieressä, kuin muutkin aikaisemmissa kuvissa. Viiruhelpin leviämisestä ei ole ollut ongelmaa, sillä iirikset ja päivänliljat pärjäävät sen kanssa mainiosti, takana on kaivon kansi ja edessä nurmikko. Ja muutoinkin riittää tilaa. Hyvä että joku sentään on alusta asti menestynyt tälläkin tontilla.
Kymmenen vuotta sitten tässä oli tasaista peltoa. Nyt on vuorimännyn lisäksi tammi, ruusuja ja tuoksuvatukkaa varsin hyvin paikkansa ottaneena. Ei tämä pusikko silti vielä paljoa taloa talvella suojaa itätuulilta, mutta kesällä on jo miellyttävämpää. Tuohon vasemmalle on nyt laitettu pusitusprojetin viimeisiä, eli marjasinikuusamia ja viime vuonna pari unkarin syreeniä. Nyt en uhraa uusiin puskaistutukisiin enää vähään aikaan energiaani. (Ainakaan kovin paljoa.)
Jos ajaa nurmikon vähän harvemmin, saa paljon hyvää kateainetta
Tämmöinen köynnöskuusama löytyy pergolan sivulta, mutta ei se ole vielä ymmärtänyt kiivetä tarpeeksi korkealle. Tai olisi ehkä, mutta niitä puskia ei tällä kohdalla ole kai ollut tarpeeksi, koska joka talvi puolet paleltuu.
Nyt ne kukkii! Voi, että! Ja sellaiset surkeat pikku lehden rääpäleet kun tähän viime kesänä istutin ja ajattelin, etten poiskaan heitä, kun on tilaa laittaa. Näitä ei varmaan savimaalle kannata muuten yrittää, mutta tässä kohdassa on pergolan takia toista metriä soraa alla ja salaoja lisäksi. Penkin ja soran väliin on laitettu kangas, ettei sorasilmäke heti tukkeutuisi. Muutoin tällä tontilla on toimittu luomusti, edes sanomalehtipenkkiä en ole kummemmin tehnyt, koska en käytä ostomultaa, pellolta kun multansa kaivelee, tulee takuulla rikkoja mukaan.
Kiitos Kreeta-Eulaalia - kävin aamulenkillä sun luonasi! Sulla on vaikka mitä kaunista!
Mikä on muuten taustakasvina tässä viimeisessä kuvassa 18.6.2010 klo 9.09?
No huomenta-päivää, Tette! Siinä viimeisessä kuvassa on jalopähkämöä taustalla. Se on tosi peittävä, kun vauhtiin pääsee ja pärjää meillä siis oikein hyvin, ja kukkii kauniisti. Sopii tuohon aurinkoon loistavasti, mutta pärjää myös varjossa, vaikkei siellä ole niin levinnyt.
Tervehdys! Jalopähkämö se onkin…! Mielenkiintoinen ja ihmeellinen tämä kasvimaailma!
Saat hölön.
Niin jättejä orvokeita, että pitää tässä kiven päällä lepäillä.
Eilen oli niin tuulista, ettevät kuvattavat tahtoneet pysyä paikoillaan, mutta tämä oli vähän rauhallisempi.
Metsäkurjenpolvi on niin soma, tässä yksi niistä, joita kaiveltiin Tilhiskin ojanvarsilta. Kiitoksia kovasti, ei näytä edes huomanneen paikan vaihdosta. Tässä kohtaa perennapenkki alkaa vaihettumaan niityksi, joka kyllä vielä vaatii paljon marsuheinien keräämistä, jotta olisi kunnollinen. Toiset kurjenpolvet pääsivät vähän paremmalle niitylle, siellä pian kukkivat muutkin kukat, toivottavasti saan heidät yhteiskuvaan.
Piha tahtoo vähän laajeta. Kasvihuone ilmestyi tähän pellon laitaan tänä keväänä, ja luonnollsesti tavoitteena olisi saada kasvimaa samaan nurkkaan, kun muutoinkin tähän on sitä vettä tuotava. Maa on koppuraista savea, ei paljon huonompaa voisi olla. Tähän on nyt laitettu härkäpapua ja herneitä, sekä kompostin ja muun avun turvin myös parsakaalia, purjoa, kurkkuja ja kesäkurpitsaa, saa nähdä mitä tulee, ainakin paikka on lämpimin mahdollinen. Varsinainen kasvimaa, johon on laitettu porkkanat ja sipulit ja paremmat parsakaalit ja purjot sun muut, on toisessa paikassa.
Ai niin, onhan meilläkin ostomultaa, se on tuolla kasvihuoneessa, ja kesäkukkapurkeissa.
Piti nyt vielä yksi kuva laittaa, mutta onkin aika suhru. Tässä on meidän sisäänkäynti nurkan takana tuon penkin vieressä. Etualan tuolit ovat tässä vaan nurmikonleikkaajan jäljiltä väärässä paikassa, mutta kuvaajan iloksi peittämässä vähän keskeneräistä näkymää,
Kiitos vierailusta! Kyllä savimaalla kasvaa, kunhan oikeat lajit löytyy.
Punapietaryrtti taas, nämä ovat hyvä pari minusta. Pitkävartiset kukat ovat kaikki nyt niiannet vesisateiden jälkeen. Mahtaisiko muuten tuo kirjovuohenputki säilyä tuossa auringossa paremman näköisenä, jos leikkaisi siitä kukat pois, pitänee kokeilla.