No ei tästä kuvasta nyt näy se mitä piti, mokomat heiluvat tuulessa niin, ettei millään tarkennu oikeaan paikkaan, eikä väri ole oikea. Lehtoakileijat ovat siis tumman liloja oikeasti, sopivat poimulehtien keltaisenvihreään paremmin kuin hyvin, tämä (kin) on mun lemppariyhdistelmä, penkissä oli alunperin vain näitä kahta ja se köynnöshortensia taustalla, mutta koira tykkää tästä paikasta myös, eikä hennot akileijat sitä kestä, joten olen laittanut joukkoon myös tummaa lilaa ukonhattua ja pari tummansinistä ritarinkannustakin on kokeilussa, vaikka eivät nekään taida koiran kanssa samassa penkissä viihtyä. Koiran paikka pitäisi verhoilla pois näkyvistä noilla korkeilla. Sinänsä koira sopii valkoisena penkkiin, mutta koskei se siellä aina ole kukkimassa, jää paikka sen jäljiltä rumaksi.
Nyt aloittelee kukintaansa yksinkertainen kurtturuusu. Jostain syystä tämä näyttää joka talven jälkeen aika pahalta, mutta vaikkei sitä ehtisi ajoissa leikkaamaankaan, se tuuheutuu ja korjaa itse asian nopeasti. On kasvuvoimaa. Savimaalla tästä ei kuitenkaan ole suurta riesaa tullut, jaa, no toisaalta sillä on kyllä ollut tilaa levitä ihan riittävästi. Tälläkin on tuulensuojan virka.
Mukavan näköistä, tyylisi miellyttää, ekologisesti monipuolista kasvustoa ja tilaa laajentua, oikea aarrepaikka…
Kiitos, kiitos 
, ihan tässä punastuu, kun ei tämä nyt mikään edustuspiha todellakaan ole. Tilaa tosiaan vielä löytyy uusille kasveille, niitä hienompiakin alkaa pikkuhiljaa joukkoon ilmaantumaan ja jos nykyiset tontin rajat alkavat ahdistaa, niin ympäriltä löytyy tilaa. Mummun aikoihin pelto oli arvossaan ja piha jätettiin mahdollisimman pieneksi, mutta nykyään asiat ovat vähän toisin. Aika monta neliötä peltoa olen jo "metsittänyt".
Toinen kurtturusu, lajikkeesta ei ole mitään tietoa, mutta pensas on vanha, ehkä 50 vuotta. Jostain syystä yhtään jurivesoja ei ole näkynyt.
Hieno ruusu! Vois olla Pohjolan Kuningatar? (se ei tee juurivesoja)
Ehkä syy on tässä: ruusu kasvaa jo melkein angervon sisällä, ja on aika kärsineen olonen. Laitoin juurelle kunnon kasan kompostia, eikä alaosat nyt näytä paljailta, vaikka osin tietysti nuo lupiinit ja päivänkakkarat sitä alastomuutta peittävät. Maa on ihan erityisen huonoa vanhan talonpohjan takia. Joku jo ehdotti koko ruusun siirtämistä, mutten ehkä sittenkään uskalla siihen ryhtyä, koska pensaalla tuntuu olevan tunnearvoa muutamille sukulaisille, eikä pensas tietenkään ole aivan sama toisessa paikassa, vaikka sen siirto onnistuisikin.
Angervostakaan en voi luopua, mutta sitä voisin kyllä leikata enemmän ruusun päältä pois. Mua ei kyllä ollenkaan haittaisi, vaikka pensaat kasvaisivat toistensa kanssa sekaisin enemmänkin, mutta henki pitää silti molemmilla säilyä.Ymmärtäisiköhän angervo kuitenkin kasvaa tuonne oikealle vaahteran alle, jos sinnekin laittaisi reippaammin kompostia, vaikka valoa en sinne taida lisää saada. Tästä vasemmalle ja taakse on muutenkin sellainen neuvottomuusvyöhyke, etten oikein tiedä mitä tehdä.
Ai Kuutamo ehti väliin. Minusta olen tästä jonkin juurivesan kaivanut kymmenisen vuotta sitten sukulaiselle lapsuusmuistoksi, ei niitä silloinkaan liikaa ollut, varmaankin ihan tyveltä otettiin. Pitääpä tarkistaa tuo Pohjolan kuningatar. Kukat ovat kyllä ihan kuningatarluokkaa.
Jotkut ihan väkisin tahtovat suurten kuusien alle. Nämä löytyvät tuon äskeisen pensaikon vasemmalta puolelta. Vähän avuttomana vaan seuraan, että mitä tässä tapahtuu, joskus yritän joukkoon jotakin itsekin laittaa tai ottaa pois. Lupiinit eivät erityisemmin tässä ole villiintyneet, saavat toistaiseksi olla missä lystäävät, kunhan mun pioniani eivät tukahduta. Tässä on ihan erityisen pehmeää multaa, toisin, kuin tuossa parin metrin päässä niiden ruusun ja angervon alla.
Jotkut ihan väkisin tahtovat suurten kuusien alle. Nämä löytyvät tuon äskeisen pensaikon vasemmalta puolelta. Vähän avuttomana vaan seuraan, että mitä tässä tapahtuu, joskus yritän joukkoon jotakin itsekin laittaa tai ottaa pois. Lupiinit eivät erityisemmin tässä ole villiintyneet, saavat toistaiseksi olla missä lystäävät, kunhan mun pioniani eivät tukahduta. Tässä on ihan erityisen pehmeää multaa, toisin, kuin tuossa parin metrin päässä niiden ruusun ja angervon alla.
Arvaus taitta olla väärä,korkeus on aika mahtava. (jokin Hansa-ruusu?)
Laita kuva(kuvia) palstalle"mikä ruusu",niin siellä asiantuntija katsovat.
Niin taitaa, kaksi metriä nyt ainakin on korkeutta. Koetan saada siitä vähän tarkempaa kuvaa tunnistustarkoituksiin.
Nämä ketohanhikit ovat ihan välttämättömiä. Ne vaan tahtovat tulla ja mennä oman mielensä mukaan. Näitä kun on koko tien täydeltä kukassa suurten puiden alla niin näyttää minusta oikein hyvältä. Ajatekaas miten kamalaa, kun joku sitten keksii, että pitää lisää soraa tuoda tielle. Saa luvan keksiä vasta loppukesastä, vaikka ei näitä sillä lailla kokonaan kadoteta.
Löytyipäs vielä nurmitädykkeitäkin. Maahumalat olivat tulleet näiden tilalle tuohon ruusupuskan ja angervon viereen. Yritän tästä viedä vähän alkuja
tänne: vähän harvassa on kukat vielä, pienet lemikit eivät kuvassa nyt näy, kakkaratkin ovat vasta nupulla.
Pysytään nyt tämä päivä luonnonkasvipuolella. Harakankellot eivät jostain syystä ole sille äskeiselle niitylle ojasta kiivenneet, niitäkin pitänee vähän auttaa. Lieneekö tämä joku muu kello, vaikka harakankelloksi tätäkin ensin kutsuin, se on vaan suurempi ja vaaleampi kuin naapurinsa.
Oikeastaan olisi hienoa, jos pystyisi laittamaan pihansa kokonaan suomalaisilla luonnonkasveilla, ehkä jonain päivänä mulla on sellainen teemanurkkaus, muutakin kuin niitty.
Pelkäsin jo, ettei ole vähään aikaan mitään uusia kukkia kuvattavaksi, mutta löytyihän sentään tämä Torniolaakson ruusu. Se säikyttelee mua aina, kun nuput ovat niin kummia sykeröitä, ettei niistä kunnon kukkaa voi mitenkään tulla, mutta tuleepas. No aina, eihän tämä tässä ole kuin kolmatta vuotta vasta.
Illakkokin on unohtunut välistä. Nämä ovat tuolla römppäalueella, tästä on kaadettu vanha valtava kuusiaita. On tässä perennapenkki, vaikka tämä kuva on siitä takarajalta, tästä alkaa heinikkoa, nuoria kuusia ja muita puita, sinne joukkoon sopii levitä. Perennoita istutin tähän siksi, että kun kuuset kaadettiin, niiden alla ei kasvanut mitään, ja rikaton alue piti tietysti yrittää heti täyttää. Aika huonosti siinä kasvaa, mutta kyllä tähänkin on nyt löytymässä oikeat lajit, ettei kummempaa maanparannusta tarvitse tehdä. Juurien joukkoon on vain vaikea kaivaa istutuskuoppaa. Illakot on kylvetty, mutta vain kolme kasvia on ilmestynyt.
Appivanhempien mökillä on vähän toinen tunnelma, kuin kotona. Kotoa ei kiviä löydy, mutta mökiltä ei löydy kivetöntä paikkaa.
Eikä taida saveakaan löytyä edes järvenpohjasta. Puutarhakasveja tältä tontilta löytyy pari kolme, eikä niitäkään hoideta.
Kattokaa, mä uskallan olla veneessä, tää onkin kivaa.
Tää ei oo kivaa, just kun pääsi veneilyn makuun, niin jättävät rannalle. Haukun täällä niin kauan, että alkavat naapureita säälimään. Oikestaan haukun siksi, että pikkulikat veneessä huutavat mua, pelkäävät, että putoan.