Kuiva kangasmetsä, ainainen tuuli ja alhainen vedenpinta - tutulta tuntuu. Yksivuotisia kesäkukkia olen kasvatellut vesirajasta kannetussa hiekassa, punaiset unikot ja ruiskukat parhaimasta päästä. Ajuruoho ja valkoinen kanerva myös suosikkejani. Männyn juuret kyllä tahtovat kaiken multatilan vallata, mullasta tulee kuin huopatossua. Rantakukka on kiitollinen kukkija kallionkolossakin, eikä tulvavesikään sitä nitistä, ainakaan helposti.
Löytyi muutama viime vuoden valokuva mökiltä.
vuorenkilpi tosiaan säilyy ilman hoitoa karussakin maassa
viime kesänä keltakurjenmiekat kukoisti järven pinnan ollessa alhaalla
mökin takana on pikkuinen alue mustikkametsää
Siihen kallioon voisi kokeilla jotakin kivikkopuutarhan kasveja ihan
pienimuotoisesti. Meidän möksällä kun se kivikkopuutarha rajoittuu
siihen pariin kiveen kiikun vieressä. Se levisia ainakin tuntuu
kokeilemisen arvoiselta ihan siinä omassakin kivenkolossa. Ja ajattelin jos onnistuisin vanamoa siirtämään sieltä Eskon hiekkakasalta muuallekin.
Tänään sain töissä vinkin kuivalle mäntykankaalle MUTTA tietysti en
laittanut kasvin nimeä ylös samantien. Tarkoittaa siis, että en muista
enää nimeä. Onneksi voin huomenna kysäistä uudelleen
Hirveästi jo syyhyttää päästä etelän suuntaan, mietityttää miten rodo on selvinnyt ja joko sinivuokot (joissa jostakin syystä on valkoinen kukka
) nostavat päätään. Ja jotain kukkasipuleita oli tuikattu muutama vuosi sitten sinne kiven juureen, ei ne kukkineet mutta vartta oli kuitenkin. Varmaan nekin nyt kuolleet.
Meidän mökki on rakennettu myös mäntykankaalle. Nurmikon pohjalle nostettiin lammen pohjasta mutua sekaan ja kukkapenkkeihin laitoin lisäksi turvetta. Männyistä tippuu neulasia ihan älyttömästi maata happamoittamaan, joten kalkkia lisätään melkein vuosittain. Kasveista parhaiten näyttäää menestyvän mm. vuorenkilpi, hopeahärkki,ketoneilikka, leimukukat, maksaruohot, talvio, tarha-alpi, jalopähkämö ym. vanhat kasvit. Rantakukka ja väriminttu hävisivät tyystin kukkapenkistä. Pensaista virpiangervo menestyy, samaten kanukka ja lännenheisiangervo ja kurtturuusu. Tuolla vanhan pentin puolella on jokunen kuvakin kuvagalleriassa otsikolla rusokin mökkikuvia, linkkiä ei tämä tumpelo osaa tehdä.
Juhannusruusu kasvaa minulla aivan puhtaaseen hiekkaan istutettuna tosi hyvin. Maanpinnan katteeksi olen kuskannut liiterinpohjamoskia sekä jäniksenpapanoita huidellut alustaan haravalla.
Piikkiputket olen istuttanut itse aivan päin honkia. Ne viihtyisivät parhaiten samoissa oloissa, kuin kuivan paikan heinät ja minä olen piikkiputket ängennyt kovalla vaivalla kasaamani kompostimullan uumeniin. Olen tehnyt suuria virheratkaisuja monen kasvin suhteen, kun olen saanut jonkin pitkään haaveilemani kasvin ja sitten tehnyt sille "parasta paikkaa" kompostimullalla. Kun siis oikeille kuivan maan ja preeriakasveille riittäisi pelkkä hiekka, enintään jollain orgaanisella katettuna, jotta vähäsen ravintoa valuisi juuristolle hetkiseksi aina välillä.
Ensi kesänä siirrän oikeat kuivan paikan kasvit pois perennapenkeistä.
Erittäin sitkeä peurankello kasvaa minulla talon itäseinustalla, räystään alla hiekassa, minkä pinnalla on sentin verran entisen nurmikon tekemää pintaa. Luonnollisena leviää myös sulkaneilikka hiekassa.
Täältä kyllä saa innostusta ja sormet syyhyämään. Unikkoja, niitähän minä sinne siirränkin ja vuohenkelloa, peurankelloa, ja mitä nyt kotopihalta ylimääräisiä joutavia. Näin sitä aina koneen ääressä jaksaa suunnitella, vaan annas olla, kun pitäisi lähteä multasäkkejä ensin kaupasta auton perään nostelemaan, raahata ne parkista jyrkkää rinnettä polkua pitkin veneeseen, soutaa hikipäässä salmen yli, raahata ne veneestä vielä rannalle, niin huh-huh, usein olen jättänyt suunnitteluvaiheeseen. Ja sisältyisi siihen hirmuinen ähellys puolukan/mustikan juuria repiessä ja kiviä kääntäessä. Eeeeeeiiiii, kyllä sohvalla on mukavampi pötköttää 
Joo ja sitten tietäisin paikan, josta löytyisi hirmuisesti lehtosinilatvan taimia. Sekin saattaisi onnistua.
Rusokki, sinulla on ihana ja rehevä mökkipuutarha. Ihan noin rehevään ei minulla taida olla mahdollisuutta - täytyisi vaihtaa niin paljon maata ja vielä ylläpitää oikeaa pH:ta. Harmi!
Sand, myös minulle tuli mieleen, että voisiko joidenkin epäonnistuneiden kasviyritysteni syynä olla "liian hyvän" paikan teko. Ja muajussi, onneksi meillä pääsee autolla mökin pihaan vaikka saaressa onkin! Meikäläisellä tahtoo suunnitelmat edetä hieman hitaasti mukavuudenhalun ja verkkaisen tekemisen takia. No, kai sitä 10 viikossa jotakin ehtii Muutamia kasveja ainakin kivenkoloon!
Pyydän muuten saada huomauttaa, ettei tämä meidän tupa mikään kesämökki ole
. Ei ole myöskään rantaa tai järveä, mistä nostaa vettä ja vaikka joku järvi pikkuisen pilkottaakin, on sen verran yleisiä teitä välissä, ettei ilkeä omaa pumppuakaan vetää sinne asti.
On näitä omakotiasujia paljon muitakin mäntykankailla, ettei sen puoleen, mutta kun meni aivan kokonaan puhe vain mökkitontteihin, niin sillä minun piti täällä välissä haloota huutaa.
Muajussi, veit sanat suustani tuon mullan kuskaamisesta mökille
.
Kovin montaa multasäkkiä ei muun viikonlopputavaran kanssa autoon
mahdu, ihmisten ja usein myös koirien kanssa. Meillä mennään myös ensin
autolla, siitä veneeseen ja ajellaan tovi, veneestä taas tavarat
kannetaan mökkirannassa.
Mutta kyllä noitten mökkikuvien myötä alkaa kaivata kesää . On totta että täältä tuolilta käsin on aika mukava tehdä suunnitelmaa, vähän etäisyyttä niin kokonaisuus on enemmin hallinnassa.
Uusi hankinta tulee olemaan kultatyräkki. Niin, on ostettava hyvä teräväkärkinen lapio keltakurjenmiekkojen kaivamiseen. Siis suunnitteilla jo kaksi keltasävyistä istutusta.
Muajussi, niinhän se olisi että puita täytyisi pihasta kaataa.
Meillä mökki on kahden sukupolven mökki ja aina kauhean taistelun
takana on ollut harvennukset pihapiirin tuntumassa. "Salaa" olemme
niitä herran kanssa sitten kaadelleet ja kantoja peitelleet Yleensä äippä ei ole asiaa huomannutkaan ennen kuin olen siitä huomauttanut....
Ja Sand, vaikka meillä onkin kyseessä mökkipiha, on järvi noin 100 m päässä. Rantasaunat sun muut härvellykset ovat sitten lähempänä rantaa, mutta sen "pihan" laittamisesta en uskolla edes vielä uneksia.
Tämä siis näkymä rantasaunalta järvelle, edustalla näkyy kuivaa sammalikkoa ja sen takana mustikanvarpuja. Itse mökin piha on vielä hieman kuivempi. Otos on hieman heikkolaatuinen, koska harrastan räpsimistä 2 megapikselin kännykameralla.
Te, joilla on lähes koskematon eli luonnontilassa oleva harjupuutarha valmiina, olkaa oikein epäileviä kaikille uusille ideoillenne
Jos itse voisin aloittaa alusta nyt ja tässä ja pääsisin luonnontilaiseen pihaan, niin etsisin vain istutushaluissani kaikkia mahdollisimman luonnollisilta näyttäviä kasveja, kuten lisää kanervakasveja (ainakin yrittelisin esim. nummikellokanervaa), sopiviin kohtiin kuivan paikan korkeampia heiniä ja kulkureiteille ostaisin liuskekiviä, jos olisi rahaa.
Tärvellyt alueet varmaan vaikka aitaisin pois näkyviltä...lasten pelikenttä ja kasvimaat, kukkapenkit ja semmoiset nimittäin.
Ihana! Kaikki mitä minä olen pihalta haaveillut. Ei turhia nurmia ei kitkettäviä hörtöpenkkejä! Sandin kanssa olen tismalleen samoilla linjoilla tässä(kin).
Mutta totuus on tarua ihmeellisempää ainakin minun pihassani Kun kuluneet paikat alkavat pistää silmiin, on niille pakko tehdä jotain ja kuivissa olosuhteissa tulee tehtyä sekä epäonnistuneita että monta vuotta kohtuullisesti silmää miellyttäneitä muutoksia.
Pahiten kärsii arka ja vähäkarikkeinen maanpinta kuorma-autolla ajosta, kun pihaan tuodaan polttopuita ja tietenkin se puiden pinoaminen ja pilkkominen tuhoaa aina oman alustansa. Myös ostomullan mukana saapuvat väärät heinät leviävät mielellään kanervikon reunamille.
Tosi nätti on palokeuhkosammal ilta-auringon viistovalossa kukkiessaan. (Jos nyt muistan nimen oikein; tikkuaskin korkuinen sammal, johon tulee pieni oranssahtava pallo kärkeen) Sammal kestää melko paljon mutta ei sekään kaikkea kestä.
Eikös mäntykankaalle sopisi erinomaisesti alppiruusut. Mäntyjen juuret ovat syvällä eivätkä häiritse alppiruusun kasvua ja männyt tarjoavat sopivaa varjostusta. Tietysti istutuskuoppaan pitäisi laittaa jotain muuta maa-ainesta kuin hiekkamoreenia, mutta alppiruusun juuristo on pieni, joten ei tarvitsisi kauhean isoa kuoppaakaan kaivaa. Alppiruusu pitää mäntyjen neulasista kasvualustassaan.
Tästä alppiruusuhommasta tulee mieleen se, kun Sandin mies oli epäillyt alppiruusujen olevan liioittelua heidän mäelleen - oleellisesti pienenpi kuin alpit
Elääkö se alppiruusu muuten enää?
Kotkalaisessa pihassa on puuvartisten harrastaja jo pitkän ajan takaa ja heidän pihassaan on aivan ihania pieniä villilajikkeita alppiruusuista. Ihastuin niihin kovin.
Pekka-alppiruusuni voi arvioideni mukaan erittäin hyvin. Seuraan siitä onko pihalla pakkasen puolella vai ei.
Mäntyjen juurista haluaisin korjata väärää käsitystä, että niiden juuret olisivat jossain syvällä. Toki niillä pääjuuret vetävät pohjavesiin saakka varmaan, mutta niillä on myös pintaa pitkin tai aivan sen alla vankat juuret, joilla ne hakevat ehkä ravinteikkaampaa juomista tai mitä lie. Nuo pintajuuret ne eniten hankaloittavat puutarhan laittoa kangasmailla. Jos olette joskus nähneet iäkkään ihmiset suonikkaat kädenselät, voitte kuvitella nuo mäntyjen juuristot.
Sain omille havainnoilleni jopa kirjallista vahvistusta jommasta kummasta luonnonkasvikirjasta, mitä tässä viimeksi olen kirjastosta lainannut ja tutkinut. Kirjatieto todisti, että männyllä on "kaksinkertainen juuristo"
Ehkä tähän sopii lisätä todistetta rankassa käytössä olevan kosken rannan puiden juurien elämäntavoista. Meillä tulee pitkän matkan päästä suuren männyn juuri nurmikon pinnan yläpuolella kohti sadevesitynnyriä ja on sitä kiva kierrellä nurmenleikkuussa. Tykkään männyistä valtavan paljon kuitenkin ja mieluummin kierrän juuria, kuin menen niitä katkomaan tai mäntyjä sen takia kaatamaan.
Kuva ei ole meidän pihalta, vaikka voisi hyvin olla
Alppiruusun istutuskuoppa kannattaa sitten varmaan vuorata juurimatolla mäntykankaalla(kin).
Meillä äitini on lykännyt lähes parikymmentä vuotta sitten alppiruusun mökin pihaan ilman mitään sen kummempia järjestelyjä. Kaivoi kuopan ja tökkäsi siihen.
Ihan ei joka vuosi rodo kuki ja ehkä vähän kitukasvuinenkin mutta muuten oikein komea, kukkia voi ihailla avataristani Todennäköisesti kannattaisi tehdä kuten Sipuli kirjoitti, eli vuorata kuoppa juurimatolla.
Oma Pekka-alppiruusuni istuu matalassa kohopenkissä, jonka olen tehnyt lehtikompostimullasta. Aluskasveina kasvaa vuorenkilpiä ja trrttt - niitä keltakukkaisia. No panen vanhan kuvan tilanteesta.