Caracal, tänä keväänä tuon rakentelin. Tuota tehdessäni oli paljon keskustelua siitä, että pysyykö paikallaan jos en kiinnitä sitä perustuksiin. Tähän asti ainakin hyvin pysynyt. Tuossa on kuitenkin sen verran painoa ikkunoiden ja puutavaran takia, ettei ihan heti liikahda. Talveksi suunnittelin ripustavani jotain painavaa tuonne, en vielä tiedä mitä. Ihan vain kaiken varalta. Minusta kennolevy kasvari pitäisi jotenkin saada maahan kiinni. Luulen, että se kyllä lähtee hyvin äkkiä tuulen mukaan. Kiinnitys tavoista en tiedä, kun ei ole kokemustakaan. Mietiskelin, että jos itsellekkin tekisi lisää kasvihuone tilaa. Puutavara vain alkaa olla vähissä. Muovista varmaan tekisin jonkinlaisen, mutta mulla tuli kans vastaan tuo kiinnitys pulma. Luovuin ajatuksesta, ainakin vähäksi aikaa.
Onko kukaan käyttänyt ruuviperustusta kasvihuoneeseen? Piti heti googlettaa… vaikutta hyvälle, mutta toimiiko oikeasti - saako esim. kennolevykasvarin asennettua noiden avulla savimaalle ilman hillittömiä kaivuutöitä ja niin että kasvari myös pysyy kovemmissakin tuulenpuuskissa paikallaan?
Minä löysin vanhan artikkelin lehdestä, jossa mökin terassin laajennus oli tehty ruuviperustuksella -kasvihuonekohtaista juttua ei ole tullut vastaan. Jos käyttäisi jokaiseen kulmaan sellaisen 1,65metrin pituisen ruuvin -johon siis sitten kiinnikkeellä kasvihuoneen runko kiinni, niin olettaisin pysyvän…lienen? Ja ruuviperustuksessahan nimenomaan olisi se ihanuus, ettei kaivuutöitä tarvitsi tehdä-sen kun vaan ruuvaa putken maahan. (näin ajattelee kokematon maallikko, joka ei ole rakentanut muuta kuin barbie nukelle divaanin…lähempänä omaa koulutustani on kankaiden kanssa hääräily, kovemmat materiaalit eivät ole vielä tarpeeksi tuttuja -varmaan kyllä tässä ajan kanssa tutummaksi käyvät jos jotain uutta pihalleni haluan)
Tuo minun timpuri tyrmäs idean heti… Ei voi routivaan maahan kuulemma laitaa… Itse en asiaan sen kummemmin vielä ehtinyt perehtymään, hihkuin vain miehelle iloisesti että mekin voitais tehdä tuollainen ruuviperustus. Mutta ei siis voida :-S
Luin valmistajan sivuilta että routivaan maahan nimenomaan voi laittaa, mutta sen ‘ruuvin’ pitää ylettyä routarajan alapuolelle. Eli siis syvään.
Mistä tietää miten syvälle routa ulottuu omalla maapläntillä? Olen monena iltana sitäkin miettinyt, että mikä on juuri meidän pihan routaraja. Vai onko se joku tietty syvyys kaikkialla? Olenkohan nukkunut aikoinaan liikaa maantiedon/biologian tunneilla…(Anteeksi valvojat, aihe nyt harhailee otsikosta…)
(sitä sattuu itse kullekin ;) )
Yleensähän suomessa routaraja vaihtelee paikan ja maaperän mukaan hyvinkin vähästä jopa kahteen metriin, MUTTA salaojitus on kaiken salaisuus.. ei tarvihe kaivaa niin syvälle. Asiaa kannattaa kysellä paikalliselta rakennusfirmalta jos ovat mukavaa porukkaa?
Aiheesta on keskustelua:
Puutarha - Pihan rakennukset - Kasvihuoneet ja -lavat - Kasvihuone: pohjatyö
Muita linkkejä:
Rakentaja.fi:n omat vihjeet (jos ei näy mitään niin päivitä sivu selaimen päivitysnapista)
Penttiläisten keskustelua aiheesta vanhalla puolella
Kun laajensimme mökkiämme 1980-luvun puolivälissä sokkelin routasuojastyroksi piti laittaa 80-100 cm maanpinnan alle. Pari vuotta sitten, kun pistimme pystyyn kuistia, suunnittelevan rakennusmestarin mielestä noin 60 senttiä syvälle laitettu routasuoja on riittävä. Eli näin täällä pääkaupunkiseudulla. Pohjoisemmassa lukemat lienee toiset.
Onneksi kasvarini ovat suoraan peruskalliolla. Ei pysty routa, ei! 
Ja lattiakin on omasta takaa...
Kierrepaaluperustus on hyvä juttu - jos nyt vaan saa ne tolpat kierrettyä maahan. Meillä oli tarkoitus tehdä mökin laajennus käyttäen niitä, mutta eipä siitä mitään tullutkaan. Maa on kivikovaa savea ja laajennuksen kohdalla seassa oli myös isoja kiviä. Käsipelillä (rautakanki) ei tullut mitään ja kun juttelin paalujen keksijän kanssa, sain tietää ettei tässä tapauksessa olisi koneellakaan onnistunut. Joten ei kun kaivamaan ja kuokkimaan normaaleja harkkoperustuksia 
. Kyllä siinä muutama hikipisara valui ja kiroilu kaikui, mutta nyt laajennus on ollut valmis muutaman vuoden ja en enää ymmärrä miten ollaan ilman sitä voitu elää.
Olen huomannut, että kevyitä rakenteita ei välttämättä kannata perustaa savimaalla ihan kamalan syvälle - siis jos ei ole aivan pakko. Minulla on toinen kasvihuone perustettu hiekkapatjan päälle ilman varsinaista kaivua ja se ei ole liikkunut mihinkään. Siinä on kyllä lähellä oja, joten ei ole kaikkein routaherkin paikka. Kaikenlainen maankaivaminen ym. saa routimisen pahentumaan ja jos kaivaa, on todellakin kaivettava routarajan alapuolelle.
Tomsku: kuinka paksu hiekkapatja sinulla on? Ja miten olet rajannut hiekan pysymään paikaallaan, ettei leviä pikkuhiljaa ympäri pihaa -mikäli sen on levitetty vain maan päälle? Meilläkin oja tuossa lähellä on… Olen lukenut kirjoista ja netistä ja joka paikasta miten perustus tulisi oikeasti tehdä -ja tieto lisää tuskaa!
Meillä on myös kivikova savi eli kierrepaalut saanee unohtaa.
Minun ymmärtääkseni savimaa on kierrepaaluille tosi hyvä. Vain ne isommat kivet siinä savimaassa voivat olla ongelma. Kannattaa kokeilla rautakangella maata useasta paikasta. Jos ei tule vastaan kiviä, niin kierrepaalut saa kyllä hyvin kiinni. Eivätkä ne todellakaan roudi, kunhan se ruuvin pää on kunnolla routarajan alapuolella.
Kierrepaaluthan juuri vähentävät kaivamisen tarvetta ja siksikin ne sopivat mainiosti savimaahan ym. hienojakoisemmille maille.
Näin minä olen asian ymmärtänyt.
Nobile
Meillä savi on niin kovaa että kaivaessa lapiota joutuu välillä teroittamaan - siis ihan tosi. Mietityttää siis saako niitä kierrepaaluja käsivoimin käännettyä noin kovaan saveen. Kun koneilla ei pääse takapihalle.
Jos nimittäin löytyy käsin helpohkosti (?) tehtävä tukeva perustus niin tuurillaan saattaa olla että mies suostuu joskus kasvarin laittoon 
Onko se savi märkänäkin noin kovaa? Siis vaikka keväällä, kun lumet ovat juuri sulaneet. Jos ei ole, niin ne ruuvithan saisi ainakin silloin hyvin kiinni.
Varmaan oletkin katsonut kuvista, että ne käsinvääntämiset tehdään sellaisella ohuella rautatangolla. Tulee vähän vääntömomenttia hommaan.
Nobile
Meidän saveen ei rautakanki uppoa joten paha mennä tarkistamaan missä on kiviä 
.
Kuivana se on kun kiveä, märkänä kuin märkää kiveä.
Kierrepaalut ovat varmasti hyvät myös savimaahan, mutta nimenomaan koneellisesti kierrettyinä. Meillä oli myös sellainen juttu ettei millään vehkeellä olisi mökin taakkse metsän reunaan päässyt ja sen takia yritettiin käsipelillä. Ei uponnut kahden hengen voimin ei.
Kasvarin hiekkapatja on ehkä 30 senttiä juntattuna. Ei se mihinkään ole valunut eikä roudi, koska ei sinne sisälle mene vettä sitä kastelemaan. Paikka, jossa kasvari on, ei ole erityisen routivaa kun siinä on salaojana lähellä meidän vanha kaivo 
. Myös tienvierustan ojat ovat suht lähellä.
Ensimmäistä kasvaris varten kaivettiin monttu, laitettiin hiekkaa ja tehtiin muutenkin kaikki niin kuin "pitää". Routa viskeli sitä ensimmäiset vuodet ihan mukavasti, nyt se on asettunut eikä enää paljon liike talvisin. Onneksi se on kevytrunkoinen kennolevy-huone, joten ei ole pelkoa lasien halkeamisesta.
Terveisiä kasvihuonetyömaalta...
Tällaista täällä nykyään...täytyy muistaa laittaa ensi kesänä vähemmän kasveja!
Tuuletusikkunat puuttuvat edelleen, samoin rännit. Mutta ei se ole tomaatintaimien kasvua tänä kesänä haitannut. Tomaatit eivät oletukseni mukaan ennätä kypsyä, mutta raakileita on paljon. Yksi kurkku luultavasti ennättää valmistua, samoin monta chilipaprikaa. Minitomaatteja on syöty kaiken kesää. Kyllä olen iloinen ja onnellinen tästä kasvihuoneesta! Ensi kesänä kasvit saadaan sisään jo keväällä, eikä vasta heinäkuussa, kuten tänä vuonna. Silloin on varmaankin lupa odottaa jo satoakin!
Davidin kaipailemia kuvia kasvihuoneista on täällä mukavan paljon. Tähän vaan jatkoksi uusia, itsekin omasta uudenuutukaisesta taidan kuvan laittaa, valmistui heinäkuun puolivälissä viime kesänä
Kasvarin koko on 12,5 m2. Savimaalle kun tehtiin niin päätettiin valaa kunnon perustukset ettei routa siirtele. Sisälle ladottiin keskelle betonilaatoista käytävää. Istutukset laitetaan tuollaisiin isoihin muovisaaveihin joita on saatavilla montaa eri kokoa.
Jestas Nuu! Onpas vallan hieno kasvari sinulla! Ja vielä niin siistikin 
Kateellisena katson, kun kasvarisi on aivan aukealla aurinkoisella paikalla, ei varmaan tipu männynoksat myrskyn aikana päälle (arvaas kellä tippuu…).
Kiitos eltsu, onhan se siisti kun sitä just tuossa kuvassa otetaan käyttöön - ekat astiat on kannettu sisään 5 minuuttia sitten ja tomaatteja sidon kiinni kannatinnaruihin siellä. Mutta paikka on aurinkoinen pellon reuna (ja tuulinen) eikä puita lähellä. Ei siis roskaa, mutta ei varjostustakaan. Täytynee jonkinlainen köynnöskehikko rakennella siihen lähelle, saisi pientä varjostusta. Huomaa, olen positiivinen ja uskon edelleen että tulossa on vielä lämpimiä ja aurinkoisiakin kesiä…