Kysymyksiä orkideoista

Totta tosiaan Hyrinä, kyllä minäkin sanoisin tuota ylempää kuvaa P.leeanumiksi ja tuo alempi kuva muistuttaa kovasti P.insigneä. Toki noista on olemassa valtava määrä jos jonkinlaisia variaatioita, mutta ainakin suurin piirtein. Minullakin pitäisi olla P.leeanum(tosin ostettu nimettömänä). Se on kukkinut joka talvi uskollisesti. Ainakaan vielä en ole huomannut kukkavanoja siinä, joten emme pääse vielä vertaamaan taasen sitä. Laitan kyllä kuvaa, kun alkaa tapahtua.

Niih...ja on tolla cobbianumilla vielä vähän tekemistä että venyisi bulbon mittoihin

Hyrinä ja bulbo onko teidän kummankin Dendrochilium cobbianum kovalehtinen. Minun on myös ostettu Ruissalosta ja siinä on kovat lehdet ja on samannäköinen kuin hyrinän. Hämeenlinnalainen orkideaguru Seppo on sitä mieltä että se ei Dendrochilium cobbianum ole. Mutta mikä sitten?

Hyrinän papeista P. Leeanum on risteymä, jonka toisena osapuolena P. insigne ja toisena P. spicerianum, tunnisteena tuo P. spicerianumilta peritty punainen viiva. Vanha arvostettu hybridi. Tiedän muitakin, jotka ovat sen Ruissalosta P. insignenä ostaneet. Funchalin papi näyttää aika lailla insigneltä, mutta tunnistustaitoni eivät riitä sen tarkempaan tunnistukseen.

Sinänsä väärillä nimillä kulkevat kasvit ovat tuiki tavallisia, eivät vain Ruissalon synti.

Lehdet on tossa mun kasvissa tosi kovat ja vähän uurteiset. Isoin lehti on kooltaan ehkä 7 cm, eli kokoluokka aivan eri kuin tuossa bulbon kasvissa. Ja muissakin, joita täällä on cobbianumina esitelty.
Eli olen samaa mieltä että lienee joku ihan muu, tietäis vaan kuka...
Ja kuten Olivia totesi, niin tekevälle sattuu. Vääriä nimiä kummittelee aina siellä sun täällä, paremmissakin piireissä

Kukkavana 25cm ja pisin lehti 20cm, lehdet kovia ja bulbit vähän uurteisia

Hei,

Mitähän teen väärin kun Oncidium kuolee käsiin: bulbi on ihan pehmoista. Kastelenko liikaa vai liian vähän? Vai eikö saa tarpeeksi valoa?

Sitten kun saadaan oma Dendrochilium cobbianum kukkimaan niin laitetaan tänne siitä kuvia.

Hyrinä, mun "insigne" ja cobbianum näyttävät samanlaisilta kuin sinun, tosin mun cobbianum taitaa olla vielä pienempi ja lehdet ovat tosiaan aika kovat. Bulbon kasvissa ne näyttävät olevan ohuemmat ja pehmeämmät.

Bulbo, minkälainen tuoksu tuossa cobbianumissa on? Kirjallisten lähteiden mukaan sen pitäisi olla hyasinttia muistuttava.

Luin uudestaan bulbon viestin - isot lehdet ovatkin kovat. 

Törnrosa, kukka oli samanlainen kuin hyrinän "insignessä."

Dendrochilum lumaceum minulla on taas samannäköinen kuin bulbon Dendrochilium cobbianum. Siinäkin on kovahkot lehdet. Molemmat ovat peräisin Ruissalosta.

Onko kellään Brassavola digbyanaa, jos on, niin kaivataan ohjeita miten sen saisi kukkimaan. Mulla on jo vuosia vanha monihaarainen kasvi, joka voi mielestäni hyvin, mutta ei vaan kuki sitten millään.
Kuva omasta digbyanasta

Tuo '' härmä '' lehdissä on tyypillistä tälle lajille

Kuva kukkivasta digbyanasta netistä

Tuo Akkelin viesti oli vallan jäädä muiden väliin: Ainakin nuo omat oncidiumini tarvitsevat yllättävän vähän vettä. Olen joskus oikein ihmetellyt sitä. Kasvi kasvattaa uusia bulbeja vanhojen yläpuolelle ja sitten se kasvattaa juuria, jotka sitten ovat osittain ilmassa ja vain joidenkin kärjet ulottuvat kasvualustaan. Usein kastelun yhteydessä suihkuttelen niitä maanpäällisiä juuria.Sitten se vaan alkaa kasvattamaan uusia kukkavanoja niistä tuoreimmista bulbeista. Kasvia uudelleen istutettaessa on varottava istuttamasta vanhoja bulbeja liian syvälle. Se on varma tuho kasville. Valon tarve lienee samaa luokkaa kuin perhosilla tai hiukan enemmän. Kasvi niihtyy hyvin huoneen lämmössä. En tässä heti muutakaan osaa tuosta lajikkeesta sanoa näin äkkiseltään.

Kiitoksia vinkistä Törnrosa. Pitää mennä repimään vasta jakamani Oncidium ylemmäksi ennen kuin onnistun tuhoamaan sen. Tuo ylöspäin kiipeily tekee istuttamisesta hieman haasteellisen.

Tuo huomautukseni perustuu kokemukseen (syvän rintaäänen kuminaa) . Menetin nimittäin yhden jakopalan oncidiumia, kun erehdyin laittamaan sen liian syvälle. Se toinen, joka jäi ylemmäs alkoi kasvamaan hyvin ja teki vielä kukatkin.

Jole, omaa kokemusta Brassavola digbyanasta ei mulla ole, mutta kaiveskelin pariakin kirjaa ihan mielenkiinnosta.

Tuonkin ovat menneet siirtämään eri sukuun, on Rhyncholaelia digbyana.

Sekä Carl L. Withner (The Cattleyas and their relatives, osa V) ja Jurgen Röth (Cattleya) suosittelevat sen kasvattamista kaarnalla. Withner vielä kuvailee, miten kasvin juuret voivat kasvaa 120-180 cm pituisiksi roikkuessaan vapaina puiden oksilla. Kasvaa valoisilla paikoilla ja tarvitsee kukintaansa kaiken mahdollisen valon.

Withner sanoo myös, että kasvi vaatii pitkän ajan sopeutuakseen kasvatukseen: voi mennä vuosi kaksi, sitten kasvattaa uuden bulbin ja sitten vuosi, kaksi seuraisi kukinta. Kertoo myös kivan huomion tuoksusta: tuoksu on makea, aromaattinen yötuoksu. Jos kasviin kohdistetaan silloin valo, tuoksu lakkaa. Näin tekee kuulemma B. nodosakin.

Tämä siis silkkaa kirjaviisautta, mutta olen huomannut että useilla lajeilla juurten vapaana olo on aika ratkaiseva tekijä, esim. useat Aerangikset tykkäävät kasvaa vapaina.

Vielä Withner: jos kasvi on ruukussa, tulee juurten kuivua kastelun jälkeen nopeasti, eikä saa kastella liikaa, vaikka ilmankosteuden tulee olla korkea.

Olivia, joo, samanlaisia tietoja mullakin tästä orkideasta on, eli hyvin paljon valoa vaatii
ja kastelujen välillä tarvitsee kuivahtaa. Mulla kasvaa karkeassa kaarnassa ja juuria on paljon.
Tällä hetkellä on jo näkyvissä uusia kasvuja neljä, luulen että lisää on vielä tulossa, pyrin nyt
pitämään kasvin melko kuivana etteivät uudet kasvut lähtisi kasvamaan ennen kevättä.

Mulla on kaksi kasvia tätä lajia, joten voisin koettaa toista kasvattaa korkilla, kun aikanaan
ostin isoja korkin paloja akvaarion taustan koristeeksi.

Sama ongelma on myös parilla kyseisen lajin hybrideillä, nimittäin Blc. ‘‘Port of paradise’’ orkideat
eivät ole kukkineet hyvästä valosta huolimatta, ovat tosi hyvän näköisiä monihaaraisia, mutta
kukkimaan en niitäkään saa sitten millään. Lienee Rhyncholaelia digbyana perintöä tai sitten
vika on kasvattajassa, jälkimmäistä veikkaisin …

Kannattaisi varmaan muidenkin yrittää kasvattaa tätä mielenkiintoista lajia, jos vaikka kukittaminen
muilla olisi 'piece of cake' mitä se minulle ei ole ollut.

Kysymys: kaupasta ostamani Miltonidiumin lehdistä jotkut olivat “vekillä”, niin kuin haitarin malliin olisi taiteltu. Mistähän on kysymys? Ajattelin että ehkä muovikääre oli estänyt lehtien kasvua suoraan? Haitarilla oli vaan muutama lehti, ja muuten kasvi oli oikein hyvässä kunnossa.