Nopeita vastauksia kyyn puremasta tarvitaan. KOirani oli nuuskimisetäisyydellä isosta kyystä (kuono melkein käärmeessä kiinni) n. tunti sitten. Kyy nosti päätään, minä reagoin ja kiskaisin koiran pois. Koira ei sanonut mitään, joten en ollut varma puriko käärme.
Soitin eläinlääkärille, ja ohje oli antaa kyytabletti ensiavuksi vaikken ole varma onko puremaa ollenkaan. Annoin kaksi tablettia koska apteetin ohje sanoo niin 15 kg painoiselle koiralle. Lääkäri sanoi että tunnin kuluttua kyllä tiedän onko se kyy ehtinyt purra, puremakohta kuulemma turpoaa tosi paljon. Sitten pitää ottaa yhteyttä päivystävään lääkäriin.
Miksi sitten kirjoittelen ja kyselen neuvoja on seuraava: Turvotusta ei vieläkään ole (mahtava helpotus) mutta mielestäni koira on aikalailla väsyneen oloinen. Kysymys kuuluu: onko kokemuksia kyytableteista, väsyttävätkö ne? Sehän sisältää vähän kortisonia, muttei mulla ole harmainta aavistusta onko sillä väsyttävä vaikutus.
Millaisia kokemuksia muilla kyynpuremasta koirassa? Vaikka olisinkin nyt päässyt säikähdyksellä, kuulisin mielelläni. Tämä oli jo viides kyy jonka olen nähnyt tänä kesänä tässä lähistöllä.
Kuukkeloin pikana ja sain tietää että kortisonikuuri on aiheuttanut koirille kovaa janoa ja pissimisen lisääntymistä, ja pitkän kortisonikuurin oli huomattu aiheuttavan lihasjäykkyyttäkin ja ruokahalun hillitöntä lisääntymistä.
Väsymisestä en löynnyt mitään, vaikka minä nukun seisaalleni kun otan allergialääkkeen nimeltään Zyrtex tai Histec, mitähän niissä on?
Koiralle sattunut kyynpurema nenään aiheuttaa kovaa turvotusta ja näin ollen hengitysvaikeuksia. Sitä kautta kyynpurema on vaarallinen. Kun minua pisti kyy oli turvotus jalassa mehevää, sinipunaista, ja illalla nukkumaan mennessä oli ärtyisyyttä ja hengitysvaikeuksia mutta siitäkin selvittiin. Ihmeellistä väsyä en tuntenut, mutta en minä kyytablettejakaan ottanut.
Toisissa tutkimuksissa kyytablettien vaikutus teilattiin tyystin. Mutta olisin minä niitä ottanut jos olisin hoksannut että se oli kyy joka puri
Eli tässä omia kokemuksiani koe-eläimenä kyynpuremissa, jos tutkimustietoa koiriin voi soveltaa.
PS. Meidän koirat kuorsaavat 50%:sti nytkin lattialla (Milla kuorsaa, Shelby ei kuorsaa mutta nukkuu) vaikkeivat ole olleet tänään lähelläkään kyitä tai kyytabletteja. Olisiko nyt vaan koiran päiväunien paikka?
Taidettiin päästä tällä kertaa säikähdyksellä, koska 2 tuntia on kulunut eikä minkäänasteista turvotusta ole vieläkään näkyvissä.
Edellisen kerran törmäsin yhtä isoon kyyhyn tuossa pellolla heinää niittäessäni jokunen viikko sitten...Ei antanut luonto periksi sitä sillä viikatteella huitaista, mutta sen jälkeen vielä yhden pienemmän tapauksen siellä nähtyäni olen kulkenut viikate toisessa kädessä ja pistolapio toisessa... Siitä on meidän pihalle vain lyhyt luikerrus, enkä tosiaan halua riskeerata koirieni elämää. Ensi kerralla en ehkä enää pääsekään pelkällä säikähdyksellä!
Kuukkeloin minäkin tietoa kyystä, ja sen karkottamiseksi kehotettiin mm. poistamaan sen ruoka alueelta. No tässä on peltoa, ojia, metsää ja hakkuuryteikköä... kyllä piisaa kyynsapuskaa eli sammakoita, hiiriä, myyriä... parempi yrittää poistaa enemmin ne kyyt pihapiirin tuntumasta ainakin. Kuukkeli kertoi myös että ympäröimällä kalkilla ne alueet joille kyyn ei tarvitsisi tulla, saisi hyviä tuloksia. Vanha kansa kai on käyttänyt puuntuhkaa samaan tarkoitukseen. Nämä vain vinkkinä jos jollain muullakin kuhinaa löytyy.
Kyllä kyy on taas liikkeellä, tänään taas näin yhden kun olin pojan kanssa tuolla ulkosalla ja innostuin kuvamaan sieniä, siinä mahallani nurmikolla ollessa poika totes että onpa tossa iso koiran jätös, mutta olikin kyy kerällä ei ollu kun muutama metri matkaa, kerkes mennä piiloon kun poika lähti lapiota hakemaan. Me ollaan surutta listitty kaikki mitkä vaan nähdään jos on kättä pitempää mukana, meillä kun ne nousevat noille rappusille mistä kuljetaan sisälle. Tässä ympärillä on noi pakettipellot ja niissä pitkä heinikko ja puun taimet, on niillä lymypaikkoja missä olla ja ruokaa riittää. Kumppari paras kesäkenkä meidän pihalla
Koirani meinasi kuolla kyyn puremaan 4v. sitten. purema kohta ei paljon turvonnut, mutta reijät löyty karvojen seastakin. Päivystykseen mentiin jossa laitettiin tippaan kyypakkaus ei auttanut(sisältää niin vähän kortisonia). Matkalla sinne sydän löi kovaa, kuola valui ja taju meni välillä. Kyseessä oli setterin kokoinen koira. Hän eli 13v ja katselee touhujani pilven kultaiselta reunalta. Ei kuollut puremaan vaan syöpään.
Torvikukka, muistatko miten huomasit että kyy puraisi koiraasi? Vinkaisiko se? Vai näitkö vaan kohtaamisen, ja epäilit pahinta? Meillä tosiaan se kohtaaminen koiran ja kyyn kanssa oli hyvinkin läheistä, mutta kun koira ei vinkaissutkaan, toivoin ettei puremaa tapahtunut. Siksi just lähdinkin kyselemään kokemuksia, koska pelkäsin ettei se puremakohta aina niin kamalasti turpoakaan, eli voi jäädä tapaus huomaamattakin. Karvojen seasta on aikalailla toivotonta etsiä sitä puremajälkeä, varsinkin jos ei kohta ole kunnolla tiedossa.
Ja inhokysymys Nöpötykselle, jolla siis kokemusta kyiden listimisestä tuntuu olevan: meneekö se helpolla poikki (eli täytyykö varautua moneen lapioniskuun vai riittäisikö yksi)? Iskupaikka jonnekin pään luo, vai ihan mihin vaan? Yäk, ällötän itseänikin, mutta sen kanssa täytyy vaan elää...
Nuu, kyllä se on maailman inhottavin homma minkä joutuu tekemään kun käärmeen tappaa. Kyllä siinä saa lapiolla monta kertaa hakata ennenkuin sen henki on lähteny ja saattaapa se pääpuoli olla liikkeella vielä sittenkin kun käärme on poikki. Meillä kävi kerran niin että tapettiin käärme ja se meni poikki, eiköhän se pääpuoli lähteny vielä liikkeelle ja ei kun taas lapiolla huiskamaan. Isäntä jos on kotona niin se kyllä saa sit ne listiä, joutuikin kasvihuoneesta listimään kun en itse vaan uskaltanu, sitten purin koko kasvihuoneen kun se oli joka kesä niitä kyykäärmeitä täynnä. Sama mihin sitä mojauttaa kuhan vaan sattuu, meinaan että ei sitä kovin lähelle uskalla ja ilkeä mennä, puistattaa koko listiminen ja sitten jälkeenpäin se vasta puistattaa.
YÄK Nöpötys, aatella että olet joutunut omassa kasvihuoneessasi miettimään mistä se kyy luikertelee.....YÄK.... Siihen muuten varmaan ois voinut kokeilla sitä kalkilla ympyröimistä, mutta purettu mikä purettu... Pelkäsinkin että vastaat just noin, että iske mihin osut, ja toista kunnes liike on loppu...Siis puistattaa pelkkä ajatuskin siitä toiminnasta. No koirat on kuitenkin minulle niin tärkeitä ja rakkaita, että jos on pakko puistattaa, niin sitten puistatetaan. Epäröintiä oli ennen tämänpäiväistä, muttei sitä enää tule esiintymään! Kiitos kun valmistelit minua tulevaan inhotukseen!!!
Voi että, onpa ällöttävää! Olen onnekas ollut ja meidän pihalla näkyi yksi käärme viime kesänä ja mies epäili miun kuvauksesta sen olleen joku muu, kuin kyy. Onko totta, että jos tontilla asuu paljon muurahaisia, niin käärmeet ei tykkää liikkua?
Kuukkeloin tänään Kyytä tietystä syystä, ja kävi ilmi että vaikka pihalla olisi montakin muurahaispesää, se ei kyytä karkota. Kyy ei sinänsä kai pidä muurahaisista, mutta muurahainen ei voi mitään elävälle kyylle. Joten jos olosuhteet ovat muuten Kyyn mielen mukaiset, se ei paljon muurahaisista perusta. Sinne meni sekin luulo, mitä olen ylläpitänyt metsässä kulkiessani..."ei tarvitse varoa kyitä kun on paljon muurahaisia"... Niinhän sitä sanotaan että tieto lisää tuskaa... Jatkossa siis pälyillään kyitä metsäteilläkin. YÄK!
Kyllä volahti ja tuo koira ei pienistä vinkunut. Kun lääkäriin päästiin ei jaksanut enää kävellä. Ajettiin tunti lääkäriin eli äkkiä meni vointi heikoksi.
Mulla oli sellainen muovinen kasvihuone, kyllä siinä niitä rakosia oli siellä alalaidassa vaikka isäntä teki siihen tiilistä "perustukset", pitihän sitä joka kerta ovenpieleen kopauttaa palikalla että kyyt tietää emännän olevan tulossa, mutta kyllä sitä piti tarkkaan katsoa katosta lattiaan että ei vaan niitä kääreitä ole. Kerrankin keväällä menin sitä putsaamaan ja siellä oli käärmeen nahka, aivan ehjä, pää ja kaikki oli niinkuin käärmeellä on, huusin pojalle että tuuppa kato, halus viedä kouluun sen näytille ja kun oltiin sitä nahkaa ottamassa ni eiköhän ollu se käärme siinä kasvatuslaatikossa, sille illalle purin sen kasvihuoneen. Onhan ne inhottavia, mutta kun sen tietää että niitä on niin kyllä sen asian kanssa oppii elämään ja näinpähän minäkin käärmeen nahan kun se oli sen luonnu, jos jotakin positiivista yritää asiasta ajatella.
Meidän nykyinen 8v koira haukkuu, kun käärmeen näkee, ihan kun varottaisi meitä vaarasta. Kyllä nuo matelijat hiukan pelottaa. Meidän molemmat koirat tykkää jahdata sisiliskoja ja minä pelkään millon erehtyvät jahdattavasta.
Meillä on kanssa koira joka on tuolla ulkona päivällä (sisällä silloin kun olen töissä, poika hakee kaveriksi) ja yöllä, meillä se haukkuu erilailla kuin muulloin kun on käärme lähellä, (eiku kumpparit jalkaan ja lapio kouraan ja menoksi), kait niillä on luontainen vaisto noihin käärmeisiin, meillä ainakin se menee kauemmaks siitä käärmeestä ja sitten haukkuu.
Meillä on tänä kesänä näkynyt kaksi kyytä pihassa. Ensimmäisen oli kissa metsästänyt ja suurimmaksi osaksi syönytkin siinä vaiheessa, kun asia huomattiin. Oli enää parin sentin pätkä jäljellä. Toisella kertaa pikkuinen kyynpoikanen viiletti pihan poikki.
Mun lapsuuden maisemissa oli kyykäärmeitä tosi paljon. Usein näimme kymmeniä kesässä. Silloin opin, että kaikki kyyt tapetaan, jos vaan kiinni saadaan. Nykyisessä asuinpaikassa kyitä on paljon vähemmän. Mies on saanut nyt opetettua mulle, että kyytä ei saa tappaa... Olenpa jopa vienyt yhden pienehkön kyyn muoviämpärillä lähimetsään ja päästänyt sinne vapaaksi. Lapsille olen yrittänyt opettaa, että liian hiljaa ei kannata pihalla hiiviskellä, jotta kyyt hoksaavat ajoissa lähteä karkuun, jos niitä reitille sattuu. Inhottavia otuksiahan ne kyyt ovat, mutta näköjään niidenkin kanssa oppii elämään sovussakin.
Lapsena niitä kyitä tuli nähtyä niin paljon, että välillä näin painajaisunia maastosta, jossa kyitä on niin paljon, ettei jalalle vapaata paikkaa löytynyt. Onneksi niitä ei oikeasti sentään ihan niin paljoa ollut!
Kyllä oppii elämään, kunhan vaan muistaa kaikki sankot ja sellaist kääntää aina nurinpäin jos jättää pihalle, kastelukannua potkaisee ennen kuin tarttuu kahvasta kiinni, kumpparit jos on rappusilla niin muistaa nekin ravistella ennenkuin jalkaan laittaa, koskaan ei voi tietää että missä se käärme on. Pakon edessähän se kyykin puree, monta on varmaan luikerrellu tosta munkin huomaamatta, onneks. Eikä niitä joka kesä noin paljoa ole kuin nyt, varmaan vaikuttaa hiiri, sammokko ym. kanta asiaan.
Olenpas jälleen kerran onnellinen, että ei ole käärmeitä. Muurahaisia kyllä. Paljon. Olisikohan niiden suhteen muna-kana-juttu? Eli jos on muurahaiset ensin, niin ei tule kyitä. Vaikka murkut eivät kyytä pystykään syömään, niin kyy kumminkin välttelee paikkoja, joissa on paljon muurahaisia.
Minä kääntelen ulkona olleet kumpparit ja muutkin popot aina nurinpäin ja ravistelen. Inhoan ajatustakin, että siellä on vaikka hämähäkki odottamassa mun varpaitani. *iuh*
Eivät välttele muurahaispaikkoja, kokemusta on. Meillä ovat kyyt vähentyneet vuosi vuodelta kun piha on laajentunut ja nurmikko on pidetty lyhyenä. 17 vuotta sitten kun meidän mökki hankittiin, niitä luikerteli siellä sun täällä ja saatiinkin jossain vaiheessa tietää, että meidän tonttia on nimitetty ties kuinka kauan Käärmekulmaksi .
Tänä kesänä en ole nähnyt omalla pihalla yhtään kyytä, viime vuonna taisi pari vilahtaa pihan reunamilla. Ei ne kovin kivoja ole ja olen huomannut itsessäni neurootikon oireita niiden suhteen. Säikähtelen oksanpätkiä ja muutaman kerran jopa ukkoetanaa, joka oli itsensä pitkäksi venyttänyt. Yhtenä kesänä oli poikaset tehty johonkin aika lähelle, kun niitä lyijärinkokoisia oli siellä sun täällä. Voikukanruusukkeen alla, multakasassa köllimässä jne.
.
.