Voikos lehtikuusta kasvattaa siemenestä? Eli kerätä käpyjä lehtikuusesta ja laittaa siemenet multaan? Mitä niille tarvii tehä? Peittää? Sisälle? Ulos?
Nanikka, olen vanhalla puolella vastannut kysyjälle näin: "Lehtikuusen siemenlisäyksestä kerrotaan Mustilan Arboretumin sivuilla (www.mustila.com)seuraavaa:
Siemen peitetään ohuelti esim. hiekalla, joka on riittävän karkeaa kuorettumisen ehkäisemiseksi.
Liotus vuorokausina: 2
Lämminkäsittely vuorokausina: -
Kylmäkäsittely vuorokausina: (15-30)
Tuossapa tuli vinkki siemenkylvösten pinnalle karisteltavan hiekan tarpeellisuudesta. Koskee varmaan kaikkea siemenkylvöä!"
Onko lehtikuusista jalostettu kääpiömuotoja? Lehtikuusi menestyisi hiekkamaassa, mutta valtavaksi metsäpuuksi asti en sitä haluaisi. Riitäisi joku kolmekin metriä hyvin.
Minua kiinnostaisi voiko lehtikuusta leikata ja jos voi, miten ja milloin. Meillä on nuorehko lehtikuusi ja istutettu aikoinaan ihan väärään paikkaan. Ajattelin, että vaihtoehtona sen kaatamiselle olisi leikkaaminen/tupistäminen. Siirtää sitä tuskin enää kannattaa yrittää kun ei ole käytettävissä kun neljä kättä, lapparit ja se kasvaa savimaassa.
Typistämään en menisi... Muodolle saattaa käydä sen verran köpelösti, mutta ne oksat jotka ovat esim toisella puolella kuusta tiellä voi ihan hyvin sahata poikki heti sen oksantyven jälkeen. Ei kannata tosin hirveän montaa oksaa leikata yhtä aikaa ettei se pieni vaan vuoda ihan kuiviin. Toisaalta.. sekin lehtikuusimetsä missä ne karsivat noin kymmenvuotiaista kuusista KAIKEN kahden metrin alapuolelta pois selvisi ihan hyvin toimenpiteestä vaikkei ekana kesänä kauhean nättiä ollutkaan. Kävivät sitten paahteella kun oli haavapinta varmasti rutikuivaa, maalaamassa jälkiä näkymättömämmäksi.
Luin juuri jostakin, että lehtikuusi käy hyvin leikattavaksi aidaksi. Jossakin ihan vasta joku kirjoitti typistäneensä kasvia vuosittain ja kaikki naapurit käyvät ihmettelemässä, kun kaukaa katsoen luulevat sitä tuijaksi. Lehtikuusesta oli tullut hyvin tiheä.
Meikätyttö on ryhtynyt samaan touhuun saa nähdä, miten tässä sitten käy.
Kokeilen sitä typistelyä. Ilmeisesti lepotilassa olevaan puuhun. Jos kupsahtaa, ei voi mitään. Sama ressulle tapahtuu kuitenkin jos ryhdyn siirtämään tai joudun sen kaatamaan. Istutusvaiheessa tilaa oli, mutta kun tuli rakennettua mökkiin laajennus, sitä ei enää ole. Ja ikkunankin onnistuin siihen vielä sijoittamaan 
.
Tässä lähitalossa eräässä pihassa juuri kaadettiin monta valtavaa lehtikuusta tontin laidalta. Niiden alle oli muodostunut korkea kumpu kymmenien vuosien mittaan alas karisseista neulasista. Talossa on sattumalta aina asunut ihmisiä, jotka eivät ole tehneet mitään pihapuuhia, nyt sielläkin uusi omistaja häärii ja touhuaa innokkaan oloisena
Toivottavasti tekevät lattialautoja lehtikuusistaan. Tulee niin kovapintainen lattia ettei saa helposti naarmua aikaiseksi. Tuttaville tehtiin lattiat, jalkalistat ja kattolistat lehtikuusesta. Timpuri joutui poraamaan nauloille reiät kun puu oli niin kovaa ettei meinannut naulaaminen muuten onnistua.
Näkyy hyvän kokoinen lautataapeli siellä pihalla seisovan
Jos jää jämärimoja, pyydä marjapensaiden tuiksi. Ne ei lahoa valovuosiin.
Voi jukra kun tuonkin olisi tiennyt, että voisi leikata. Meidän lehtikuusi on jo kasvanut ulottamattomiin. Rumempaa puuta en tiedä kuin vanha lehtikuusi. Nuorena ihan siedettävä.
Rissa, miten niin lehtikuusi on vanhana ruma? Kyllä minusta ne naapurin valtavat lehtikuuset olivat varsinkin kevään kasvun alkaessa uskomattoman upeat! Valtava neulassato ei vaan ole aina helposti hallittavissa isommallakaan omakotitontilla
Sand; ihan huoletta voin sanoa, että vanha lehtikuusi on rumin puu mitä voin kuvitella. Edes vanha terttuselja ei vedä vertoja. Siis yik. Ja niitä näkee, jopa kaupungeissa rivissä kasvamassa, tontin reunalla. (Kylmät väreet.) Parhaiten mielestäni sopii uudispellolle kasvattamaan jälkipolvien perintöä. Paitsi että jättituijalla saattaisi olla vieläkin kestävämpi puuaines 
No jos olet nähnyt ne väärissä ympäristöissä etkä ole huomannut sitä keväistä kauneutta
Istutin joskus 10 vuotta sitten lehtikuusen tuohon meidän pihan ja pellon rajalle. Se on kasvanut tosi kauniiksi pikkupuuksi ja olen verrannut sitä tietysti naapurin vastavaan. Naapurilla se jostain syystä kituu ja vääntyilee (vaikka juurella kasvaa scillaa). Ja kyllähän minä olen useampaankin otteeseen nähnyt, miten kaunis on lehteen puhkeava lehtikuusi. Pari töröä käpyä ja se on siinä. Mutta kuinka on, kun aika kuluu.
kylläs nyt täällä haukutaan ‘väärää puuta’… lehtikuusi on kaunis ja seetrin tilalle ainoa havu jolla tarjota samaa ulkonäköä vanhemmiten… lisäksi on erittäin hyvä aitakasvi (nimenomaa leikatuksi aidaksi!!)
Meillä on tosi iso ja vanha lehtikuusi,se on mielestäni kaunis, ainoa paha juttu on että se varistelee niitä neulasiaan joka puolelle…varsinkin naapurin nurmikolle, kun on rajalla… rännit ja katto on aivan täynnä keltaisia ‘lehtiä’ ja ne lentelee pitkälle, kun ovat niin kevyitä.
Muoks: lehtikuuset on lapsuuteni ihanimpia puita. Mitähän puuta tuolla edellä niin rumaksi veikataan…
Onko kellään muuten lehtikuusen riippamuotoa pihallaan? Ajattelin kuolleen riippapihlajan tilalle. Pihamme on vyöhykkeellä 1b.
Minusta lehtikuusi on kaunis, myös talvella. Tosin sain vasta nyt istutettua yhden lehtikuusen pihallemme. nytpä kysynkin, että voiko lehtikuusen oksia typistellä, jotta ei kasvaisi liian nopeasti? Vai kärsiikö perinteinen ulkomuoto liikaa? Entä tavallinen metsäkuusi…voisiko kaikkia oksanpäitä typistellä näin aluksi, kun on vielä snadi, alle metrinen?
.