Tänään tein hiivaleipää ja lisäsin taikinaan seesamin ja auringonkukan siemeniä, jotka ensin paahdoin kevyesti. Lisäsin vielä kuivattuja viikunoita silputtuna. Tuntui isännälle kelpaavan.
Lisää kaakkoissuomalaista rieskanäkemystä. Äiti oli Säkkijärveltä ja leipoi nimenomaan rieskaa, loppukesästä kaalinlehtirieskaa eli keräkaalin isoimpien lehtien kokoisia ja pulleita isokoloisia rieskoja.Muistaakseni niiden kaalien kasvatuksen päätarkoitus olikin ne lehdet. Reseptistä ei tietoa mutta mutta ilmeisesti vehnän “vähempiarvoisia” osia, grahamia ym ei kuitenkaan leseitä, ne söivät kanat. Pullat ym leivottiin niistä “paremmista” jauhoista. Itsekin tässä pikkuhiljaa kokeillut erilaisia reseptejä mutten ole päässyt vielä lähellekään niitä lapsuuden rieskoja.
Tämän linkin takaa löytyy satakuntalaisen kakon ohje ja kuvakin.
http://makujamaalta.vuodatus.net/blog/2166926/satakuntalainen-kakko/
Nyt olis kyllä kiva kuulla, mihin leipään se R&T päätyi 
istun ties kuinka monetta kertaa netissä ja pähkäilen.
Ajattelin kokeilla tuota soppakauhassa olevaa rievä ohjetta.
Toisaalta kun löysin netistä Jaakko kolmosen “maakuntien leivät”-nimisessä kirjassa olevan kakko reseptin, se ei juurikaan poikkea aineiltaan…tarvinnee mennä kirjastoon etsimään tuo kirja käsiin.
Kakko on Satakunnan maakuntaleipä. Tämä on ainoa selvä asia jonka nyt tiedän.
Katsotaan mtä tuleman pitää.
Nyt pullia pyörittelemään lasten kera-taikina on kohoamassa.
Alkuperäinen kirjoittaja: Rosmariini&Timjami
kakko = rievä. (äitini muisti aina tamperelaisia rievän tuojia kiittää, kun taas viitsitte kakkoa ottaa mukaanne:-))
Voi tätä suomenkielen monimuotoisuutta 
Jos joskus onnistun sitä oikeaa leipää aikaansaamaan niin kerron kyllä.
Harmittaa että ei ole mahdollisuutta kysyä alkuperäisestä lähteestä.
Harmittaa että oli niin paljon muuta tärkeämpää ajateltavaa että Mikkelissä syksyllä en älynnyt reseptiä udella keittiöstä.
No täytyy olla jotain haasteita :)on ainakin syy leipoa erilaisia leipiä ei kukaan kyllästy.
Alkuperäinen kirjoittaja: Rosmariini&Timjami
Tein mainitun ohjeen mukaisen rievän. Hyvää oli, ei aivan sitä mitä etsin.
Kysäisin äidiltäni (joka Itä-Suomesta syntyisin) hän sanoin mummini leiponeen ohrarieskaa, siis käyttäneen tuota nimitystä niistä pulleista leivistä. Mummi oli isäni äiti ja oma äitini ei silloinkaan ollut mikään leipuri, joten reseptiä häneltä oli turha kysellä mutta edes nimi leivälle
On hyvä kun on joku kimmoke leipoa.
Alkuperäinen kirjoittaja: Rosmariini&Timjami
Leipäkoneleivistä se missä lisätään vehnäjauhojen joukkoon ohrahiutaleita on miun mielestä ollut parhaimman makuista.
Kokeile myös kauraleipää. Ainakin minulla on vanhassa koneessa semmoinen ohje ja tulee älyttömän hyvä leipä. En tosin osaa sanoa sen säilyvyydestä (kauraleipä usein ei parane vanhetessa) kun meillä leipä on aina sellainen että syödään heti pois.
Olen vaihdellen heittänyt vehnäjauhoista yhden desin jotain muuta(ruis tms) joukkoon ja sitten se desi kaurahiutaleita ja loput vehnää-usein täysjyvää ja aina onnistuu.
Alkuperäinen kirjoittaja: Rosmariini&Timjami
Kurpitsa! Sinulle vielä kysymys kun teit ruisleipätaikinasta niitä pieniä leipäsiä, teitkö taikinan normaalisti eli annoit sen vellin käydä ensin jonkun aikaa?
Ihan ohjeittesi mukaan. Kolmantena päivänä leivoin.
Kiitos tiedosta, Kurpitsa!
(Mies pyysi tarkistamaan)
Hei, saisinko ihan “rautalankaohjeen” sämpylä taikinaan johon käytetään aamupuuron tähteet. Lapsille ja itselleni teen joka aamu puuron, josta jää usein tähteeksi 1-4dl puuroa, teen mieluummin liikaa kuin liian vähän. Joskus yritin leipoa sämpylöitä näitä tähteitä käyttäen, mutta pannukakuksi meni. Haluaisin opetella kuitenkin jos vaan saisin jotain yleispäteviä mittoja. Minulle ei riitä ohjeeksi “lisää jauhoja että saat kiinteän taikinan” vaan aluksi tarvitsen mitat kaikkiin.
Kertokaa omat sämpyläohjeet. Myös ne mihin lisätään mm, kurpitsahilloa ym. taikinaan. Kiitos
Täällä ei mitään mittailla:D
Tässä kuukkeloimalla tällainen ohje. Alusta taikinaa niin kauan kunnes irtoaa käsistä, mutta on silti pehmeää. Pehmeästä taikinasta tulee paremmat sämpylät. Muista kohottaa leivottuja sämpylöitä leivinliinan alla tarpeeksi kauan, etteivät repeile uunissa. Sämpylöitä voi myös voidella ja ripotella erilaisia siemeniä pinnalle.
Itse keitän kurpitsasta sosetta mihin teen suoraan sämpylätaikinan ilman nesteen lisäystä. Täällä on menet tehneet kurpitsaraasteestakin.
Kiitos Kurpitsa! Tuolla ohjeella pääsen alkuun. En ole leiponut aikoihin niin mitään, joten leipominen ei ole hyppysissä! Heti huomen aamulla täällä tuoksuu tuoreet sämpylät!
Pitkästä aikaa tein taas ruisleipää ja hyvin tiinussa alkoi tapahtumaan, nyt on taas Oulunseudun juuri testattu, hyvin käy.
Ja Kavalille laitettu juuri tulemaan.
Rukiista leipää täälläkin, sähköuunilla olen leiponut. Juurta tein itse ab-piimästä, mämmimaltaista ja ruisjauhoista, hiivaa laitoin ensimmäiseen satsiin. Leipäseni maistuvat ja nyt taikina kohoaa ilman hiivaakin.
Meillä ei koskaan leivottu ruisleipää/ rieskoja joten mitään perinnettä ei ole takana, pakko oli laittaa kokeiluun kun mahani turpoaa ( kaupan hiiva?) välillä ihan järkyttävästi ja yhdistän sen syömääni valkeaan pullaan/leipään. Mut se siitä. Teen taikinan aina vapaalla kädellä ja suola, kuminat , hiutaleet menee mututuntumalla. Taikina aina syntyy ja pidän sen ehkä liiankin löysänä kun se noustessaan sit jämähtää kun jauhot turpoaa.
En osaa leipoa sitä. . Teen yleensä reissumiehiä pari peltiä ( pyörittelen palloiksi ja kaulitsen) ja lopputaikinan yritän sitten jonkinsortin reikäleiväksi. Ja aina tulee sellaisia kuorellisia ruispitataskuja! Miksi se ei näytä oikealta?
Sähköuunissa leivon ruisleipää minäkin silloin tällöin. Juuri on ainakin 15 vuotta vanha. Leivästä tulee hyvää, mutta aika suuritöistä sen tekeminen on - ja kiireet voi unohtaa. Annan juuren rauhasssa hapata pari vuorokautta, taikinan alustan melko napakaksi. Se saa rauhassa kohota useita tunteja lämpöisessä. Yleensä leivon reikäleipiä. Jaan taikinan grapehedelmän kokoisiin paloihin, jotka pyörittelen palloiksi (isoäitini pyöritti teräväkärkisiksi kartioiksi, mutta minulta se ei oikein onnistu
). Pallot jätän pellille lämpimään paikkaan nousemaan leivinliinalla peitettynä. Kun niiden pinta alkaa halkeilla, painelen ne varovasti ohuemmiksi, nappaan piparkakkumuotilla keskelle reiän, painelen pitkän veitsen hamarapuolella syvennykset lohkojen kohdalle, ja PISTELEN leipiin reikiä haarukalla. Tämä auttaa ehkäisemään kohokuorisuutta. Leivät saavat vielä hetken nousta ennen uuniin menoa. Paistaminen sähköuunissa on vaivalloisin vaihe: leivät vaativat hyvän lämmön ja pitkähkön paistoajan, mutta niitä on vahdittava etteivät pala. Jos haluaa mukavan savunaromin, voi käyttää osaksi riihitettyä ruista.
Camilla mitä lämpötilaa käytät? Kiitos muuten kuvauksesta,olen kohottanut suoraan leipänä enkä pallona ollenkaan.Täytyy kokeilla tuota riihitettyä josko maku muuttuisi. Haluaisin hapanta mutta silti rukiista vaikea selittää:) Kaupan ruispala-tyyppiset leivät maistuu vaan aika pahville tämän jälkeen.