Vuokkis, mulla kukki kyllä jo ensimmäisenä vuonna. Nyt sitä on tulossa kaksin verroin enemmän (nyt on siis se toinen vuosi).
ahaa… siis kun ensikerran laitaa, seuraavat sitten saan ilman huolen häivää… 
ps. Onko ne pikkaraiset hallan arkoja? Voiko jo pitää ulkona?
vuokkis, kerran kun lemmikin savimaahansa pihalleen saa, niin jatko on taattu, jollei nypi kaikkia kukkineita kukkia pois, vaan antaa heidän itsekseen kylväytyä. Pikkutainten hallanarkuudesta en tarkkaan tiedä, itse laitoin kaikki (lähes) perennantaimet ulos jo, mutta varmuudeksi ja auringon polttamisenkin varalta laitoin harson vielä laatikoiden päälle.
Kylväytyy tosiaan hullun lailla (savimaalla täälläkin) ja kukkapenkkini olisivat pian yhtä lemmikkiketoa, ellen kiskoisi suurinta osaa pois heti kukinnan laantuessa. Mutta kauniita ne ovat ja mainiota maanpeitettä / rikkaruohon estäjää odotellessa perennojen pulskistumista.
Annan muutaman sopivassa paikassa olevan tehdä siementä ja tarvittaessa heilautan muutamaa kukkavartta “taikasauvana” (leikin lemmikkikeijua 
) haluamiini paikkoihin.
Heh, ja itse x:ttä vuotta yritän saada yhtäkään nousemaan!
Savimaalle kylvin pussukallisen jo aikaa, ei näy, toinen pussi siemeniä vielä varastossa.
Sain viime vuonna kolmea väriä eli valkoista, sinistä ja vaaleanpunaista.
Nyt näyttää vain sinistä nousevan ja just se vaaleanpunainen oli nätti minusta.
Luonnon omia lemmikkejä, näitä riittää tällä pihalla. 
Lemmikki muistaakseni kuuluu niihin kasveihin, joka ajan kanssa muuntuu “taantuu” alkuperäisen luonnollisen väriseksi. Siis siniseksi. Kuten esim. vaikkapa lupiini…
Kumma juttu, kun tuommoiset “idioottivarmat” ei onnistu minulla! Minähän onnistuin tappamaan ison, rehevän puistolemmikin taimenkin yksi kesä.
Sitten toiset jutut onnistuu, esim. pionit kukkii iloisesti, vaikka lemmikin pitäisi ola helppo kasvi ja pionin vaativa.
Ei ummarra.
annesurfs, sehän tästä kasvihörhöilystä niin ihanan tekeekin, ettei mikään ole koskaan täysin varmaa ja/tai samanlaista kuin toisilla… ja joskus se onnistumisen riemu sitten yllättäkin aivan muussa kuin mitä etukäteen olettaa ja kenties odottaakin…:))
Jos kaikki vain toimisi odotetusti, ei tämä varmaankaan olisi niin mielenkiintoista puuhastelua.
Hyvä vain, jos ne enimmät epäonnistumiset osuvat tällaisiin halpissiemeniin! Se harmittaa, jos joku kallis aarre kuukahtaa.
Lemmikki on yksi lempikasveistani. Nyt sitä kasvaa pitkin pihaa ja sielläkin, minne olen sitä halunnutkin. Olen tullut siihen tulokseen, että lemmikki pärjää missä vain, kunhan se saa vettä tarpeeksi. Monena kesänä ovat ostotaimet kuolleet, mutta nyt on kukkivia taimia joka paikassa, kun syksy ja kevät on ollut kosteampi ja olen vielä kastellutkin. Siemenet säilyvät maassa vuosia itämiskykyisinä, joten muutaman vuoden takaisista ostotaimista on tullut nyt runsaasti taimia.
Tänään tutkailin lemmikkipuskia ja tosiaan näkyy muuttuvan värit, sillä yhdessä samassa taimessa oli pari vaaleanpunaista kukkaa ja loput sinisiä.
Löytyi vielä pieni tupsu valkoistakin, mutta suurin osa sinistä ja viime vuonna vielä oli vaaleanpunaista eniten istutusvaiheessa.
Aaah! Ihania molemmat...sen valkoisen kun vielä saisi!
Lemmikit on alkukesän lemppareita ompun kukkien kanssa aivan ihania
Minä olen narissut hankalista kivistä tuolla tontin pohjoispuolella. Paikka näkyy ikkunasta oikein hyvin.
Nyt siellä näkyy kukkivan lemmikki nättinä rivinä yhden pintakiven takana ja on kuin olisi siihen tarkasti mitaten istutettu. Oikein nätti näky.
Ihana sininen kevätpeitto kiurunkannuksella.
Ukko ajoi tiistaina nurtsin...
Tarkkaa työtä 