Löysin pitkän etsimisen jälkeen paikallisen marketin puutarhapuolelta ohikukkineita levisioita kolme kappaletta n. kuukausi sitten. Opiskelin täältä pentistä niiden oikean kasvatustavan ja perustin heille tarkoin murskeella petatun petin aurinkoiseen rinteeseen.
Niin hyvin ovat alkaneet viihtyä, että tämä pinkihtävä aloitti kukinnassa toisen kierroksen. Oranssihtava ja valkoinen tyytyvät lehtevään vaiheeseensa ainakin vielä toistaiseksi.
Huvittavaa tuossa ostotilanteessa oli myyjän ihmettely, että kuinka osasinkin ko. kasveja ostaa ja tiesin ne vielä nimeltä. Ei ole kuulemma kovin yleistä se, sillä ihmiset eivät näistä oikeastaan tiedä. Ja minusta kun tuo kasvi on mitä ihanin 
L. tweedyi kukkii vihdoin, wau 
Terkkuja hopeavillakolle, kukka on tosiaan iso levisiaksi 
Lewisia nevadensis
Hain levisian taimet postista ja nyt arvuuttelen joko nämä uskaltaisi istuttaa maahan? Kolmosvyöhykkeellä ollaan.
Viime kesänä mökillä perkasin vähän laiminlyötyjä kukkapenkkejä ja sieltä puolukanvarpujen alta löysin elossa sinnitelleen kasvin, jonka olen nyt myöhemmin tajunnut levisiaksi. Hieman kelmeän värinen se oli, koska on ollut hyvä ettei useamman vuoden lähes kokonaan ilman valoa. Kovasti syyhyttäisi päästä jo mökille katsomaan, miten se on talvehtinut (mökki on siis saaressa, joten sinne pääsee seuraavan kerrran vasta jäiden lähdettyä)
Onkohan mitään mahdollisuutta siihen, että tuollainen unohdettu levisia lähtisi kukkimaan? Ihanteellisessa paikassa se ainakin on, harjumaisessa kivikkopenkissä, happamassa ja vähäravinteisessa maassa, mistä levisia käsittääkseni pitääkin. Mutta onkohan mitään toimepiteitä, joita voisi tehdä vai jättääkö onnensa haltuun?
Jo muutamasta talvesta selvinneet levisiat aloittivat juuri kukintansa keijuangervon suojaavan sylen alla. Kukinnasta päätellen nuo viihtyvät tässä puolivarjoisassa ja kuivassa paikassa mainiosti. Samoin näyttävät menestyvän rikkikset ja angervon siementaimet hiekan joukossa.
Kukinta alkaa jälleen. Ihan ei vielä olla viime kesän tasolla, mutta hengissä kumminkin.