Taitaa tuo pöntössä pesivä pääsky olla tervapääsky. Ainakin meillä ne pesivät isoreikäisissä pöntöissä ja menevät tosi lujaa pöntön sisään. Oikein jää monesti ihmettelemään sitä jarrutussysteemiä, etteivät törmää takaseinään.
Aikamoinen vinkuna meilläkin ajoittain on, kun räystäspääskyillä on toistakymmentä pesää ja ainakin kolmessa pöntössä on tervapääskyillä pesä ja nyt sitten uutena vielä tuo haarapääskyn pesä autotallissa.
Pikkulintujen pesintämäärää en edes tiedä, mutta kun pönttöjä on viitisenkymmentä, niin varmaan ainakin joka toisessa on asukkaat. Ja sitten vielä muualla pesivät linnut päälle.
Viikko takaperin huomasin liiterin räystään alle rakennetun pienen pesän ja kun kurkkasin sinne, niin ainakin neljä poikasta siellä on. En edes tiedä minkä linnun pesä se on, hyvin korkeata piipitystä on sen emonkin ääni.
Olimme viime lauantaina ajelulla ja lähellä kotia näimme - kauhuksemme - että teeripoikaus on aurinkoa ottamassa keskellä tietä. Lokoisasti maattiin jopa kyljellään ja oiottiin pikku siipeä kun oli niin rentoa ja mukavaa.
Olo oli niin rento etteivät meinanneet millään lähteä tieltä pois, isännän piti lopuksi lippalakilla paukutella ennenkuin hiljakseen lähtivät jallailemaan metsää kohti. Onneksi, sillä pian autoja vilahteli paikan ohi molemmista suunnista ja epäilen ettei kaikki kuskit huomaa noin pieniä olentoja tiellä ollenkaan. Olivat ensin sitä mieltä että jatkavat loikoilua tien sivussa mutta ajoimme ne metsään asti.
Hoyabellalle kiitos upeasta kertomuksesta Hyönteiset ovat tosiaan varmaan sateensuojaan siirtyneet sinne tammen lehvästön turvaan.
Minä seurasin tässä päivänä muutamana, miten ikään kuin kaveruksina kulkivat räkättirastas ja peippo peräkkäin parin metrin hajuraolla tuossa olkkarista näkyvällä nurmikolla: Molemmat tyylilleen uskollisena edeten - räkätti vakaasti välillä kuunnellen ja aktiivisia lieroja minun huippukuivasta tantereestani nappaillen(!), peippo vikkelästi lyhyempiä spurtteja kipittäen napsien ilmeisesti muurahaisia (jee) ja ohimennessään muutamasta pienestä heinästä siemenet (haa). Kumpaakaan ei kiinnostanut pätkän vertaa matkan varrella kypsyvät ahomansikat.Matka jatkui talon nurkan ympäri tarkalla työllä, kunnes pyöräilijä säikäytti ne lentoon.
Olen sitä mieltä, että Temskukan kuvissa on metsopoikue. Pää on sen verran jämäkkää tekoa ja pyrstö vaikuttaa pyöreäpäiseltä. Sitä tärkeämpää oli, koska metso on vielä harvinaisempi kuin teeri.
Sandin räkätistä olen sitä mieltä, että se etsi katseellaan matojen pintaan nostamia multakasoja. Kasan alta löytyy madon pää, kun siihen kasaan nokkansa napakasti iskee. Rastaan silmät ovat sillä tavalla eri puolilla päätä, ettei niillä ole yhteistä näkökenttää lähelle, siksi linnun pitää kallistaa päätään. Et ole Sand yksin. Hyvinkin korkealla akateemisella tasolla luullaan, että rastaiden piirissä kuullaan matoja.
Mutta pikkulintujen määrä pihassa on vähentynyt jyrkästi, kun poikaset ovat lähteneet pesistään kai suurin osa jo. Nyt saavat ne pienet valkoiset perhoset lennellä melko vapaasti, jotka mielestäni tuottavat kasveja syöviä vihreitä toukkia.
Linnuilla taitaa kaikilla olla yhdellä silmällä katsominen harrasteena
Linnuille näkökyvyn tärkeä tehtävä on havaita pedot. Siksi suuresta näkökentästä on apua. Me ihmiset tuhlaamme näkökenttää siihen, että voimme silmille yhteisellä kentällä mittailla etäisyyksiä pitkin nenänvarttamme.
Olisikohan ne tuon myöhäisen pesänrakentamisen vuoksi sitten sisätiloihin sen tehneetkin? ;) En viitsi nyt lähempää mennä kuvaamaan, ettei emo häiriintyisi.
Menin sanomaan isännälle että näkemämme emo olikin koppelo. Tästähän riemu repesi ja kaivoi monet lintukirjat esille ja todisti että se olikin teerirouva. Koppelo onkin aika mötikkä - jopa 60 cm korkea ja tuo kyllä oli teeriluokkaa kooltaan.
Linnutkin vissiin seuraavat nettiä, koska tänään heti toi muutama lintuemo poikasiaan taas pihamaalle. Vanhalla puhelinlangalla istui välillä yksi tintipoika ja kun siihen vierelle lennähti toinenkin, oli heillä oleminen, etteivät keikahtaneet Peippopoikueita ilmestyi kaksi ja olivat hauska näky riippakoivussa mahat minuun päin, joka tiirasin niitä olkkarin ikkunasta.
Käpytikka taas kävi muurahaisenmunia napsimassa hartaana hakaten maata. Minulla pelkkä sen katsominen jo ottaa niskaan.
Pihalla ja ihan tuossa rappusilla huuteli lokinpoika ruokaa torstai-iltana. Emo kierteli aina välillä lähellä, selvästi olivat yhteydessä. Sunnuntaina kun tulin mökiltä, pikkuinen tepasteli keskellä katua, melkein jouduin pysäyttämään, että höppänä älysi mennä jalkakäytävälle. Tänä aamuna kun kävelin bussille, näin kaksikin lokinpoikasta - yliajettuna keskellä katua. Katua, jossa voi ajaa korkeintaan 20-30 km tunnissa ja senkin varovasti. Miten ihminen voi olla noin julma!?
Ihminenhän on kaikista eläimistä suurin peto, tappaa huvikseen muita.
Mutta peto ja pesärosvo on oravakin, vaikka niin suloinen ulkonäöltään onkin. meidän vanhan navetan kattoparrujen päällä pesii haarapääskypari. tänään orava kävi pesällä ahdistelemassa niitä. en tiedä joko se söi lentokyvyttömät poikaset/munat (en ole seurannut joko ovat kuoriutuneet) mutta ainakaan tänään ei siellä näkyny mitään liikettä enää sen kohtauksen jälkeen.
Hyönteiset ovat tosiaan varmaan sateensuojaan siirtyneet sinne tammen lehvästön turvaan.
)