Eiks noita Fasaaneja ole vain Etelä-rannikolla. Muualla Suomea yleensä, istuta ja ammu menetelmä. Ei kestä kunnolla Suomen talvea.
Alkuperäinen kirjoittaja: David2
Meilläpäin on ollut yli parikymmentä vuotta melkoinen fasaanikanta, pärjäävät pohjanmaan jokivarsipusikoissa oikein hyvin.
Myönnän syyllisyyteni kannan istuttamiseen ainakin meidän kylässä, ostimme fasaanin munia joskus 80-luvulla ja meidän lemmikkikana hautoi ne. (Ko. kana oli aivan kypsänä lasten kovapäisyyteen mutta se on eri tarina).
Kyllä fasaaneja Kauhajoella on. Käyvät seisojakoiramiehet niitä siellä ainakin kovasti metsästämässäkin… tietty ei kaikki ole ihan “luonnokantaa” mutta villiintyneitä tarhalintuja ainakin.
Hävyttömän hyvin kestävät fasaanit täällä Pohjois-Karjalassakin talven luonnossa… Kauppareissuilla saa taas tietyillä kohtaa jarrutella tiukkaan kun herrafasaanit palloilevat keskellä tietä niin itseään täynnä että!
Meillä on syöty kerran fasaania. Pyörivät tuossa pihapiirissä ja yksi nuori uros kulki Tysonnimisen kollikissan perässä julki ja salaa nyppien sitä tosi ärsyttävästi hännänpäästä.
Sitten eräänä päivänä Tyson ajatteli että notta ristus, kääntyi jä löi kerran riskillä käpälällään fasaania. Se kuoli heti. Appivaari näki tapauksen ikkunastaan ja isäntä laittoi fasaanin paistokuntoon.
En osaa kuvitella miten noita voisi metsästää kun majailevat asutuksen lähistöillä, metsästyslaki kieltää tontin tuntumassa ampumisen.
Ja meillä ei ole koskaan fasaanit tehneet puutarhassa mitään pahaa.
KauhaVAllakin on pysyvä fasaanikanta. Just pääsiäisenä niitä ihailtiin. Anopin puutarhaon kukon ja (tänä vuonna vain) kahden kanan reviirillä.
Temskulla on ollut nimensä veroinen kissa
Täällä Kalajokilaaksossa on myös pysyvä fasaanikanta. Hyvin näyttävät pärjäävän vuodesta toiseen.
Me meminattiin kerran myös panna pataan auton alle sännännyt fasaanikukko, mutta oli niin kirppuinen, ettei sitten vitsittykään…
Tänään takapihan nurmikolla tepasteli töyhtöhyyppä. Ne on ihania, kun tulevat joskus pihaan suurena laumana syöpöttelemään.
Kyllä meillä rääkyy fasaaneja pihassa ihan päivittäin.
Meilläkin käy fasaaneja pihassa ihan viikottain.
meillä on kotipihalla (kehä I:n pielessä) ollut tämän talven pihafasaani. se herää ilmeisesti lehdenjakajan auton tuloon, koska "laulun" alkamisesta menee korkeintaan kymmenen minuuttia, kun lehti solahtaa postiluukusta:-)
Kätevä postivahti
Meillä on fasaaneille ja rusakoille oikein ruokinta-automaatti 
Tuo että töyhtöhyypät tulevat pihaan laumoittain syömään on jännän kuuloista. Olen tottunut että pellolla on yksi töyhtöhyyppä per hehtaari ja siellä ne touhuavat kovasti.
Harmittaa kun en ole laittanut ylös ensimmäisiä tämän kevään lintuhavaintojani kun katsoin netistä meidän alueen vastaavia. Olisin ollut telkän, kiurun, leppälinnun, töyhtöhyypän yms. kanssa ihan kärkisijoilla.
Noh, nostan housut ja niistän nenän: Ensi vuonna kyllä…
Minä katselin eilen hirmustuneena ja harmistuneena että mikäs tuholainen nyt on iskenyt kun pensaiden alustoja oli niin kovasti pelmuutettu. Äsken huoli haihtui kun näin mustarastaan aronian juurella kovasti touhuissaan kaivelemassa. (saattoi olla kottarainenkin, lehahti lentoon ennen kuin ehdin noteerata, hyppikö vai kävelikö)…
Reilu kymmenen vuotta sitten tuossa viereisellä pellolla olikin vaan pari ja niillä oli pesä keskellä peltoa. En ole tosin koskaan käynyt urkkimassa, millainen, mutta se on kuulemma huomaamaton. Ei ne häiriintyneet traktoritöistäkään, en tosin osaa sanoa, mistä isä tietää varoa pesän kohtaa peltotöissä. Nyt ne ovat lisääntyneet viime vuosina valtavasti. Kovin kesyjä ne ovat ja kissat saavatkin nyt olla tarhassa ulkoilemassa, kun en ole vahtimassa, etteivät lintuset häiriinny. On ne senverran ihania tapauksia, etten halua niitä karkottaa pois. Maantieoja on niin savipohjainen, että siellä pysyy vesi koko kesän. Siellä ojassa taapersi viime kesän pörröisiä poikasia<3
Meidän pihassa oli tänään pulmusia!!!
Kunnioitan maanviljelijöitä jotka näkevät lintujen pesät ja rauhoittavat ne: Se kertoo sielun sivistyksestä.
Meidän isäntä on myös semmoinen, ja välillä keräsi pupunpentuja traktorinhyttiin ettei joutuisi niittokoneeseen. Muistan kun katsoin tuvanikuunasta kun isäntä juoksi pupuja kiinni. Senköhän takia eivät meidän puutarhassa pahojaan teekkään?
Mustarastaat on meilläkin pehertäneet katteet. Kyllä ne sieltä jotain jo löytävät. Kun siivosin kukkapenkkejä huomasin että olivat siivonneet tuvanetupenkin jo monen metrin matkalta, kiitos niille.