Jestas kuinka hyvä että muistutit, minun pitää tänään käydä hakemassa kirjastosta yksi kaukolaina...!
Pitkän listan kanssa lähden minäkin tästä kirjastoon. Kiitos vinkeistä!
Viime aikojen lemppareita ovat minulla olleet Harry Potterit, Sienkiewicz; Quo vadis, Petrov; Kaksitoista tuolia ja Grisham; Joulua pakoon. Nykyisin olen kyllä aika rajoitteinen lukija. Elämäkerrat, jännärit ja rakkausromaanit jäävät ihan suosiolla lukemattomien joukkoon. Ja muutenkin kirjan pitää olla oikeasti hyvä, ennen kuin jaksan sen loppuun lukea.
Ai niin, monta minunkin ikisuosikkiani tuolla aiemmin jo mainittiin, mutta ainakin yksi on vielä jäänyt mainitsematta; Adams Linnunradan käsikirja liftareille. Yksi niistä harvoista kirjoista, jotka olen lukenut moneen kertaan. Ja nauranut joka kerta.
Hyvää Suomalaisen kirjallisuuden päivää!
Aleksis Kivi olisi täyttänyt tänään 173 vuotta.
Mielikirjapäivää vietetään vuosittain Aleksis Kiven ja suomalaisen kirjallisuuden päivänä 10.10. eli siis tänään. Tänä vuonna aiheena erityisesti lempirunot. Minun lempirunoilijoitani ovat olleet vuosikausia Eila Kivikk''aho ja Aale Tynni. Tosi perinteistä.
Tässä ensimmäinen mieleen pälkähtänyt runo:
En mä tahdo puukotella,
mutta tahdon suukotella,
jos en saa mä suukotella,
saatan vaikka puukotella.
- Uppo-Nalle –
Arrggh, viestini hävisi juuri bittiavaruuteen. Uusi yritys.
Kirjastosta löytyi Terry Pratchettin Eric. Mutta vasta kotona katsoin googlesta, että se onkin osa Kiekkomaailma-sarjaa, eikä edes ensimmäinen. Miten siis on, kannattaako tästä aloittaa, vai metsästää kirjat aikajärjestyksessä?
Ironsiden Oon voimissain oli lainassa, mutta luin siitä kuvauksen ja laitoin heti varaukseen. Kuulosti lupaavalle.
Lempirunoilijani on ehdottomasti Katri Vala. Kukkiva maa-runoa en kokonaan ulkoa muista, mutta loppu menee näin.
"...Mitä siitä, että kuolema tulee!
Mitä siitä, että monivärinen ihanuus
varisee kuihtuneena maahan.
Onhan kukittu kerta!
On paistanut aurinko,
taivaan suuri ja polttava rakkaus,
suoraan kukkasydämiin,
olemusten värisevään pohjaan asti!"
Ei miusta Pratchettin kirjoissa haittaa missä järjestyksessä niitä lukee :D Helpottaahan se sen maailman tajuamista vähän.. mutta vallan vähän 
Enemmän tai vähemmän kaikki nuo sen hupikirjat sijottuu jonnekin sinne kiekkomaailmaan tai muuhun outoon ympäristöön jossa on seurauksia ennen tapahtumia ja astetta hullumpia velhoja.
..unohtamatta kirjastonhoitajaa... uuk.. (ja tämä kommentti koski Prattchettin kirjoja..)
Kiitos Uni. Luin vastauksesi jo illalla, mutta en viitsinyt enää kirjautua sisään vastatakseni. No vietinkin sitten illan, Rincewindin, Matkatavaran ja Ericin seurassa, matkaten halki ajan ja avaruuden. Ja hauskaa oli
Ai niin, tutustuinhan minä Kirjastonhoitajaankin, mutta lempparini oli ehdottomasti tuo mainio Matkatavara. Ihan toista, kuin tämän maailman matkatavarat, jotka pakkaavat katoamaan heti, kun selkänsä kääntää.
Mitä mieltä olette Seitsemännen portaan enkelistä ? On varmaan monikin sen lukenut. Minusta se on hirmuisen hidaslukuinen, aikatavalla samoissa asioissa junnaava, mutta pakkohan tuota on eteenpäin kahlata. Olen puolessa välissä, paljonhan siinä tapahtuu, mutta ei mitenkään erityisen vauhdikkaasti. Enimmäkseen isäpappa piipahtelee pubeissa ja lapset kuoleskelevat pois. Otin kirjastosta myös elokuva-cd:n, kohta saan vertailla, mutta ensin pitää kahlata kirja loppuun. Siitä on kuitenkin syntynyt päähäni tietynlainen maisema ja kuvakertomus, jonka epäilevän poikkeavan aikalailla elokuvan näkemyksistä.
Voi, minä taisin lukea Seitsemännen portaan enkelin yhdellä lukemalla ja sen toisen, mikä sen nimi nyt olikaan...
Aloitin eilen iltalukemisena Mirja Pyykön kirjan Avec Lulu. Kirja kertoo perheen Lulu-koirasta ystävineen, vaikuttaa oikein mukavalta kirjalta. Vastikään ilmestynyt.
Onkos kenenkään muun suosikkikirjailija kanadalainen Margaret Atwood? Suosittelen esim. kirjaa Ryövärimorsian. Se ei ole ollenkaan mitään hömppää, kuten jonkin painoksen kansikuvasta saattaisi päätellä. Atwoodin kirjat eivät aukene aivan ensimmäisiltä sivuilta, mutta hetken lukemisen jälkeen juoni tempaa ainakin minut mukaansa. Atwood on Kanadan tunnetuimpia ja suosituimpia nykykirjailijoita.
Sitten vielä amerikkalainen, Jodi Picoult: Sisareni puolesta. Älykkäämpi kertomus tämäkin kuin mitä kirjan kansikuva antaa ymmärtää. Suosittelen.
Kaisaliisa, kiitos kun muistutit tuosta kirjasta. Ja sielläkin siis Lulu-koira :D.
Margaret Atwoodista taidettiin vähän veikata tämän vuoden kirjallisuuden nobelistia. Arvostan häntä ja pidän monista kirjoistaan kovasti.
Nobel menikin Doris Lessingille, jota muistan lukeneeni, ja vaikuttuneeni, vuosia sitten.
Aika monet ovat saaneet odottaa Nobeliaan yli 80 vuoden ikään. Onkohan se erikoismeriitti?
Doris Lessingin haastettelussa hän itse arvelee, että Nobel annetaan sille joka on olletikkin pian kupsahtamassa, ja täytyy ehtiä palkita kirjailija elinaikanaan.
Lukaisin eilen Elisabeth Enrightin Vanha Talo herää. Ihana. Onko sitä kellään ylimääräisenä? Ostaisin omakseni.
Minä epäilen että ihmisellä on joku ikä siinä kymmenen vuoden molemmin puolin jolloin luetut kirjat kolahtelevat eniten. Enrightin kirjat luin silloin ja oikeastaan epäilen että kestävä lumoutuminen vanhoihin taloihin on jotenkin peräisin sieltä.
Aivan kuten Inki, luin Seitsemännen portaan enkelin melkein yhdellä istumalla. Joku arvostelijahan sanoi siitä, että melkein olis naurattanut koko ajan , ellei olis itkettänyt välillä. Sehän on Mc Cortin oma elämäkerta. Surkeaa on ollut myös. Seuraava kirja ei ollut aivan niin hyvä mielestäni ja Liitupölyä on vielä kirjahyllyssä lukematta.
Tykkäsin ihan hirveästi Seitsemännen portaan enkelistä ja luinkin sen kyllä ihan saman tien. Olenkin erityisen heikkona tuollaisiin lapsuus-muisteloihin... Eniten minua viehätti se, kuinka kirjoitustyyli istui niin hyvin aiheeseen. Olin koko ajan kuulevinanin sellaisen pikkupojan porisemassa juttujansa, ja olin hirveän vaikuttunut kun kirjailija niin hyvin tuntui liikkuvan lapsen ajatusmaailmassa. Se kielihän on älyttömän yksinkertaista vailla mitään taiteellisia koukeroita tai liian venyviä tunteiden kuvauksia...
No, sitten kun luin sen Amerikan ihmemaassa niin huomasin ettei kyseessä ollutkaan mikään tietoinen tehokeino tehdä tekstiä lapsekkaammaksi. Toinen kirja kun oli kirjoitettu justiin niillä samoilla yksinkertaisilla lauserakenteilla 
Sain naapurilta lainaksi Mari Mörön Melkein kaikki itää. Ihan mukavaa luettavaa, mutta eivätkös kontiaiset ole rauhoitettuja? Lapiolla niitä tuskin saisi mätkiä hengiltä. Kirja on vielä kesken, mutta sen tiedän jo nyt, että en ole "viherturaaja", mutta eipä se minua haittaa. Kukin nauttikoon kasveista tavallaan. Kyllä tämä kirja lukea kannattaa, jos kohdalle sattuu.
Kontiainen on minun tietojeni mukaan rauhoitettu.
Sitähän minäkin muistelin. Tuossa kirjassa se kontiainen vietiin pois tontilta, joten se sai pitää henkensä, mutta ei kai rauhoitettua eläintä saisi kuljettaakaan muualle kotipaikaltaan. Siilejähän ei saa siirtää. Liza Marklundin Nobelin testamentti oli edellinen lukukokemukseni, joka sopikin oikein hyvin tähän ajankohtaan, kun noita palkintoja parhaillaankin jaellaan. Olen tainnut lukea kaikki Marklundin kirjat. Dekkareitahan ne tavallaan ovat, vaikka päähenkilö onkin toimittaja eikä esim. poliisi.
Kontianen on toiselta nimeltään maamyyrä, vaikkei olekkaan myyrä.
Maamyyrä (l. kontiainen) on selkärangattomien eläinten, kuten kastematojen ja hyönteisten suursyömäri. Eteen sattuessa myös liskot ja pienet käärmeet maistuvat sille. Se ei syö kasveja toisin kuin myyrät.
Ehkä suhtaudun liian vakavasti tuohon kotiaisjuttuun, mutta kun kyseessä ei kuitenkaan ole mikään mielikuvitusjuttu vaan kirjailijan omat kokemukset puutarhassaan, jotenkin pisti ihmettelemään. Pakina ei olisi minua saanutkaan tarttumaan aiheeseen.