Kenen kirja se mielensä pahoittaja on? Noilla suosituksilla lukisinkin. Capekin kirjan taidan lainata seuraavaksi iltalukemiseksi.
Minä olen myös lukenut Puutarhurin vuosi ja pidin siitä.
Mielensäpahoittaja on Tuomas Kyrön kirja. En ole itse sitä vielä lukenut, mutta olen myös kuullut kirjasta. Aion lukea sen…varmaan on tosi hauska. Naurattaa muutenkin aina semmosten vanhojen jääräpää-hapankaalien puuhastelut 
Siinä on jotain slaavilaista riemua >D
Puutarhurin vuosi kuuluu minunkin kestosuosikkeihini, olen sen jo kymmenet vuodet sitten lukenut ensi kerran.Mielensäpahoittajan luin kesällä kirjaston uutuuksista, se oli tosi hauska, aion lukea uudelleen.Vanhuuden merkkejä varmaan, että olin joistain asioista samaa mieltä päähenkilön kanssa.
Kiitos,Pikku-Pioni. Helpompi hakea kun tietää kirjailijan, ei tarvitse kirjaston konetta käyttää.
Vanhojen jääräpäiden ja hapankaalien puuhastelut kiinnostavat minuakin. Kyllä pitää lukea huumoripitoisiakin välillä.
Nuorimmainen pitää kyllä huolen huumorista, kun lukee vitsikirjasta mulle ääneen hyviä vitsejä.
Ihan ärsyttää välillä, kun seurais telkasta jotain, mutta hän osaa valita ne vitsit joissa on sellaista järkihuumoria. Pakko nauraa niille. Poikaa on siunattu hyvällä huumorilla.
Minä masokistina ostin joululahjaksi vitsikirjan, jossa on kaksituhatta vitsiä. Niiden ääneen lukeminen on pojalle tärkeää, mielellään niitä kuunnellaankin.
Itse en lukisi, mutta on hyvä kun joku seuloo niistä parhaimmat.
Tuota Mielensäphoittajaahan luki Antti Litja hiljattain Radio Suomessa. Kyllä oli hauskaa kuunneltavaa.
Täällä menossa Jouko Raivion Henkiin herätetty
Ihan liian vähän kuunnellaan radiota tänäpäivänä. Ei anneta mielikuvittelun mahdollisuutta telkasta katsellessa.
Äänikirjat on aarre.
No niin, nyt on Raivio luettu. Kuusi päivää meni. Kirja oli tosi hyvä, vaikka välillä kieli oli minusta vähän huonoa. Se on aika tavallinen murhamysteeri, mutta se tapahtuu merkillisessä sairaalaympäristössä. “Riivattua” Vaahteran sairaalaa käsittelevä kirjasarja on kolmiosainen. Nyt sarjassa on jäljellä enää Pimeä valo.
Onko kukaan lukenut esim. Raivion Yövuoroa?
Lainasin pojalta "kauhu-kirjan", vaikka en erityisesti ole kauhujen lukija. Kirja on Jeff Lindsayn "Dexterin kolkko kutsumus". On se sitten oltava sitä, jos kerran lukee.
Turha kai kysyäkkään onko kukaan lukenut. Kesken en voi jättää, kun olen lukeakseni ottanut. Saadaan kirjakeskustelua aikaiseksi.
Meillä puhuttiin tänään kauhukirjoista, mm. S. Kingin Hohto kiinnostaisi minua. Onko se karmiva/kauhea, Tupsukki?
Tietääkö kukaan, onko Hitchcockin Linnut -elokuvasta olemassa kirjaversiota?
daphne du maurier, linnut ja muita kertomuksia
Viherpiiperö, oletko katsonut hohdon elokuvana? Siinä piisaa sitä mitä siltä kuvalta haluaa. Hyvä leffa, kirjana en ole nähnyt.
Eilen luin loppuun keskeneräisen Rei Shimura-dekkarin (Sujata Massey). Eli kevyttä osastoa on taas tullut vähän salaa kahlailtua 
Tekee mieli välillä lukea vähän semmostakin tekstiä, jonka jokaista sanaa ei tarvitse kovin käännellä. On tullut nimittäin luettua nyt viimeaikoina asiatekstejä melkeinpä yliannokseen saakka (ammattikirjallisuutta ja tutkimusartikkeleita). Noissa Shimura-kirjoissa tulee välillä aivan ällökökköjä kohtia, mutta sen kestää kun olen kiinnostunut Japanista ja muutenkin itä-aasialaisista kulttuureista. Pitää mennä taas kirjastoon ja yrittää löytää jotain aitoa japanilaista kirjallisuutta. Japsikirjailijat ovat sillä tavalla vähäeleisesti syvällisiä. Kaikkea ei alleviivata.
Tänään sain luettua kotikylän historiikin loppuun, samalla sain kipinän lukea kylän kirjailijan teokset… Täytyy vain ensin löytää ne täältä "hallitusta kaaoksesta" 
Kingin Hohto kirjaa yritin lukea vuosia sitten, se jäi minulta kesken koska kirjailija jauhaa minusta liikaa samaa.Joidenkin muidenkin Kingin kirjojen kanssa on käynyt samoin. Mutta samoista kirjoista tehdyt elokuvat olen katsonut, harvinaista minulle että mielestäni elokuva on parempi kuin kirja.Tosi vähän jaksan katsoa elokuvia yleensäkään.
Jännä kuinka niin erilailla eri ihmisiin tietyt kirjoitustyylit kolahtaa. Kingin Hohto on edelleen mielessäni niitä parhaita lukuelämyksiä mitä minulla on ollut - ja olen lukenut paljon Sen myötä pääsin sisään Kingin tuotantoon, ja jokaisen hänen kirjansa luen alusta loppuun siltä istumalta. Kirjojen paksuuden tuntien ne istunnot on pitkiä Uusin minkä sain joululahjaksi sisältää useita lyhyitä juttuja, mukavaa ettei tartte koko yötä valvoa .
Ilman Kingiä en tietäisi sitäkään mitä on langolieerit… 
En ole leffaa nähnyt, ensin haluan lukea kirjan.
Tänään lainasin kirjastosta Remeksen uusimman nuoretnkirjan. Kyselin Raivion Pimeää valoa, mutta ei ollut lähikirjastoissakaan, jotenkin tuo sarja tuntuu niin vaikealta hankkia, ei ole edes kirjakaupoissa. Kaukolaina maksaisi vitosen.
Paras mun lukema Kingi on Piina, se oli ihan hirveä, en saanut sitä mielestäni moneen päivään.Siitä on kyllä yli 20 vuotta aikaa.
Onpas jännä että olen täälläkin taas ainoa jonka mielestä Kingin kirjoissa on liikaa turhaa toistoa ja pidennystä, oon aina sanonut että kun ne sais valittujen palojen kirjavalioina, joista muuten en välitä, niin varmaan saisin luetuksi kaikki, tarinat sinänsä on hyviä.
Mutta minähän kelaan poliisisarjoistakin ihmissuhdelätinät ohi, oon jotenkin kärsimätön viihteen suhteen.
Mäkin olen lukenut muutamia Stephen Kingejä. Hohdon, Christien (??jos siis se oli se auto-tarina:D) ja jonkun Keskiyön tms. Keskiyössä oli muistaakseni 4 eri tarinaa ja yksi jäi jotenkin vaikuttavasti mieleen…siinä oli Langolierejä jotka söivät maailman kun aika oli siirtynyt eteenpäin ja taaksejääneen ajan maailma katosi. Luin sen joskus yläasteella ihan mykkänä Muuten hepun kirjoitustyyli ei ole ilmeisesti ollut mitään vaikuttavaa, sillä en muista paljoakaan noista kahdesta ensimmäisestä…siis miten oli kerrottu tms. Muistan ne lähinnä vain leffojen kautta. Olen hieman samaa mieltä - leffat oli parempia.
Onko tuo Christie kirijana minkälainen?