Ainoastaan yhtä Kingin kirjaa en jaksanut lukea, en edes muista sen nimeä, kaikki muut ovat siitä parhaimmasta päästä. Olen lukenut ne kaikki mitä kirjastosta löytyy, joko ruotsin-tai suomenkielisenä.
Onko joku lukenut Narnian kaikki tarinat?
Meillä on juniorilla oottamassa yksissä kansissa kaikki narnian tarinat. aikoinaan luin ne. Kirjat on siis ollu suurin piirtein juniorin syntymästä asti oottamassa häntä. Ehkä parin vuoden päästä hän jo jaksaa lukea niin pitkiä kirjoja. nyt vielä opettelee lukemista:D
Silloin ahmin ne tarinat, luin yötä päivää. Koitin uudestaan lukea niitä joku aika sitten, en jaksanut lukea. mitä lie tapahtnut tarinoille, ku en jaksanut keskittyä:D
Olen lapsena lukenut Narnian tarinat 
Alkuperäinen kirjoittaja: Rosmariini&Timjami
Sen Kingin kirjan nimi on Christine
No hyvä kun korjasit
Hohto oli aika kammottava, teininä luin ja teki hyvää pimeänpelolleni… Christinen ja Piinankin olen lukenut, sitten jo uskoin, että ei ole mun kirjoja. Liian sairasta ja synkkää, minun ei ole mieltä lukea sellaista, josta jää vain paha olo.
Luin juuri Susan Richardsin kolmannen kirjan Saddled. Kirjaan tarttuminen oli sekä innostavaa, että vaikeaa, sillä tiesin, että helpolla ei tästäkään pääse, sen verran sydäntäsärkeviä lapsuusmuistoja ja koskettavia ajatuksia alkoholismista parantumisesta ja eläinten parantavasta voimasta oli luvassa. Mutta hänen kirjoistaan jää hyvä olo, aina on toivoa.
Se Christine on paljon parempi kirjana kuin elokuvana, elokuvassa on vaan erikoistehosteruumiita eikä paljon muuta, vaikka on siinä kirjassakin siihen kuvailupuoleen keskitytty aika tavallla. 
Olen sen lukenut joskus ehkä 11-12-vuotiaana, lainasin luokkakaverilta, joka ei ollut uskaltanut lukea alkua pidemmälle, vaikka muuten oli elävässä elämässä hyvinkin jopa uhkarohkea. Lukioikäisenä luin Uinu, uinu lemmikkini, jota ne kauhua paljon lukeneet pojat pitivät erittäin kammottavana. Odotin sitten ilmeisesti enemmän hirveää, kun minusta se oli sitten vähän tylsä kirja, hirveää oli vain siinä ihan lopussa pari sivua. Hohdosta on tosiaan saatu hyvä elokuva aikaan, parempi kuin yleensä kirjoista.
Narnian tarinat olen lukenut jo muutamaan kertaan ääneen. Mulla on kaikki kirjat samaan nidottuna ja on vähän kärsinyt se opus. Jos tarina ei aina kiinnostakaan, ei se johdu tarinasta tietenkään, vaan siitä, ettei itse ole juuri sen tarinan tarpeessa. Poikaa ja hevosta luen juuri ääneen 7-vuotiaalle.
11-vuotiaalle luen aina välillä ääneen Sofian maailmaa. Ihmettelen tosissani miten hän jaksaa olla kuuntelevinaan ne filosofian luennot, jotka itse aikoinani luin hyppimällä yli, että pääsin jatkamaan sen arvoituksen selvittämistä. Ilmeisesti on tarkoituksena vain, että olen paikalla ja ääni kuuluu
. Filosofiaa voisin kyllä muuten lukea, mutten siinä muodossa kuin siinä kirjassa.
Narniat on luettu muutama vuosi sitten, kun ostin lapsille odottamaan sen yhteisniteen. Lapsille olen niitä sitten lukenut, Poika ja hevonen saatiin viimeksi loppuun.
Mä en ole ikinä välittänyt kingin kirjoista, vaikka entisessä elämässä miesystävä olikin sen fani ja kirjoja oli melkein kaikki mitä King on kirjoittanut. Uinu uinu lemmikkini oli kirjana ihan hyvä.
Jos tykkää jännityksestä niin kannattaa lukea Dean Koonzin kirjan Kaiken keskellä yksin. Se on sellainen kirja, mikä ei mene missään vaiheessa tylsäksi.
Patricia MacDonaldin kirjat ovat mun mielestä kaikkein parhaita, ne voisi kategorioida ehkä psykologisiin trillereihin, tai jotain.
Minusta Kingin kirjojen hienous on se tapa jolla hän kirjoittaa, päästää pään sisälle ja vangitsee lukijansa. Luo sen tunnelman joka välillä on niin tiheä että lukija henkeään pidättää. Kingin kirjat eivät ole minusta kauhukirjoja, jännityskirja kuvaa niitä paljon osuvammin.
Tykkään kanssa Kingin kirjoista mutta lopettelin juuri Duma Keyn ja se oli pienoinen pettymys vai olenko lukenut hänen kirjojaan niin paljon että arvasin juonen jo puolessa välissä.
Onko kukaan katsonut Kingin kirjaan perustuvan leffan, Vihreä maili (Green mile).Tai lukenut kirjana tai molempia.
Minulle pienempikin kauhu on ihan tarpeeksi kauhea. Nyt luettavissa olevassa kirjassa on myös se hieno puoli, mitä luulen Nuun tarkoittavan. Vaikkei Kingin kirja olekkaan.
Nimittäin kirjailija antaa tutustua päähenkilön päänsisuksiin. Ihan kuin oppisi tuntemaan ihmistä ja tarkoitusperiä.
Minä olen. Kirja on parempi mutta kyllä elokuvassakin on hyvät näyttelijät ja se on katsomisen arvoinen.Olen sen todennut ettei elokuva koskaan vedä vertoja kirjoitetulle tarinalle.
ElluK, Uinu,uinu lemmikkini on leffana ihan ok, paitsi se jatko-osa. Kiitos suosituksesta, kirjan voin lukea, jos se sinusta oli lukemisen arvoinen. 
Totta puhut. On hyvä saada itse ne mielikuvat siitä mitä lukee, leffa vie sen ilon, vaikka hyviä ovatkin.
Jos osais piirtää, vois piirtää kuvat niistä henkilöistä ja paikoista.Kun sais vielä vertailla toisten piirustuksien kanssa.
Nyt se mielikuvitus taas laukkaa.
Tähdikki, kirja oli mielestäni parempi, kuin leffa. (Minäkään en tykännyt leffan jatko-osasta). Muuten olen yleisesti sillä kannalla, että Kingin kirjoista tehdyt leffat ovat parempia, kuin itse kirja.
Mä en tykkään, että kirjassa pitää tapahtua kokoajan, muuten kyllästyn lukemiseen.
Minä juuri pari päivää sitten aloin lukemaan lapsille iltasaduksi Narnian tarinoita. Riittää siinä taas pariksi kuukaudeksi luettavaa. Juuri sain luettua heille ihmemaa Oz:n ja sitäkin luin kolme kuukautta iltasatuna. Itsekin tykkään tällaisista kirjoista.
Vihreä maili oli hyvä elokuva, Uinu uinu lemmikkini oli minusta kirjana parempi kuin elokuvana niinkuin useimmat muutkin. Yksi mielestäni hyvä elokuva oli Kaunis mieli. Luin paljon kirjoja silloin kun lapset oli iltasatu-iässä, taikuri Ozin maa, Katto Kassinen (joka pelästytti neiti Lohen kummittelemalla ja me naurettiin hengenlähössä), Kaislikossa suhisee jne Suomalaiset kansansadut ja Tuhannen ja yhden yön tarinat, Fedja-setä. Kerran yritin olla henkevä ja rupesin lukemaan Lokki Joonatania, minusta se oli liikuttava ja lukeminen loppui kun pojat nauraa räkättivät kippurassa ihan väärässä paikassa. Kiva lukea täältä kuinka samat suosikit ovat vielä valttia! Yksi pienille tosi mieluinen oli Pikku Pegassos runo- ja lorukirja. Pitäisiköhän minun lukea se Narnian tarinat kun esikoinenkin suositteli.
Mulla ja pikku-siskolla oli videolle nauhoitettuna Narnian “Leijona ja Velho” semmosena britti-piirrettynä ja voi että sitä filmiä kulutettiin. Nyt oli pienoinen pettymys se uus elokuva samasta tarinasta kun se kuningatar ei ollu yhtään niin ilkeänoloinen ku piirretyssä…sillä oli oikein noitamainen ilkeä ääni jolla se huusi “You fools!”. Narnian tarinat oon ostanut itselleni semmosena jättiniteenä joka painaa varmaan 5kg…sen kanssa olen yrittänyt painia illalla sängyssä, mutta en ole vielä lukenut kaikkia tarinoita -onneksi.
Oletteko muuten lukeneet lapsillenne (tai itse niin kuin minä :D) Lemony Snicketin Surkeiden Sattumusten Sarjaa? Siinä kerrontatyylissä on kyllä jotain viehättävää. Harmi vaan, että kun on lukenut muutaman kirjan sarjasta niin alkaa mielenkiinto hiipua kun jotenkin toistaa juonikuvio itseään.