Semmosia kirjoja, joista pidin pienenä (3-6v.) oli Tammen kultaiset kirjat: Luiseva puiseva leijona, Laulumaja (aivan ihana!), Pelle Puputti jotain - semmonen kirja jossa se Pelle Puputti on tuhmana…Richard Scarryn kuvittama.
Olisin voinut pienenä kuunnella satuja maailman tappiin saakka…koska lukijaa ei löytynyt niin mulla oli kauhee kokoelma satukasetteja…ja siis niihin ei ollut mitään kirjaa, jota luetaan yhtäaikaa…eli pelkkä ääni. Mun isotäti nauhoitti mulle itse lukemana satuja myös…monta kasettia. Mun lemppareita oli vanhat suomalaiset eläinsadut, H.C.Andersenin sadut (vattumadot sun muut), Pinocchio ja Hyppelihiiri Myökkipyökkimetsässä.
Tykkään kans Vihreä maili elokuvasta. Ja mummolassa oli tuo Hyppelihiiri Myökkipyökkimetsässä ja Muumipeikko ja pyrstötähti. Molemmista tykkään vieläkin, Hyppelihiirikirjaa en ole kyllä nähnytkään missään vuosiin.Mutta Lokki Joonatan meni mulla ihan yli hilseen, ei ole minua varten se, taisi jäädä silmäilyksi vaikka ei paksu kirja olekaan, ja mainitaan usein positiivisessa mielessä siellä sun täällä.
Narnia sarjaa ei ollut mulla saatavilla lapsena, eikä ole tullut sitten toistaiseksi luetuksi.
Juttelin vanhimman pojan kanssa ja hän muisti kuinka olin innostanut heitä kuuntelemaan äänikasetteja.
Nuoremman veljensä kanssa heillä oli yhteinen huone, veli on 1,2v nuorempi.
Kivat muistot. Kirjasto oli aina meille se tärkeä paikka, nuorimmaiset kävi satutunneillakin. Löysin kirppikseltä tosi vanhan Pekka töpöhännän. Niitä olen lukenut lapsille lähes kaikki.
En muista mikä oli nimeltään se kapea pitkä satukirja, jossa kannessa maitotyttö kantaa ruukussa maitoa päänsä päällä. Se oli mun mieleinen, hassuja satuja. Kultamunia muniva hanhi, mm.
Tarkoititkohan tätä?Kirja on pitkulainen perinteinen satukirja, ja sisältää sadun "Tyhmä maitotyttö", jossa tyttö kantoi päänsä päällä ruukkua.
Tuo justiin. 
Lapsuus tulee mieleen, tuosta luettiin kotona satuja siinä satu-iässä.
Kun löydän kirppikseltä, ostan sen heti. Sinä olet säästänyt omasi, vai ostitko sinäkin kirppikseltä.?
Aapisen löysin kans ja Ingmannin-ja Siukosen laulukirjan. Laulaminen oli mulle koulussa mieleistä.
Laskentokirjankin löysin, mutta se oli niin parhaat päivänsä nähnyt ettei siitä olisi iloa omistaa.
Tais olla yhden meidän luokan pojan, jota laskento ei kiinnostanut ollenkaan.
Silloin ei sanottu matematiikka vaan laskento. Ynnä ja pois-laskut sekä kerto-ja jakolaskut.
Valitettavasti ei ole omana, työmaalla olen näiden ihanien kirjojen ympäröimänä 
Lastenkirjoista ei minulle ole Tiitiäisen Satupuun lyönyttä !
Surullinen siili joka piikkikuoren alla yksin itkeskeli, haitula joka asui korvassa joka oli sieni…
Minäpä kokeilen ensi kerralla jotain Kingiä, kun saan nuo edelliset luettua 
Minäkin saan töissä lueskella noita lastensatuja ihan luvan kanssa 
Hanhiemon satuaarteet on tuttu kirja…kuten myös Hanhiemon iloinen lipas ja Tiitiäisen satupuu on aika suosittu kollegojen keskuudessa.
Olen etsinyt tuota edellä mainitsemaani Laulumaja-kirjaa monesta kirjakaupasta, mutta ei ole tullut pariin vuoteen eteen. Olisin halunnut ostaa sen kummi-pojalleni. Eilen kun googletin tuon kirjan niin sain tietää, että painos on loppunut, mutta siitä ilmestyy uusi painos juuri 21.1.11 
Nyt kun kurkkasin taas yhdelle kauppasivustolle, niin sitä saa taas ostaa - jee! Laitoin heti tilauksen. Oli nimittäin menestys tuo kirja ensimmäisen kummi-pojankin kohdalla (ja siis nykyisin on jo iso mies). On tietojen mukaan ainoa Tammen kultaisista lastenkirjoista joka on kirjoitettu ja kuvitettu suomalaisin voimin. Kuvitus oli pienenä mielestäni niin hauska, kun Pikkaraiset asuivat kaikissa esineissä (soittimissa, tulitikkuaskeissa jne.).
Meille ostettiin uusia kirjahyllyjä ja vanhat purettiin alta pois. Kirjat revittiin hyllyistä isoihin pinoihin ja nyt asettelen niitä takaisin ja samalla yritän noudattaa jonkinlaista lajittelua. Vaikeaa on, mutta kyllä löytyy kummallisia ja outoja kirjoa! Olenko minä tuonkin joskus ostanut ja sitten jättänyt lukematta? Mistä tämä on tullut? Miten ihmeessä meillä on tämmöinenkin? Täytyy miettiä, että oliskohan suoritettava samalla vähän harvennusta.
Ja kuten naamakirjaystävät ovat jo saaneet tietääkin, niin kauan kateissa ollut huiluni löytyi vanhasta hyllystä kirjojen takaa!
Suositelkaas mulle “kilttejä” dekkareita! Christiet on luettu, ja paljon muutakin, mutta just nyt en kestä ylenmääräistä väkivaltaa.
Oletko Reijo Mäen Vares-kirjoja lukenut, minusta niissä on kivaa huumoria. Henning Mankellin kirjoista tykkään myös.
Luin just ensimmäisen Vares-kirjan. Olen suhtatutunut niihin jotenkin ennakkoluuloisesti, mutta olikin postiivinen yllätys, siis voin myös suositella. Henning Mankell kuuluu myös suosikkeihini ja Liza Marklund sekä Sue Grafton. Nämä kaikki ovat kyllä ihan erilaisia kuin Christien kirjat, siis jotenkin realistisempia, mutta eivät mitenkään raakoja. Ai niin, ja tietysti Leena Lehtolainen…
Se onkin aina hankalaa, kun yrittää löytää jotain uutta luettavaa, siksikin tätä palstaa on kiva lukea, kun täältä voi saada hyviä vinkkejä.
Christiellä on se oma tyylinsä ja monet dekkarit ei oo ollenkaan samantyylisiä. Christieissä nauttii sen juonen ohella (joka oikein monta Christietä luettuaan alkaa olla jo hieman tuttu) siitä englantilaisen elämän kuvauksesta. Juodaan teetä puutarhassa ja kirjastossa, kivitalon takkatulen ääressä…pelataan bridgeä 
Emo, suosittelen sinulle lämpimästi Ruth Rendellin dekkareita! Se vanha Lady osaa luoda aika meheviä henkilöitä niihin kirjoihinsa.
Melko kilttejä ovat mielestäni myös Elizabeth Georgen, Colin Dexterin ja Åsa Larssonin dekkarit.
Niin ja sitten Anne Holt
Tuo Åsa Larsson on tosi hyvä. Äsken yritin nimeä hakea muistista muttei löytynyt;D
Anna Janssonia voisin myös suositella. Sain juuri luettua ‘Jäljet lumessa’
Noita melkein kaikkia olen lukenut. Ja Mankell on minusta melekosen raakaa tekstiä… ja yhtä ruotsalaisdekkaria (kirjoittajaa en nyt muista) yritin tankata, mutta jäi kesken, kun lapsi kidnapattiin. Jotenkin nyt en kestä mitään sellasta että laps kärsii tai joku joutuu kamalaan pulaan ja tappouhan eteen… pitää varmaan siirtyä romantiikan pariin, vaikka en ole sellaista juurikaan lukenut teini-iän jälkeen.
Emo, suosittelen sulle Andrei Makine:“Tuntemattoman miehen elämä”. On hyvä, historiaa, sotaa ja romantiikkaa, mutta ei raaka. Ja se on melkein kuin dekkarikin.