Kuuntelin äsken loppuun Oksasen uusimman. Ei ollut mielestäni Puhdistuksen veroinen. Vähän liikaa jäi lukijan (kuuntelijan) arvailujen varaan tai sitten en ollut tarpeeksi tarkkana.
Mielenkiintoista ajan kuvaa kuitenkin eikä onnekseni niin paljon raakuuksia.
Ajattelin, että näinä kahtena viikkona Joensuussa lomaillessa lukisin ison kasan kirjoja. Aloitin kuitenkin lukemaan Laila Hietamiehen ’ Siniset Viipurin illat’ ja se osoittautui aikamoiseksi tervanjuonniksi. Nyt vasta sain kirjan päätökseen! En vain yleensä lopeta kirjan lukemista jos kerran alan. Harmi, sillä olisin varmaan ehtinyt lukea 6-7 kirjaa. Luin tuon kirjan sen takia, että tykkäsin siitä ‘Kylä järvien sylissä’-kirjasta, joka aloittaa tuon sarjan. En taida ihan heti koskea ko. sarjaan. Tämä toinen osa oli ihan erityylinen kuin se eka. Ekassa oli niin hauskaa kyläihmisten elämän kuvausta, mutta tämä toinen kirja meni kyllä mielestäni siirappiselle romantiikkalinjalle…ja hahmot kokivat ekaan kirjaan verrattuna aikamoisia persoonallisuusmuutoksia.
Nyt saan keskittyä tuohon ‘Kotikutoista’-kirjaan.
Kuuntelin Kalle Isokallion: Maailmanparantaja. Tuli mieleen Arto Paasilinnan alkutuotanto, viihdyttävä juttu.
Isokallion kolumnit netissä ovat hyviä, täyttä asiaa. Samoin tykkään kuunnella hänen kommenttejaan perjantain aamuteeveen jälkiviisaissa.
Enpä ole lukenut yhtään Kallen kirjoja, täytyypä kysellä kirjastosta. Koetin lukea Sofi Oksasen viimeisintä, enpä jaksanut. Täyttä huuhaata minun mielestä! Ei vain innosta tuollaiset kirjat, kumma kyllä niillä rikastuu?
Joo, ei ollut jälkimmäinen Puhdistuksen veroinen, ehkä liikaa odotuksiakin.
Loppumetreillä kuuntelussa Katja Ketun: Kätilö.
Tälläistä en olisi ikinä kirjana lukenut, mutta käsitöitä tehdessä on mukava kuunnella oudompaakin tarinaa.
Aika rankaa historiaa, mutta hyvin kirjoitettu. Hyvänä lisänä yrttien maininta rohdoksissa vaikka vaan sivulauseissa.
Kate Atkinson, suomennettu ainakin kolme kirjaa, suosittelen lämpimästi.
Stephen King suosittelee Atkinsonin viimeistä kirjaa sen kansilehdillä :).
Tuo Siri Hustvedt on yksi mun uudemmista suosikeista.
Robin Hobbin fantasiakirjoja olen lukenut viime aikoina, paksuja ovat mutta ei siinä kauaa nokka tuhise kun on kirjan lukenut. Jo Nesbö on kans meneillään. Nämä ovat sarjoja, joten kannattaa aloittaa ensimmäisestä, jos meinaa lukea niitä.
Olen lukenut jo kauan Robert Jordanin sarjaa ja joka vuosi odotin uutta kirjaa, odotin ja odotin ja sitten yhtäkkiä huomasin netistä että kirjailija on kuollut. Pikkusen harmittaa kun seikkailu ei saanut loppua, jäi niinkun koko homma kesken. Niin siinä voi käydä kun kiintyy johonkin sarjaan, joutuu itse kuvittelemaan lopun seikkailuun.
Paras aika lukea JOULUkirjoja nyt…
Kunntelin äsken loppuun Riikka Pulkkisen: Vieras
Hyvä kirja, hyvä lukija. Ihan pikkasen liian "jumalainen" miulle.
Äänikirjoina tulee kuunneltua tosi erilaisia teoksia
Kuuntelussa Marko Kilpi: Elävien kirjoihin
Positiivinen yllätys, lukijasta huolimatta. 
Sain tuon edellisen kuuneltua. Paras dekkari jonka olen lukenut /kuunnellut. Siinä mentiin iholle.
Muriel Barberyn ‘Siilin Eleganssi’ oli kyllä nautinnollinen lukukokemus pitkästä aikaa. On tullut luettua aika monta semmosta njaah-kirjaa ja alkoi jo lukemisinto vähän hiipua. Olen jo lukenut ‘Ylpeys ja Ennakkoluulo’ vuuuuuosia sitten…joskus lukiossa…ja leffakin on tullut nähtyä, mutta otin kuitenkin mukaan tuon pokkarin kirjastosta. Jotenkin en enää muista sitä enää hyvin. Kyllähän sitä kirjoitustyyli unohtuu 15 vuodessa…tosin olisi ehkä pitänyt ottaa englanninkielinen teos, jotta tutustuisi oikeasti kirjoitustyyliin.
Onko teillä joitain kirjoja, joita olisitte lukeneet toistamiseen tai jopa useaan kertaan? Minä en lue kirjoja kuin kerran noin yleensä. Joitain nuorten- ja lastenkirjoja toki on tullut käytyä läpi useampaan otteeseen muksuna…ja kertaalleen joitakin parhaita aikuisena. Esimerkiksi Pieni Talo Preerialla-sarjan olen lukenut ties kuinka monta kertaa (tosin aikuisempana vain kerran).
Ainut jonka olen lukenut ainakin viisi kertaa on Sininen linna. En tiedä olisiko niin hyvä enää vanhempana luettuna?
Minäkin voisin ottaa noita kuuntelukirjoja kirjastosta, niin voisin olla hieman tuotteliaampi lukiessani (tai toisinsanoen lisätä lukuaikaani nukkumaanmenoajasta vähän muuallekin päivään :D).
Kurppa, eikö sun ajatus ala koskaan harhailla kirjaa kuunnellessa? Minä pysähdyn niin usein pohtimaan juttuja lukiessani, että pelkään putoavani kärryiltä lukukirjan kanssa. Jotenkin oikein odotan havahtuvani ja lukija in posottanut 5min eteenpäin ja saan etsiskellä sitä kohtaa missä olin vielä mukana 
Yritin kerran kuunnella Dorian Greyn muotokuvaa englanniksi lukukirjana mutta en päässyt loppuun…jatkuvasti joku tuli keskeyttämään ja häiriötekijöitä oli vaan niin järkyttävästi. Pitäis tehdä jotain todella rutiininomaista, missä ei tarvi ajatella yhtään. Mä kun en ole mikään multi tasking-persoona.
Montgomeryn tuotantoa olen lukenut vaikka kuinka (Annat ja Runotytöt), mutta tuo Sininen Linna ei ilmeisesti ollut mun lapsuudenkaupungin kirjastossa kun en sitä ole lukenut. Taidan laittaa sen heti varaukseen 
Minä kun lueskelen aika häpeämättömästi vieläkin nuorten klassikoita…tai todella isoja bestsellereitä (kuten Potterit ja Nälkäpeli). Tosi monessa kirjakeskustelussa ihmiset ovat maininneet tuon Sinisen Linnan semmosena mieleenpainuvimpana lukunautintona.
Ei ala harhailla jos on hyvä kirja ja etenkin hyvä lukija (Paras on varmaan Lars Svedberg). Yleensä teen tylsiä kotihommia silloin tai neulon jotain helppoa.
Suurin osa lukijoista on niin loistavia että kirjoista saa paljon enemmän irti kun itse lukien.