Kyllä minä olen lukenut mm. Tuntemattoman sotilaan ja Täällä pohjan tähden alla muutammia kertoja. Nyt taitaa tulla siitä Sofi Oksasen Puhdistuskesta samanlainen. _Kerään ne kaikki kolme Sofi Oksasen kirjaa, kunhan s e uusinkin Minne kyyhkyset katosivat ilmestyy pokkarina. Eka siis Satalinin lehmät, sitten Puhdistus ja sitten tämä viimeinen.
Juu lukijan lukemana se teksti voi herätä ihan uudenlaiseen elämään. Tosin hyvänkin tekstin voi pilata huono lukija. Da Vinci Koodin luin kirjana, sillä ko. kirjan (englanninkielinen) lukija yhdellä äänitteellä oli niin absurdi että ei pystynyt keskittymään. Se aina kiekui älyttömällä äänellä lausuessaan naistutkijan vuorosanat. Onneksi suomenkieliset näyttää olevan ihan ammattipuhetyöläisten, lähinnä näyttelijöiden lukemia…ainakin ne joita olen käsissä kirjastossa pyöritellyt. Sitten kun olis vielä pelit ja vehkeet joilla kuunnella niin että pääsee liikkumaan. Ipod olisi, mutta ei kai noita saa siihen ladata.
Ostin tänään yhdelle kirjojen ystävälle lahjaksi aika hienon painoksen Seitsemästä Veljeksestä…vuodelta 1904, joten ei liene ensipainos kokonaisenakaan niteenä. Aluksihan tuo on ilmestynyt vihkosina. Orwellin Vuonna 1984 en löytänyt mistään kovakantisena…useammassa kirjakaupassa ja antikvariaatissa kävin…ostin sitten pokkariversion, kun hlö on tuota kirjaa toivonut. Minä ja onneksi myös lähipiiri tykkää divarikirjoista. Saa muutamalla eurolla saman kirjan kuin kaupassa 15-30€…ja ainakin pikku-sisko haluaa mieluummin käytetyn kirjan kuin uuden. Kirjahylly näyttää hauskemmalta ja elämänmakuisemmalta kun ei loista tuliterät kirjat hyllyssä, vaan kirjat on jo nähneet monessa tapauksessa enemmän aikaa kuin omistaja.
Monta kertaa (eli 3–>laskematon määrä) olen lukenut Tolkienin Hobitin ja koko Sormusten herra trilogian. Ylpeys ja ennakkoluulo, Humiseva harju jne… Anna kirjat. Tuntemattoman sotilaan. Pikku Prinssin. Anne Frankin päiväkirjan.
Monia muitakin, nuo nyt tuli ensin mieleen. Yhteen aikaan nuorena luin Tolkienit aina kerta vuoteen ainakin läpi. Sittemmin ei päivisin ole aikaa ja iltaisin ei tahdo jaksaa, niin ei viitsi lukea samoja 
uusi tuttavuus minulle on ollut Rosamunde Pilcher: Simpukankerääjät ja sen itsenäinen jatke Syyskuu.
Alkuperäinen kirjoittaja: Rosmariini&Timjami
Tuo Sininen Linna kuuluu myös minulla niihin kirjoihin, jotka olen lukenut muutamaan otteeseen. Ei ole kirpparilla tullut vastaan, muuten olisin ostanut sen.
Toinen useampaan kertaan luettu on Märta tikkasen "Sofian oma kirja". Sen luin aina kun odotin lapsia, vaikka ei olisi pitänyt.
Useimmin kuitenkin olen lukenut Sinuhe Egyptiläisen, Ensimmäisen kerran jo alakoulussa. Egyptissä on tullutkin käytyä jo kolme kertaa…
Pitääkin marssia etsimään tuo Sininen linna. Yleensä luen kirjailijan kaikki kirjat, jos tykästyn kirjailijaan. En käsitä miten tuo voisi olla minulta lukematta… Ellei se muinoin ole puuttunut kirjastosta ja sitten unohtunut lainata myöhemmin.
Lapsena ja nuorena luin usein hyvät kirjat ääneen pikkusiskolleni. Niin sain itse lukea ne uudelleen ja kerrottua siskolle, jota lukeminen ei niin kiinnostanut.
Siten tuli kahlattua Ronja Ryövärintyttäret ja Veljeni leijonamielet jne. Moneen kertaan.
Oi meinasin unohtaa. Pikku Heidi ja Salainen puutarha, en edes jaksa muistaa kuinka moneen kertaan ne olenkaan lukenut.
Alkuperäinen kirjoittaja: Rosmariini&Timjami
Lapsena oltiin kesäsiirtolassa. Siellä opettaja luki meille joka ilta jotain kirjaa. Koulussa opettaja luki käsityötunnilla (niin ettei voinut mennä mitään neuvoa kysymään, ettei keskeytyisi;) veli luki miulle joskus Jerry Cottoneita ääneen.
Lapsuuskodin lähellä oli pieni sivukirjasto jossa oli mahdottoman pätevä virkailija, hän osasi aina suositella hyviä kirjoja ja tuli luettua tosi paljon.
Aikuisena tuntuu että aika menee hukkaan lukiessa ja sen takia nuo äänikirjat ovat loistava juttu.
Miulla on eräs tuttava joka ei voi lukea muiden lukemia kirjoja?
Itse ostan usein kierrätyskeskuksesta ja laitan sen jälkeen taas kiertoon.
Kirjastossa on kierrätyshylly johon voi vanhoja kirjoja tuoda ja ottaa itselle jotain matkaan jos mieleisiä löytyy.
Pitkästä aikaa larasin kirjaston äänikirjavalikoimaa ja varasin neljä kirjaa. Onhan joulpyhinä jotain tekemistä.
Kuuntelin aamulla loppuun Vares-kirjan Uhkapelimerkki. Puolikirjaa meni siinä kun luulin kuuntelevani tämän jo aiemmin, mutta ei sittenkään. Toistaa niin pahasti jo aiempia, huumorikin jo oli unohtunut. Tuollaiset menee kyllä työn ohella, muttei muuten.
Luin syyslomalla Reijo Mäen Mustasiipi -dekkarin. Mäen huumori ei enää innosta… Lukukokemus oli kuitenkin mielenkiintoinen, kun poika asuu nykyään Turussa minne romaanin tapahtumat sijoittuvat. Viime kesänä tutustuin käytännössä ensimmäistä kertaa kunnolla Turkuun.
Mustakin nuo Mäen kirjat ovat vanhan toistoa, eikä henkkoht nuo turkujututkaan enää nappaa kuten ehkä joskus ennen. Voihan niitä ajankuluksi lukea, mutta ei niistä oikein mitään sen kummempaa kokemusta saa.
Hyvä ottaa matkalle mukaan niin voi miehen kans molemmat lukea saman kirjan.
Ajankuluksi minä ainakin Vareksesta luen. Eikä kai se muuksi ole tarkoitettukaan.
Just on menossa Valkovenäläinen
Mulle tuli yhtäkkiä semmonen Agatha Christie-puuska ja piti hakea kirjastosta kaksi Christietä joululukemisiksi. Tarttui mukaan myös pari Thomas Mannin kirjaa ja varauksesta hain samalla Nälkäpeli-trilogian vikan kirjan. Tuo Christie-puuska alkoi siitä, että olin Pohjanmaalla viikon ja sieltä kirjahyllystä otin iltalukemiseksi viimeisinä päivinä Christien Bertramin hotelli-kirjan. Yleensä luen Christieltä 1-2 kirjaa ja sitten on taas vuoden parin tauko. Juonen kaari kuitenkin noissa kirjoissa hieman samanlainen, joten lukuinto on parempi aina kun lukee noita vain silloin tällöin. Eniten nautin ko. kirjoissa siitä vanhan Englannin tunnelmasta, teeaterioista jne. Pitää melkein aina keittää teet noita lukiessa :). Harmi että se Bertramin hotelli jäi sinne 56 sivulle…piti jättää kesken kun en voinut ottaa kirjaa mukaankaan kun ei kaikkien jouluviemisten vuoksi mahtunut mihinkään laukunvälikköön. Ja painoakin alkoi jo kapsäkeissä olla.
Miulla on kuuntelussa Leena Lehtolaisen Paholaisen pennut. Vähän häiritsee juonen puolesta kun edellistä kirjaa en ole lukenut /kuunnellut.
PP, mie luen just samalla tavalla ja samasta syystä Agathaa :). Tähän ikään olen siis ehtinyt lukea ne kaikki varmaan kolmeen neljään kertaan.
Mä en meinaa oikein muistaa mitkä oon lukenut ja mitä en. Kyllä niistä yli puolet on jo luettu varmasti. Usein alan lukea jotain Christien kirjaa ja hokaan lähes sadan sivun jälkeen että ai niin tää oli TÄMÄ kirja. Pikku-sisko lienee lukenut jo kaikki…ehkä on joitain, jotka ei oo koskaannsattunut olemaan kirjastossa ja ei olle törmätty kirjakaupassa.
Minäkin oon lukenut kaikki Christiet moneenmoneen kertaan. Eipä haittaa, vaikka juonta muistaisikin. Aina silloin tällöin pitää lukaista. Omasta hyllystäkin löytyy viitisenkymmentä. Niissä on se kerronta jotenkin ainutlaatuista. Vaikka tykkään lukea muitakin dekkareita, ja olen löytänyt mielenkiintoisia, niin ei ole dame Agathan voittanutta.
Havina, onko niitä niin paljon? Puuttuukohan meidän kirjastosta jotain…? Välillä poistavat vanhoja ja nuhraantuneita hyllystä.
Täällä oli aika kattavan oloinen lista. Kun selaa sivua alemmas, niin siellä on aakkosellinen luettelo.