Kuuntelin äsken loppuun Marko Kilven: Kadotetut. Olipa huimaa ajankuvaa
Mä olin ihan ällistynyt kun oli varmaan eka joulu ikinä kun en saanut kirjaa lahjaksi. Tänään piti lainata Joensuun kirjastosta Pättikankaan Aurinkokello. Mulla on taas kova muinaissuomi-kiinnostus päällä ja ihan harmittaa että tuo kirja on trilogian viimeinen. Ei ehkä mitään Nobelin kirjallisuuspalkinnon arvoista kielitaituruutta, mutta ihanaa eläytyä muinaisen maailman tarinaan. Mistäköhän tuon jälkeen löydän kertomuksia muinaissuomesta… Havasteen paria kirjaa luin joskus, mutta ainakin se toinen meni jo täysin imellyslinjalle niin että tein jotain niinkin harvinaista, kuin jätin kirjan kesken! Nuo kirjat on kirjotettu varmaan nuorille vaikka aikuisten hyllyssä olivatkin.
Lisäksi lainasin Mythologia Fennican (kristfrid Ganander)…ruotsalaisen papin tekemä sanakirja suomalaisesta mytologiasta. Saa nähdä onko ihan yhtä tyhjän kanssa. Ikävä kyllä yleensä 1700-luvun papin tekemät tulkinnat pakanuudesta on värittyneitä…kun yrittää kuvata asiaa/kulttuuria, jota periaatteessa halveksuu.
Tuo Hanna Tuurin “Tuulen maa” on siitä vinha kirja ettei siinä tapahdu juurikaan mitään suurempaa mutta on oikeen mukavaa, suorastaan rauhoittavaa lukemista. Jatkoa jää odottamaan.
Hanna Tuuri on kirjoittanut myös kirjat Irlantilainen aamiainen – Kertomuksia vihreältä saarelta, Vihreän saaren puutarhoissa sekä Orapihlajapiiri.
Vihreän saaren puutarhoissa olen lukenutkin, nuo kaksi muuta täytyy myös lukea.
Pidän tosi paljon Hanna Tuurin kirjoista,Vihreän saaren kirjat olen lukenut, muita en ole nähnytkään, mutta heti kun kohdalle osuu.
Iris Johansson: Toinen maailma jonka tunnen - autistin tarina,
luin sen jo jonkin aikaa sitten, nyt löytyi muistiinpanoistani kun selvittelen niitä.Suosittelen kirjaa kelle tahansa. Olen siksi laittanut sen ylös, että ajattelin lukea sen toistekin.
Kirjailija on itse autistinen, omasta elämästään kertoo.
Ostin eilen sen "Vihreän saaren puutarhoissa", Suomalaisen kirjakaupan alessa oli hiukan alle 5 euroa. Olen hänen kirjoituksiaan jostain puutarhalehdestä (en muista mikä) lukenut ja pidin niistä. Ne kertoivat Irlannista, voi olla että samoja tekstejä kuin mitä on kirjassa mutta toisto ei haittaa kun aihe on niin mukava.
Miulla on kuuntelussa loppusuoralla Stieg Larssonin (viiminen kirja kolmen kirjan sarjasta)Pilvilinna joka romahti. Mielenkiintoinen tiiliskivi.
On ne vain melkoisia kirjoja, en uskaltais lukea enää toista kertaa, en uskaltanut katsoa toista kertaa kun tulivat TV:stä, yöunet menevät!
Se tuli elokuvana ennen joulua kuten myös "Tyttö joka leikki tulella", Täytyy sanoa että toiset osaa tehdä hyviä elokuvia/tv-sarjoja, (ruotsalaiset/norjalaiset), mutta suomalaiset ei sitten alkuunkaan. En ole aloittanut vielä sitä yhtä "Jäätä" joka jäi joululahjapinosta itselle. Jokos olet Emo lukassut omasi läpi? Yritän säästää kirjoja kevään sairasteluaikaan. Yhden jään vaihdoin Sofi Oksasen "Kun kyyhkyset katosivat" ja yhden tilallee ostin tai siis tilasin vinon pinon kirjoja Ad libriksen alesta. Yhden Jään saikin tytär.
Elokuvina en enää noin raakoja juttuja katso, mutta kuunneltuna menee.
Taitavaa kerrontaa.
Ei se ollut elokuvana kauheaa katsottavaa, jotenkin vei mukanaan.
Ei mustakaan ole. Palijon kauhiampiaki joskus kattonu
Mie vaan luulin:/ Yritän välttää kaikkea kauheaa katsottavaa. En katso enää edes sairaalasarjoja tai uutisia.
Minulla jäi Stieg Larssonin kirjasarjan lukeminen siihen ensimmäiseen. Jotenkin se oli niin kaamea kirja, etten pystynyt tarttumaan niihin seuraaviin. Sen ensimmäisen luin kyllä loppuun. Niinpä en siis niitä ole telkkaristakaan halunnut katsoa.
Sain veljeltä jouluna lahjaksi sen "Jää"n. Nykyään silmien ja silmälasien yhteys pidempää lukemisrupeamaa varten on hiukan ongelmissa joten mitään kirjaa mikä ei alunperin oikeasti jo kiinnosta ei tule aloitettua. Eikä edes sellaista mikä kiinnostaa mikäli kirja on tiiliskiven paksuinen kuten Steven Kingin tuotanto yleensä on.
Minusta tuo Stieg Larssonin trilogia oli huippuhyvä!
Tarinaan liittyy muutamia raaempia (tai ehkä julmempia) yksityiskohtia. Elokuvat olen katsonut kerran teatterissa ja tv:stä kahteen kertaan. Etenkin ykkösosa on erittäin mukaansa tempaava jo heti alusta lähtien. Trilogia pitää katsoa järjestyksessä, että pysyisi kartalla tai saisi enemmän irti.
Minusta vaikkapa “Täällä pohjantähden alla” oli raaempaa ja raskaampaa katsottavaa.
Luen tällä hetkellä Hietamiehen “Pilvissä Taivaanlaiva” ja mielenkiintoinen on tähän saakka ollut.
Onko kukaan lukenut noita Sirpa Kähkösen kirjoja? Mitä olitte mieltä? Tuli linkkihyppelyä-harrastaessa eteen. Olen nähnyt noita kirjoja kaupoissa tai kirjastossa joskus, mutta en ole koskaan ottanut käteen. Näyttävät sijoittuvan sodanajan Kuopioon suurin osa kirjoista.
Yhtä Kähkösen kirjaa olen aloitellut, mutta en oikein saanut siitä kiinni, joten jäi kesken.
Mulla oli yksi sirpa Kähkönen, jäi lukematta kun oli niin tylsä!