Pikkulinnut on hiljentyneet, ääntäkään ei kuulu. Aika spookya.
Me katottiin pahvinpalalta, hyvin näkyi. Hesarin nettisivulla ohje.
Hitsauskypärä päässä minäki kävin pyörimässä pihalla. 
Aika jännä arska, niinku kuunsirppi. Vielä jännempi on kumminkin mun mielestä tää himmennetty valo, jonka näkee joka puolella ympärillään eikä tartte mitään suojalaseja.
Yritin ottaa kuvaa, niin hauska luonnonilmiö tämäkin, kun se nakkas tuon auringon sirpin tuonne taustalla näkyvään kuuseen
On tosiaan jännä, kuin suodattunut valo.
Tältä näytti kuunpimennys pahvissa olevan reiän läpi. Alemmassa kuvassa pahvissa kaksi reikää.
Meillä pilvinen päivä. Kävin jo kaupasta hamstraamassa pahvilaatikot auringon katsomista varten -turhaan. Kainarin nettisivuilla oli ohje tuohon pahvilaatikko katseluun.
oikeassa olette hankalin ja emo - vaikka melkein koko talven on saanut katsella päivisin himmennettyä valoa, on tämä himmeys aivan eri oloinen kuin pelkkä pilvinen päivä
Hassua että lämpötila laski pari astetta kun aurinko himmeni 
Ruokkiksella katseltiin ja kuvailtiin aurinkoa hitsauslasien läpi. Tässä on paras otos, jonka sain otettua. Se on vähän ennen sitä suurinta peittoa.
Tuli kyllä tosiaankin aavemainen tunnelma, kun linnut hiljenivät, tuuli tyyntyi ja varjot pitenivät. Tuli mieleen, että tällainen on varmaan ollut todella pelottavaa aikana ennen laajaa tiedonvälitystä.
Mie muistan sen aavemaisen hiljasuuden, kun kaikki pysähtyy hetkeks, sillon aikoinaan täyspimennyksen aikaan. Tuli just mieleen tuosta Tilhiskin mainitsemasta pelosta. Se oli jotenki selittämätön tunne kun mikään ei liiku, ei tuuli, ei linnut, ei luonnossa siis yhtään mikään.
Ja sitt se kun oli semmosta ei hämärää eikä valosaa vaan jotain oudon väristä siltä väliltä
Mun äiti pruukasi muistella nuoruutensa aikaista pimennystä kanssa, sanoi, että kanat painui orrelle nukkumaan, ja kun aurinko taas tuli esiin, kukko kiekui.
Me kateltiin aurinkoa terkkarin pihalla mustaksi valottuneen röntgenfilmin läpi, ei oikein ollu tarpeeksi tehokas. Ja jostain syytä mä näin sen kolmena, vaikka kuinka yritin siristellä.
Lämpötilat sahaavat ylös alas ja jäätä.
Jännä ilmiö tuo Pihapiirin auringonpimennyksen sirppi kuusessa. Uusia railoja, korkeampaa mallia.
Jäänsinistä.
Kylmää ja kivistä.
Valtsulla todella hienoja kuvia, tunnelmallisia. Luonnon taideteoksia.
pieni sipaisu niemen rantaan ja rumpsista heijaa.
Auringonlasku varhaisena iltapäivänä joulukuussa Helsingissä. Tähän verrattuna valo on lisääntynyt ihan mielettömästi. Onneksi!
Minä kun eilen illalla sähköpostia laitoin velipojalle Savonlinnan kuppeeseen ja tuohtuneena selitin näitä säätila-ongelmia, niin sieltä tuli vastaus sanasta sanaan näin : Ei oo herkkua tiälläkään, jokatoinen päivä hirmunen tuuli ja jokatoinen päivä myrsky ja vettä ei oo satanu ku aina ja jatkuvasti ja joka päivä. 