Tämä kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, kengät ovat miehen ja sinisarja luonnollisesti minun... hänen elementtinsä on maa ja minun ilma.
Tämän petunian siemeniä ostin jemmaan jo ensivuodeksikin, ainoa huono puoli on heikko sateenkestävyys.
Värit kerrankin kohdallaan, eikä niinkuin viimevuonna: rantakukan vieressä täsmälleen samanväristä syysleimua. Se oli muuten ainuita yhdistelmiä, jonka olen värien takia erottanut toisistaan, muuten saa olla vaikka violetti ja oranssi rinnakkain mun puolestani...
Liljan vieressä konnanyrtti josta taas jännään, kerkiääkö kukkia.
Eräänä iltana oli pakko rynnätä pihalle kuvaamaan pilvistä heijastuvaa auringonlaskun punertavaa valoa
Taivas oli kuin vanhasta kuvaraamatusta jota lapsena pelonsekaisen ihmetyksen vallassa selailin.
Rukajärventien katsottuani sain inspiraation alkaa kaivamaan pihalle poteroa
Kumminkin kallion tultua vastaan jo 30 sentin syvyydessä piha-allas alkoi tuntua paremmalta vaihtoehdolta ja aloin muotoilla monttua 6x4 metrin kuminkappaletta varten. Pitkäaikainen haave uhkaa toteutua...vielä on ihan kesken reunojen linjojen suunnittelu, mutta pienen puron paikan olen jo hahmottanut, siellä tulee olemaan vieno lirinä takarannalla kuin joku olisi unohtanut vesihanan auki. Matala tästä tulee, mutta pengerryksellä saan syvyyttä lisää ja paikka on puolivarjoinen ja kallio alla luultavasti viilentää altaan vettä, joten ehkä ei ole pelkoa, että altaaseen eksyneet/laitetut elukat luulisivat joutuneensa puuropataan.
Kumin saapumisen nopeus yllätti minut, maanantaina tilasin ja tänään jo kiitolinjan moppitukka toi sen pihaan...soitti ennen saapumistaan kysyen tietä, selvästi huvittuneena innostuneesta äänestäni totesi että on taidettu odottaa...
En tunnustanut kävelleeni rinkiä ja syöneeni kynsiä että silppu vaan lentää siitä asti kun olin tilauksen sisään jättänyt. Puropumppu ym. lekkeet saapuvat postissa myöhemmin. Kylläpä on olo kuin joulupukkia odottelisi...
Oi malvankukka, onpa hyvässä vaiheessa jo. Minä en vain ole saanut aikaiseksi. Kerro, laitatko salaojituksen? Rupesin näet pelkäämään, ettei kannata ilman salaojitusta tehdä (savimaa). Salaojille vielä kaivan paikan, mutta mihin ohjaan veden?
Siinäpä pulma meikäläiselle.
Merlin, tuossa on kallio niin pinnassa, että salaojitusta ei varmaan edes saisi tehtyä, mutta jos olisin alavampaan kohtaan ruvennut rustaamaan allasta, olisin kyllä vakavasti harkinnut sellaista jos se vaan tällä järjellä olisi mahdollista toteuttaa...Pitkään tuota altaan paikkaa pähkäilin, se olikin ehkä suurin toteuttamista jarruttava tekijä (julmasti mulkoilevan isännän jälkeen) koska aina kun olin löytänyt mielestäni ympäristöön sopivan paikan altaalle, hoksasin, että en uskalla siihen tehdä, koska on notkelmassa. Pelkäsin, että keväiset sulamisvedet tai kesäiset rankkasateet valuisivat allaskuoppaan ja pullauttaisivat muovin kuplalle. Tuossa ei ole sitä pelkoa, kun kallio muodostaa pohjan miltei koko alalla...
Merlin, mitenkäs olisi korotettu allas? Tyyliin korotettu kukkapenkki savimaan päälle. Minäkin tuosta korotin reunoja jonkinverran, muuten siitä olisi tullut liian matala, eikähän se kovin syvä ole vieläkään, lumpeelle on yksi ehkä 50 senttiä syvä painanne. Pihan puoleinen rantuus on hyvin loiva, pääsevät koirat juomaan ja minä lorkkimaan pumpulle.
Tänään homma eteni hyvin, sain loputkin reunoista kaivettua ja muotoiltua silmämääräisesti ja kun isäntä passilla tarkisti, vain yksi reuna vaati kämmenenkokoisen ruohoturpeen korokseen...
Sitten lasten kanssa seulotiin hiekkaa ja viskelin sitä pohjalle ohuen kerroksen (eihän kalliosta juuria puske) jonka jälkeen uusiokäytin aitasta hiirensyömät muovimatot lisäpehmikkeeksi. Sen jälkeen suodatinkangasta.
Suodatinkankaan laiton jälkeen vinkkasin isukin apuun ja levitimme yksissätuumin kumin altaaseen. Tuntui ihan juhlalliselle, ärräpäät vain pikkuisen tekivät tunnelmaan säröjä...mutta ihmeen tyynesti rupesi mukaan tähän lammentekoon, jopa hiukan innostuen (!) mikä ei puutarhaan liittyvissä asioissa ole tähän asti meidän isännän kohdalla ollut mitenkään itsestäänselvää..
Tässä kumi paikoillaan ja pienet apulaiset ihmettelemässä äitin kummaa kumilätäkköä.Saas nähdä, saadaanko tämä kestämään niin että vielä lapsenlapsetkin sen reunalla tillistelevät...
Komia allas tulee. Ja varmasti kestää. Olet saanut siitä hyvän kokoisen, on varmasti valmiina näyttävän näköinen. Vielä innolla odottelen kuvia, kun tulee valmiiksi. Reunamuovin kätkeminen on melkein se haastavin homma. Miten aiot toteuttaa sen ja laitatko muovin päälle jotain?
Memuli, reunojen kätkemistä varten tilasin juuttikangasta, jonka pitäisi tummua ja sulautua reunaistutusten sekaan. Lisäksi olen metsästä jo hopannut sammaleisia kiviä, joita kokeilen lisäksi, yritän asetella niitä niin, että sammal saa altaasta kosteutta eikä kuivetu rumaksi. Altaan keskellä on kohouma, jonka päälle aion myös asettaa sammaloituneen kiven kuin saareksi...tänään en kerennyt allasta ollenkaan nykimään, vaikka mieli olisi kyllä tehnyt ihan simona...no, antaa himon yltyä...moni pieni yksityiskohta ja isompikin saa hautua ja muuttaa muotoaan rauhassa.
Kumin päälle loivaan rantuukseen käyn järvenrannasta pyöreämuotoista soraa, ei hiekkaa, pelkään että puropumppu ottaa nokkinsa. Lisäksi siirrän pienestä "harjoituslammikosta" allassubstraattia aloittelemaan basillien voittokulkua veden kirkkaanasäilymisen hyväksi. Luultavasti pohja saa muuten olla sinänään, tumma pohja saa aikaan illuusion syvyydestä.
Tänään turasin koko päivän altaalla, reunat ovat nyt kohdillaan ja juuttikangas asetettu. Mullan valumisen altaaseen ehkäisemiseksi korotin reunat kierrätysmatskulla, finnfoamin hukkapätkistä sahasin sopivia paloja ja lisäksi käytin muovirullia, joita jää muovista jolla traktorinmunat kääritään, kumpikin varmaan ikuisia aineita. 
Juutti kelluu hullunnäköisesti, soralla kahlitsen sen pohjaan.
Iltapäivän puolella suoritin palikkatestin, kokosin pumpun...siinä on kaksi hanikkaa letkuille, toinen puroon ja toinen suihkua varten. Kokeilin ensin korkeaa suihkua ja sitten kelloa. Kello oli helmat torvella heti kun tuuli kävi...
Mahtiallas sinulla!
Tosin jäin miettimään että mitä ovat traktorinmunat, mutta mistä niitä traktoreita tänne lisää tulisi jollei munista... 
Samat mietteet minullakin. Sekä traktorinmunien että altaan suhteen.
MerJL ja anita, no nehän on niitä valkoisia palluroita joita nykyään on pellonpientareet täynnä, ensin niistä kuoriutuu niitä pieniä polkutraktoreita, joilla maatalojen pikkupojat ajelevat ja kun ne kasvavat, saavat isit sitten niistä aikanaan kelpo peltojuhtia...täytyyhän traktorikannankin uusiutua
No niinpä tietysti! Kiitos, kun selvensit. Eihän me kaupunkilaiset tämmöisiä asioita voida tietää.
Malvankukka, kyllä kannatti ahertaa - lopputulos on hieno!