Pääsääntöisesti Turunseudun eri eläinkauppoihin, mutta joskus myös ovat antaneet kaupassa mun numeron ja tulleet kotoa ostamaan. Ja sitten tuttaville, työkavereille on muutama myös mennyt.
Niin , ja tänään yksi penttiläinen kävi poikiensa kanssa hakemassa marsun
.
Nyt on meidän Viiru vähän niin kuin saattohoidossa. Siitä paiseestahan viime keväänä selvittiin ja hyvin sujui syksyyn asti. Nyt on vaan joulukuussa paino pudonnut melkein puoleen, eikä raukka saa enää syötyä kovaa ruokaa. Muuta vikaa siinä ei sitten paljon olekaan, varsin reipas marsu.
Se on nyt saanut antibioottikuurin ja mössöruokaa. Vauvasosetta ja liotettua pellettiä ja voi että kun se tykkää. Se on aiemmin ollut vähän arka marsu, mutta nyt se on ensimmäisenä kuikkaamassa vasten aitauksen reunaa ja häätää muut tarkasti pois omalta mössöltään. Siitä on tullut erittäin suuri persoona hiukan päälle puolenkilon painostaan huolimatta. Paino ei sentään ole enää laskenut, joten viimeistä piikkiä ei nyt vielä anneta, kun likka jaksaa sitä hoitaa ja Viiru on noin innostunut olemisestaan. Siitä on tulut oikein diiva.
Siitä on siis samalla tulossa aina vaan rakkaampi, mutta selvää on, ettei se koskaan saa hampaitaan enää kuntoon ja voi elää vain pehmeällä ruualla, joka taas pahentaa hampaiden tilannetta. Kovin pitkään emme sitä varmaan saa enää pitää.
Voi harmistuksen harmistus, saattohoito on vihonviimeistä mutta toisaalta niin antoisaa. Voimia teille K-E. Minua jaksaa aina vaan ihmetyttää se, että miten niin pieni eläin voi mennä niin sisälle aikuisen (ja miksei tietty lapsenkin) sydämeen. Meidän Ilonalle tuli syksyllä virtsarakkoon kasvain ja se oli menoa samantien. Nyt on tulossa uusi pirpana laumaan, ollaan käyty katsomassa 4 päivän ikäisestä saakka. Tänään mennään taas, Pipsu on jo 4 viikon ikäinen. Ajattelin vaivihkaa kysellä koskas neito olisi valmis kotiutumaan meille isojen joukkoon.
Täällä tarvitaan nyt voimia enemmän kuin osattiin odottaa. Ajattelin tällä viikolla viedä Viirupolon nukkumaan. Ripsu vaan ehti nukahtaa ensin.
Maanantai-iltana sen nenä alkoi vuotaa, mutten ehtinyt sen vaaraa sen enempää ajattelemaan. Annettiin sille yrttejä, kun olin heittänyt vanhentuneen lääkkeen aikaa sitten pois. Tiistai-aamuna lähdin töihin ennen seitsemää, lapset heräsivät vasta sen jälkeen ja näkivät kyllä, että Ripsu on pahasti sairas, mutta eivät osanneet sille sitten mitään tehdä,eikä mummikaan, enkä tiedä. olisiko mikään enää auttanut. 9-vuotias ei sitten kahdentoista jälkeen enää saanut Ripsua hereille, se oli jo kangistunut.
Tunnelma täällä oli tilanteen mukainen kun tulin kotiin, kolme lasta oli aivan lohduttomassa tilassa. Ja nyt pitäisi sille Viirulle varata viimeinen lääkäriaika. Äidin osa on kova.
Viiru on edelleen tosi reipas, syö todella ahneesti mössöjään, välillä se on varsin kiukkuinen, kun ei saa syötyä tuoretta tilliäkään, sitä ei kukaan kiusaa, marsukaverit hoitavat sitä ja ovat miellään sen kyljessä huilimassa. Sen paino vaan ei nouse ja mössöruuat saavat sen leuanalusen niin sottaiseksi, ettei se pysty siivoamaan itseään, sitä pitäisi pestä joka päivä, ettei karvat lähde ja se entisen paiseen kohta on hiukan avoin, joten sekään ei pysy puhtaana. Nuhaa sillä ei todellakaan ole. Sairaimman näköinen ei sitten olekaan se heikoin.
Pian meillä on sitten enää vain kaksi marsua.
Meidän Rocky makas kuolleena aamulla. Joku äkillinen juttu täytynyt tulla,kun ihan pirteä, pullea ja muutenkin hyvinvoiva oli tähän asti.
Voi Rockya…
Voi K-E, minulla on mennyt Ripsun tilanne ihan ohi. Ihan hirveä tilanne lastenkin kannalta. Kovin on kova äidin rooli, tosiaan 
Mikä Viirun tilanne on nyt ?
Ja Kyssis, surua riittää nyt teilläkin. Voimahaleja kovasti kaikille joita talven flunssakausi koettelee. Täytyy yrittää noita yrttejä tarjota omille kuikuille.
Ikävä kuulla miten Rockylle on käynyt. Meidän Lili ja Ruusu voivat hyvin. Ruusun paino on kyllä pudonnut viikossa 100 grammaa mutta nyt paino alkaa taas nousta. En ole vienyt lääkäriin koska Ruusu on ollut virkeä ja syönyt normaalisti.
Voi Kyssäkaali, niin se oli tuo meidänkin Ripsu hyvävointinen marsu, ennen kuin yhtäkkiä piti lähteä.
Viiruakaan ei nyt sitten enää ole. Vaikeaa oli sitä viedä eläinlääkärille tuon Ripsun jutun jälkeen, mutta lasten murhe loppui kuitenkin pian, vaikka vähän vielä ikävöidäänkin.
Kaikessa surkeudessaan Viiru ei kuitenkaan saanut flunssaa,se taisi olla kuitenkin marsuista vahvimpia, vaikka pienen ikänsä olikin ujo ja arka, mutta muuttui loppua kohden rohkeaksi. Sen paino oli lopulta alle 450g, sen hampaat olivat aivan harmaat ja ylipitkiksi kasvaneet, koska se ei voinut syödä kuin sosetta, sen leuanaluskarvat olivat koko ajan likaiset ja ne alkoivat lähtemään, se oli reipas, puolusti kuppiaan toisilta, tuli huutamaan omaan mössöruokaansa tassut aitaa vasten, ja se söi ahneesti.
Viimeiset viikot Ripsu hoiti Viirua, ne nukkuivat yhdessä kylki kyljessä niin kuin silloin, kun Viiru oli poikanen ja tuli meille, vaikka muutoin Viiru oli aina ollut vähän erikseen muista, ei kaukana, muttei nyt ihan kiinnikään toisissa. Ripsulla oli ikää 4 vuotta ja Viirulla 3. Ei niistä vanhoja tulllut, mutta vanhan parin tapaan ne täältä lähtivät, yhdessä.
Kuvassa on Viiru pellettisosekupilla muutama siikko sitten. Selän päälle on ilmaantunut "rusetti", selkäranka tuntui siinä kohdassa kovin selvästi. Kuono vasemmalla kuuluu Ripsulle.
Kyssäkaali, kuulosti kovin surulliselta ja tutulta mulle. Tyttärellä oli koulutyttönä marsuja ja molemmat kuukahtivat ihan samaan tyyliin, mitään kipua tms. ei ollut .Lapselle/nuorelle se oli kova paikka kummallakin kerralla ja oli se meille muillekin.
Tässä meidän tyttöjen uudet lemmikit (kuukauden verran meillä olleet). Rusettimarsut Laku ja Toffee (ihan saatte vapaasti arvailla kumpi on kumpi…). Meillä ei marsuja ole ennen ollut, mutta ovat kyllä aivan mahtavia lemmikeitä. Kuva on tyttöjen itsensä ottama, pitivät oikein kunnon kuvaussession eilen.
Oi! Onpas kaverilla hauska kampaus 
Marsujen kuvaaminen on ihan oma harrastuksensa. Varo vaan, kohta on koneella tuhat marsukuvaa; marsut pelaa koneella, marsu peilaa, marsu syö, marsu hienostelee, marsu naamiaisissa, uusi sisustus häkkiin jne.
Ihanat marsut. Meidän marsutytöt ovat nyt noin vuoden ja kolmen kuukauden ikäisiä. Ja aivan ihania veitikoita!
Kiitos, K-E, Tiufti ja peukuttajat. Nuo ovat molemmat poikamarsuja, nyt suurinpiirtein kolmekuukautisia.
K-E, epäilemättä siinä käy niin, nytkin heillä oli jo kuvauksissa eri teemoja:) No, luovuus valloilleen vaan, onneksi on digiaika ja Buffalossa on vielä paaaljon tilaa kuville.
Tässä meidän marsu Lulu