Ja ei tarvi ymmärtää väärin kenelläkään, meillä vain on näin ja toisilla voi olla toisin. Molempi parempi paras;D
Maitohorsma on ok, yleensä ne syö vaan latvan, apila (ei liikaa kerralla), voikukka kaikkineen, koivu, paju, siankärsämö, suomalaiset heinät, salaatti, porkkana, lanttu, kurkku...tomaatti, paprika. Juuria ja multaa kannattaa välttää, koska voivat saada loisia.
Peruna, sipulikasvit ja tomaatin vihreät osat ovat kiellettyjä, samoin sienet ja muut ei kasvikset. Marsut.net on oiva apu moneen askarruttavaan asiaan, siellä on mm. sallitut ja kielletyt ruoat ja paljon muuta hyödyllistä tietoa.
Hienoa kuulla, kuinka muilla marsut vaativat ruokaa/ huomiota yms. Meillä Rölli on heti aamusta valmiina huutamassa ruokaa ja samaten illalla… se tietää koska Salkkarit-aika on… =) Silloin pääsee lattialle, saa huomiota ja ruokaa ja rapsutusta, sitä se kaipaa paljon.
Ollaan aina pidetty yksi marsu sen takia, koska olen huomannut kuinka siten kesyyntyy/ kiintyy ihmiseen parhaiten. Meidän jäpikkä tarvitseekin tosi paljon huomiota, rapsutusta ja nauttii sylissä olemisesta kuten myös lattialla vapaudesta. Se on ihan ymmärrettävää, koska sitä marsukaveria ei ole… ja rutkasti se huomiota saakin Tänään Röllillä 2-vuotis synttärit ja basilikapuntti odottaa jo iltaa
Niinhän se varmaan onkin, kiintyy ihmisiin eritavalla. Itse en ehkä jaksaisi joka päivä tarpeeksi seurustella marsun kanssa, että se olisi tyytyväinen. Nyt niillä on seuraa toisistaan, minä vain hoidan ruoka, siivous ja ulkoilu-palvelun, sekä jokaisen oman puhtauden, turkin ja kynnet. Tykkään myös seurata noiden elämää enemmän tarkkailijan näkökulmasta, toki rapsuttelen ja sylittelen silloin tällöin, juttelen myös aina ohi mennessä.
Syksyisiä poseerauskuvia mussukoista, Eli Urso ja taempana uppa, sitten Elmo ja alimpana Lysti. (Marsuja ei kiusattu kuvauksissa ja kuvausrekvisiitta jaettiin palkkana poikien kesken tasan.)
Kun ei ole puutarhasta kuvia, laitetaan sitä mitä on. Tämä ketju onkin ollut pitkään hiljainen. Tässä marsukasa, tuo päällimmäinen ei oikein osaa käyttäytyä.
Nämä ovat 10v. tytön marsuja, ihan itsenäisesti niitä hoitaa, vain jonkin verran pitää pitää joskus tarkkailla tilannetta tai auttaa vaikka tuon päällimmäisen vekkulin kynsien leikkuussa tai jossain muussa isommassa operaatiossa. Tyttömarsuja ovat kaikki, ikää alle kolme vuotta, nuorimmainen siinä tunkee aina itseään joka väliin tai sitten päälle.
On näköjään likka taas heilunut kameran kanssa, tämmöisen kuvan löysin. Näkyy olevan keittiön pöydällä eläimiä, hmh, mutta olkoon, kun on näin hienon kuvan saanut.
Ovat ne aika vekkuleita. Olin silloin vähän järkyttynyt, kun tyttö sai valtavan marsukuumeen. "Pakko" oli hankkia pari vuotta sitten, kun silloin 9v tyttö oli netistä kirjoittanut kokonaisen vihon täyteen marsunhoitoasiaa. Ovat kyllä aivan vieneet sydämeni. Nyt on tyttö lomailemassa, ja marsut on mun vastuulla, on ne niin hupaisaa ja persoonallista väkeä, mutta on niissä töitäkin. Aikamoisia rairuohopartureita!
K-E, meillä oli marsuja tyttären lapsuudessa ja vaikka alussa olin vähän hämmentynyt sellaisensrta häkkieläimestä, niin kuitenkin kiinnyinkin niihin. Mukavia kurisijioita.
Tällaisia vaikeita kuvattavia meillä on ollut hoidossa puoli vuotta, en taida heitä enää kotiinsa antaakaan kun ovat niin mukavia veijareita. Vasemmalla Choko, leikattu poika ja oikealla Ilona, ihana rouva päärynävartalo.
On ne kyllä vähän paikallaan pysymättömiä otuksia, mutta niin somia ja persoonallisia. Ei tuo Ilona taida olla pikimusta, ihan kuin vatsapuoli olisi ruskea? Meillä on tuhannen marsukuvaa, kun likka tykkää niitä kuvata, joten pakkohan siinä välillä on onnistua. Nyt on leikitty muotokuvaajaa. . Tämä viimeinen Vikkelä Viirukin on saatu kuvattua, mutta kuvaa ei oltukaan vielä rajattu.
Meidän paksukaiset pysyvät kyllä paikoillaan mutta kuvattaessa musta väri on haastava. Kuvista tulee varsin pimeitä eikä kaverusten naamat tule näkyviin. Ilonalla on kaunis maitosuklaan värinen masu ja Choko on värivirheellinen magpie.
Tänään Röllillä 2-vuotis synttärit ja basilikapuntti odottaa jo iltaa 
Tällaisia vaikeita kuvattavia meillä on ollut hoidossa puoli vuotta, en taida heitä enää kotiinsa antaakaan kun ovat niin mukavia veijareita. Vasemmalla Choko, leikattu poika ja oikealla Ilona, ihana rouva päärynävartalo.
Tämä viimeinen Vikkelä Viirukin on saatu kuvattua, mutta kuvaa ei oltukaan vielä rajattu.