Kylässä oli merkillinen museo, yhdistelmä Neuvostoajan nostalgiaa ja paikallista shamanismia. Sisällä ei saanut kuvata, mutta tässä museon ikkuna.
Sisäänkäynti museoon… Nurmesta päätellen kävijöitä on aika harvakseltaan.
Museon pihalla oli parkkipaikka hevosille, se on se yleisin kulkuneuvo.
Museoalueen ympärille oli rakennettu uutta aitaa lehtikuusesta.
Tässä kuvassa kohtaavat tyttö ja sika. Vähän on piilokuva, kun sika on niin maastovärinen.
Tyttö huomasi kameran ja alkoi esitellä akrobaatintaitojaan keskeneräisellä hirsikehikolla. Sika älysi poistua paikalta.
Oijoi joi…tuo ikkuna. Kuva (klo 00.30). En osaa kertoa, mut jotain siinä on. Pelkkä ikkuna ja kalterit sisäpuolella (?). Siitä saa mielikuvituksella aikamoisen mielleyhtymän nykyisyyteen ja vanhaan, vapauteen ja vangittuun, siihen mikä on sallittua ja mikä salattua. Ja kauniit ikkunanpuitteet.
Ikkunahan on talon sielun silmät. Tästähän ajatuksesta voi jo kehitellä vaikka mitä…
Niin se on. Yksi ottaa kuvan ja toinen tulkitsee sen omalla tavallaan. Vaan kyllä on hienoa vapaamatkustaa toisten kuvien varassa =). Kivaa ja kiitos, nopsis.
Ja piti vielä teatraalisesti lisätä että huomatkaa sammaleet ikkunan välissä, kellastuneena ennen uusien vaihtoa, keräämässä kondesioveden kosteuden tai toiveiden ja rukousten kyyneleet. Siis tuli vaan mieleen…
Heino, mielenkiintoinen kuvasarja, kiitos!
Matkasimme taas muutamia satoja kilometrejä etelään, matkan varrella oli "liftareita".
Maisema alkoi muuttua pikkuhiljaa. Kesäkuun lopulla oli vielä lunta matalammassakin vuoristossa.
Matkan päämääränä oli Tjungurin kylä upean Katun-joen varrella. Huomatkaa aidatut pihapiirit, kotieläimet laidunsivat vapaina ympäri kylää joten pihan peruna-, kurpitsa- , sipuli- ja kurkkumaat piti suojata aidalla.
Edellisessä kuvassa “matkailukeskuksemme” kyltti. En saanut tekstiä samaan viestiin, täytyy kai harjoitella.
Majoitusrakennus ja turistikeskuksen huoltoajoneuvo…
Ulkohuussit joissa kuitenkin posliinipytyt ja viemäröinti.
Majoitusrakennus ilman sitä ihanaa kulkuneuvoa. Kesken oli vielä kaikki, pesutilat yms. mutta hyvin siellä nukkui päivävaellusten jälkeen.
Ravintola, jonka terassilla söimme aamiaiset ja iltapalat. Muuten söimme maastossa, mm. maraalia nuotiolla paistettuna.
Koko turistikeskuksen alue näkyy hyvin tässä "Kamelin" huipulta otetussa kuvassa. Tien takana oleva alue ei kuulunut siihen…