Tjungurin kylästä pääsi turistikeskuksen puolelle riippusiltaa pitkin. Tästä sillasta näin menevän yli bussinkin. 
Sillan kunto ei ollut kovin kehuttava… Kaiteena oli tuota kuvassa näkyvää verkkoa ja siinäkin oli muutama auton mentävä aukko.
Tuo Katun-joen ylittävä silta oli ihan huippukunnossa, kun sitä vertasi tähän siltaan jonka ylitimme ensimmäiselle päivävaellukselle lähtiessä. Joki on Kuzerla, "Valkohiuksinen neito", se tulee jäätiköiltä alas vaahtoavana koskena koko matkan.
Kuskit rohkeasti keplottelivat autot yli… minua hirvitti jo pelkkä sillan yli käveleminen.
Onko ihme…
…jos vähän hirvitti!
Välillä vähän enemmänkin.
Autoilla pääsi tällaiseen paikkaan, eteenpäin jatkoimme jalan. Edellä meni ratsastaja varahevosen ja koiran kanssa, siellä tyypillinen yhdistelmä. Ja ase mukana, kaikilla.
Ohi meni myös joukko metsänvartijoita. Heitä ei saanut kuvata…
Jatkoimme matkaa kävellen Kuzerla-joen vartta yläjuoksulle päin, noin sata metriä joen pinnan yläpuolella.
Muutaman kilometrin kävelyn jälkeen alkoi kaukaisuudessa häämöttää Venäjän korkein huippu, Beluha= Valkoinen valas, n.4,5km korkea. Ihan korkein huippu ei tässä näy, mutta melkein…
Ohi ratsasti paimen pikkuinen karitsa satulassaan, kuva on salaa otettu joten rajaus on ihan mitä sattuu.
Kiitos virtuaalimatkasta, Nopsis 
Mahtavat on maisemat, kaukana kotoa. Olette te seikkailijoita.
Upeat maisemat tosiaan!
Tuon yksinäisen lehtikuusen juurella söimme lounasta. Vähän matkan päässä oli puron uoma, jossa kasvoi mm. tämä pajuvanhus…
Puron takana alkoi niitty…