Vaelluksen jälkeen lähdimme Tjungurin kylään kävelylle. Opas varoitteli meitä: Altailaiset ovat kuulemma humalassa pahapäisiä. Totesin vain, että niin me suomalaisetkin. Ei kukaan häirinnyt matkan varrella.
Sillan yli mentiin taas…
Kylätien varressa kasvoi monia mielenkiintoisia kasveja:hullukaali…
Rantakivikossa ajuruohoa…
Ja koko sadan hehtaarin hevoslaidun kasvoi hamppua. Ilmankos siellä heposet oli ihan rauhallisia…
Tjungurin kylää…
Hevoset laidunsivat osittain vapaina noilla hamppupelloilla, mutta osa pidettiin lähellä kotia jalkakytkyessä. Etujalat oli sidottu pehmeällä siteellä toisiinsa niin, että hevonen juuri pääsee lliikkumaan, muttei karkaa kauas…
Aivan mahtavia kuvia!
Kylää kiersimme sinne tänne, ihmisiä ei montaa näkynyt. Kartoissa tie loppuu tähän Tjunguriin, mutta käytännössä tie jatkui vielä kilometrin verran Kuzerlan kylään.
Ihan sikahieno Ural-motskari…
Kiitos, Jazz!
Tjungurin kylää…
