Putouksen alku toiselta rannalta katsottuna tuntui suorastaan pelottavalta…mihin se vesi yhtäkkiä katoaa?
Tuo iso kivi…eikö se olekin ilmiselvästi päivän ajaksi levolle kupertunut kivenhahmon ottanut koskenhaltija, joka illan tullen ja ihmisten kaikottua suoristaa selkänsä ja aloittaa työnsä, kohentelee kiviä ja silittelee sammalet paikalleen…suoristelee saniaisten kiekuroita kasvamaan ja vääntää lahot puut nurin rinteeseen, paimentaa kauriit turvalliselle kohdalle juomaan. Monenlaiset kiireet, mutta ilonaiheet hänelle.
Upean näköistä! Tykkään niin kovasti virtaavan veden pauhusta, kun olin lapsi, meidän kesämökki oli kosken partaalla. Muistan sen tunteen kun meni mökille, ja kosken pauhu soi korvissa… vähän ajan päästä siihen tottui, eikä kohinaa enää huomannut. Nyt asun taas kosken lähellä, tosin sen ääni ei kuulu meidän pihaan saakka, mutta tuossa se on ihan pienen kävelymatkan päässä. Virtaavaa ja kuohuvaa vettä voisi tuijotella vaikka kuinka kauan.
Tuonne Maaningalle pitää tehdä kevätretki, ei ole edes kaukana! Onhan maasto semmoista, että siellä voi kulkea lasten (9 ja 11) kanssa? Näyttää niin hurjalta.
Poppius, kyllä siellä voi mainiosti liikkua lasten kanssa, meidän pienin oli 6v kun käytiin. Ylhäällä on tasaista maastoa ja puisia leveitä tasanteita, alas vie hyvät puiset portaat, lähempänä pohjaa ei ole mitään rakennettuja kulkureittejä, siellä on vain polkuja ja kivikkoa, mutta hyvin selviää, kun vähän katsoo, minkä reitin valitsee.
Ai siellä on oikein portaita ja tasanteita! No hyvä! Tosin kyllähän nuo meidän penskat loikkii tuolla koskella kiviltä toiselle kesäisin ja metsässä ties missä… mutta eihän täällä ihan tuommoisia jyrkänteitä ole. 
Kalajanvuorellakaan ei olla vielä käyty, ehkä ensi kesänä tehdään retki sinnekin. Kalaja on Rautalammilla oleva upea luontopolku, siellä on näköalapaikka, jyrkät polut ja hienot näkymät, alhaalla 77 metriä syvä rotko, jossa lampi.
(Muoks. korjasin metrimäärää, Kalajanvuori on Kalajanjärvestä 115m ja Kalajanlammesta 77 m korkeampana. Huimaa! Jyrkänne on noin 40 metriä korkea, yhtenäisiä 20 m seinämiä.)
Kiitos Malvankukan kuvien tehtiin Korkeakosken kautta 22.4. pikkumutka Pohjoispohjanmaalle mennessä. Lumi tukki vielä kävelyreitin putouksen alle. Ensimmäiselle tasanteelle asti päästiin.
Vettä riitti, pauhu kuului parkkipaikalle erinomaisen hyvin.
Alaspäin.
Viimeksi käydessäni kuivana kesänä paikalla oli vain pikkuliru - nyt ei ole liru
.
vettä tulee kuin -ruutasta?.
.
Puunrungot eivät kestäne poikittain tässä montaa kevättä?.
Tämä myllynkivi näkyy Malvankukan kuvissakin.
Upeaa!
Jäätä on täytynyt olla paljon, tänne pitää päästä alkutalvesta!.
Kyllä on mahtavan näköinen paikka !
No niin onkin upeaa ja paikanpäällä! Parkkipaikalla on ulkohuussit ja pikkukahvila, 4-H pitää sitä -pöytäliinojen ja verhojen värityksen ja kuvioiden perusteella näin päättelimme. Loistava hinta laatusuhde: neljä kotona leivottua herkullista, tuoretta pikkupitsaa ja kaksi kuppia kahvetta vain 11,60€. Suosittelen.
Mahtava paikka, sanos muuta Foksityttö. Korkeuseroa on 36 metriä! Vesi hurjaa vaahtoa Laakson/rotkon pohjalla en edes käynyt. Opastaulujen mukaan olisi mielenkiintoista kasvillisuuttakin mielinmäärin. Alkutalven vesiputoukset taitavat koukuttaa meidän perheen pohjanmaan matkoille uuden reitin.
Hyvät kestopuusta tehdyt portaat ja turvallisen oloiset kaiteet. Paikkakunta on Pielavesi, jos joku etsii myös matkareittiä.
Vastapäätä portaita hieman alaspäin polkuja, jäisiä sellaisilta käsin kuvasin loput yksin maastokengin, perhe pikkupitkästyi autossa…