Tunnustan, oli pakko katsoa kartasta missä ovat Pielavesi ja Maaninka…
Tämä pitää muistaa, kun lähdetään isännän kanssa Suomen-matkalle viimeistään parin vuoden päästä.
Kiitos Valtsu !
Huu! Olipa siinä voimaa! Keväisen vesiputouksen jyminä on varsin vaikuttava elämys!
Ollaan menossa Siilinjärvelle huomenna… olisi niin sopivasti siinä matkan varrella jos ajetaan Keiteleen eikä Kuopion kautta! Matkaa tulee vain parikymmentä kilsaa lisää. Jokohan näinä parina päivänä lumet olisi sulaneet alaspäin vieviltä poluilta niin paljon että sinne pääsee? Oliko sitä paljon?
Lähinnä jäätä portailla, joka tekee liukkaaksi. Ensimmäiselle tasanteelle sulaa. Luulisi näillä keleillä varsossakin nopeasti pehmenevän, ehkä sellaiset jääpiikit kengänpohjissa auttasi kovasti. Katsomista ja kuultavaa riitti kyllä avoimellakin osuudella.
No, kyllä me sinne mennään, katsotaan sitten mihin asti portaita pääsee. 
(Tarkistin reitin, näkyy tulevan 39 lisäkilometriä jos tuolta ajetaan, mutta on varmasti sen arvoista!)
Uskomattoman upea koski! kannattaa käydä jos vaan on lähistöllä, mahtava pauhu ja älyttömästi vettä, hurjat korkeuserot… Kävelypolut on kokonaan puusta rakennettu, portaita ja siltoja, tukevat kaiteet. Kosken alle menevä portaikko oli osittain vielä lumen ja jään peitossa, mutta reunasta sen verran sula että pääsi menemään ihan hyvin. Toisaalta koski oli melkein upeampi siitä ylätasanteelta.
Tänään oli tosi paljon porukkaa liikkeellä, parkkipaikalla varmaan kolme-neljäkymmentä autoa, mutta hyvin siellä pääsi silti liikkumaan. Muutkin olivat saaneet päähänsä lähteä koskireissulle tänään.
Korkeakoskella toukokuun 3.päivä yllätti hervoton raekuuro ja hetken päästä aurinko jälleen pilkisteli. Vettä oli piripintaan ja vähän ylikin.
Portaat ja turvakaiteet seurailevat putouksen reunoja samalla suojellen kasvillisuutta. Niemenkärjestä on sammaleet kuluneet pois jo kauan sitten.
Yllärrävän lumista toukoluun, alussa rotkoon menevillä portailta näkymä.
Myllynkiven sijainti putouksen yläosassa kertoo veden määrästä, upoksissa sekin.
Paljon vettä komeat kuohut.
Kova oli pauhu ja maa lähes tutisi jalkojen alla.
Äh, tuonne on pakko päästä! Haaveilin jo että ois päästy vaeltamaan vaikka Kuusamoon syyslomalla mutta matka on niin pitkä että tuntuu hullulta ajaa parin päivän vuoksi- pakko siirtää johonkin muuhun aikaan. (itseäni en vaan saa metsiin kesällä hyttysten ja irvikärpästen syötäväksi ja haluaisin mennä siis keväällä/syksyllä kun on vielä riittävän vilpoista)
Jylhiä koskia ja upeita maastoja vaan hinku näkemään ja näyttämään perheelle.
Vaikka miten kuvaa veden liikettä eikä korkeuseroa ei saa talteen. Pokkarin valotusaikaa säätämllä ja pikkujalustalla kokeilu, vaan mielikuvan, pauhun ja tunnelman tallensin mieleeni.
Jospa ne hirvikärpäset ei olisi rotkossa, ei kai siellä hirvet pystyne liikkumaan? Itikoita ei kesällä käydessäni ollut. Saniasten vihreys oli muuttanut maiseman toiseksi. 
Alvejuuret tuuheina reunuskasveina puron reunalla ovat säästyneet tallaamiselta.
Putouksen pauhu oli entisellään.
Tuo alin kuva on kuin jostain sadusta, saniaiset reunustaa jokiuomaa ja voi kuvitella siihen keijujen veneen purjehtimaan
.
Saniaislehto ylsi lähes kainaloihin, polku on hieman kasvustoa alemmaksi tallautunut. Takana maanvyörymiä, joiden turvin harvinaiset kasvit saavat jalansijaa siemntää ja kasvaa. Kasveja tunnistettavaksi asti ei kyllä tuolta erottanut, kiikarit pitäisi muistaa ottaa mukaan.
Keijut varmasti ovat täällä, hieman vaan saniaiset huijuivat kun keijuparvi kirmasi raikkasta vettä juomaan.
Keijulandian turvaportteja.
Tähtitalvikkeja portaiden vieressä, kerrankin sain katseltua kukintoja rauhassa oikeasta suunnasta.
.