Kävin Madeiralla tammikuun alussa 2005, olin kaksi viikkoa, siellä oli ihanat ilmat, n. 20 astetta eikä aurinko porottanut, ei tarvinnut olla hikipäässä ja aurinkovoidetta naamassa.Siellä alkoi silloin kevät, mm.ensimmäiset valkoiset irikset avautuivat. Jouluvalot olivat aivan mielettömän upeat, ne sitten kyllä heti loppiaisen jälkeen purettiin pois.Paikka oli aivan kuin haltioiden maa missä on kaikki vuodenajat yhtäaikaa: joku kylvi perunaa, jonkun perunat oli jo isolla taimella, jotkut puut olivat ilman lehtiä, joissain oli syksyn ruskeat lehdet ja tai hedelmät, jotkut kevätlehdessä ja jotkut täydessä lehdessä.Puutarha- ja kasviharrastajan ihannekohde.Kävelimme kaksi helppoa levadaa, kaupunkilevadan ja mimosalevadan.Olen niin köntys ja korkeanpaikan kammoinen että jätin muut suosilla väliin.Silloin oli tosi vähän muita kävelijöitä, olimme aivan ominpäin kummankin reitin.
Orkideatarhalla käynti, ostin jälkikasvulle syntymävuonna pullotetut madeiraviinipullot. Paikanpäällä tarjoiltiin madeiraa ja hunajakakkua. Ihan uskomattomia kukkia siellä oli.
Hehkuva oranssi!
!!!
Merenpohjasta löytyneitä fossiileja.
Epätarkka kuva mutta hauska aihe.
Tällaista katsottavaa tarjosi orkideatarha Quinta Da Boavista.
Täytyypä istua hörsimään iltakaffia tietokoneen ääreen. Päivä on kulunut yskiessä, niistäessä
ja siivotessa. Pakkasta on vaivaiset -14.5 astetta ja lunta niin vähän ettei kivijalkaa saa piiloon!
Palaan Madeiralle Nunnalaakson patikoinnille, silloin oli lämmintä lähelle +30.
Ajettiin paikallisbussilla Eira do Serradoon, voi hurja mikä matka!
Tässä polku lähtee kastanjapuumetsän halki alas Nunnalaaksoon.
Nunnalaakso on kuin kattilan pohjalla. Kuopuksen ottama kuva päämäärästä.
Tuossa oikealla lukertelee tie puolivälissä jyrkkää rinnettä. Takaisin palattiin bussilla ihan koko matkan, en tiedä kulkiko se juuri tuosta, mutta aika hurjia paikkoja nähtiin.
Näköalapaikan kaidetta lähestyin hyvin hyvin varovaisesti.
Puukanervaa kasvoi jyrkillä rinteillä.
Kallioseinämät täynnä pieniä ihmeitä.
Polku teki siksakkia mutka toisensa jälkeen. Etenimme kaikessa rauhassa.
Minun matkan teosta ei tahtonut tulla mitään, kun oli niin paljon kaikkea!
Olisi pitänyt nähdä joka puolelle yhtä aikaa ja katsoa eteensäkin ja taakse ja ympärille ylös ja alas ja polun varsiin.
Sisiliskot rapistelivat kuivien lehtien alla.
Ei sitä uskoisi myötämäessä väsyvänsä, mutta kyllä me oltiin jo uupuneita kun alas päästiin,
lienenkö koskaan juonut niin hyvää kokista kuin Nunnalaakson kahvilassa silloin.
Kallio kukki laaksossa tämän näköisenä.
Kaupungissa käytiin katsomassa Ledaa ja joutsenta,
portti oli kiinni joten jouduttiin tirkistelemään ja zoomailemaan.