Kruisaillaan nyt vielä saaren ympäri samoilla lämpimillä. Alussa suunta oli ylöspäin. Takaikkunasta kuvattua nousua.
Kuopuksen ottama kuva Gabo Ciraon jyrkänteeltä
500 metriä alempana rantaviiva ja merenpinta.
Ylängöllä oli ihan oma maailma. Täällä kelpaisi taivalta taittaa!
Puusaniainen
Vauhdissa bongattuja neidonkieliä kanerva-aidan takana.
Palataan hetkeksi vielä sinne ylös, kun siellä oli niin hienoa! 1500 metriä, melkein taivaassa!
Jänönpapua
Viiniviljelys
Muratti valtaa puut
Perunaa, papua, kaalia, minusta nämä olivat niin hienoja.
Kivijalkakin siellä kukki…
…mutta tässä meitä kyllä vedettiin höplästä!
Tästä oranssikukkaisesta tulppaanipuusta pidin eniten.
Vapauden ja itsenäisyyden patsas
Lentokentän alla on erilaisia pelikenttiä.
Kukaan ei kiellä eikä itse älyä lopettaa. Onneksi luonto vaatii omansa ja silmät ei enää pysy auki.
Tällainen oli siis minun Madeirani.
…kä minä vielä lopeta. Ulkona on kylmää ja pimeää ja laiskottaa ja väsyttää,
sielu kaipaa jotain kaunista.
Neidonkielen kaari on kukittuaankin varsin vaikuttava ilmestys.
Tässä näytti olevan tomusokerikuorrutus.