"Tuo valkoinen pilvi on kanadanvuokkoa" - taitaa sama kasvi pilveillä läpi puutarhan, joka muuten oli kotimainen matkailukohde 2008, eikös.
Sama toisesta suunnasta. Ei tämä koko galleria näitä voimistelijoita ole, joten älkää vielä pitkästykö. Minusta tämä idea, patsaiden määrä ja erilaiset asennot ovat vaan niin mykistäviä.
Mai-lee, tuosta en ole kuullutkaan, mutta saattaa ollakin.
Eikä tuo koko puutarha ole kanadanvuokkoa. Iso alue kylläkin, mutta on siellä paljon, paljon muutakin.
No, niinpäs olikin, kiitos tiedosta, Mai-lee.
Nyt jo niin kiinnostaa että katsoin täältä olevan parisataa kilometriä sinne livenä katsomaan. Tiedän missä aion ensi kesänä ajella 
Jouluruusu, lepää hetki ja anna meidän sulatella jo nähtyä
Ja voimisteluseurueella on tietysti oma rumpali.
Tarkoitatko, Nuu, että lopettaisin tältä illalta? Kauniisti muotoiltu.
Heh, ihan itsekkäästi ajattelin että pystynkö ottamaan vastaan enää lisää noita upeuksia ilman että jonkinlainen turtumus iskee ja alan vaan katsomaan seuraavaa ja sitten taas seuraavaa. Ajattelin että jos muillekin käy noin, niin menevätkö upeat työt ja kuvat vähäsen hukkaan. En soisi niin käyvän 
Jouluruusu, saammeko me toisetkin tänne laittaa tuolta puistosta otettuja kuvia? Pari vuotta sitten käytiin lastenlasten kanssa patsaita ihailemassa ja kuvia tuli otettua vähän niinkuin lasten silminkin. Voisit sitten kommentoida niitäkin kuvia asiantuntevammin??
Vastailen välillä vähän kysymyksiinne. Tontti on noin kuutisen tuhatta neliömetriä. Alunperin se oli jonkin verran pienempi, mutta sitten kunta antoi enon lunastaa tontin ja radan väliin jäävän kaistaleen, jossa kuvaamani salainen puutarha isoine lampineen nyt sijaitsee. Tontilla on jonkin verran korkeuseroja, mikä myös tekee siitä mielenkiintoisen. Sitten osa on lähes luonnontilaista lehtoa, jonne sinnekin on sijoitettu patsaita.
Veli Granö teki muutama vuosi sitten kirjan “Veijo Rönkkösen todellinen elämä”, jonka kustantamo Maahenki julkaisi.
Nuttura, mikä ettei. Laita lasten kommenttejakin mukaan.
No, jatkan suosiolla sitten joskus myöhemmin.
Voi Wautsi noita notkeita tanssija tyttöjä ja poikia, aivan silmät niihin liimautuu. Niinkuin myös taustakukkiin ja näiden naisten päällä oleviin ruukkukukkiin
. Upeaa katseltavaa!
Joka kesä ajetaan tuosta ohi. Pitäisi varmaan joskus pysähtyä!
No, nyt on myöhemmin. Jos vaikka pari kuvaa vielä, sitten täytyykin mennä nukkumaan. Niitä joogaajia on muuten jotain parisensataa. Eno harrastaa itse joogaa ja aluksi hän teki patsaat niin, että otti itselaukaisimella kuvan itsestään jooga-asennossa ja sitten sen valokuvan perusteella teki patsaan.
Ai ku upeeta! Kiitos ku pistit nääki kuvat tänne, meikäläinen ku ei paljoa kiertele missään, ni on niin mukavaa kattella tollasta taidetta! Ihanan vehreyden keskellä ihmisen luomaa, hienoa tosiaan.
Jospa laitan tähän malliksi muutaman joogaaja-kuvan. Joogaajat ovat jo varhaisempaa tuotantoa ja sijatisevat vanhassa kanatarhassa eikä sinne ole yleisöllä pääsyä, mutta aidan takaa voi katsella. Etualalla lehtomaitikkaa ja joogaajien jalkojen alla talviomatto.
Siellä he kukkamatoillaan joogaavat, kuka missäkin asennossa ja pikku hiljaa luonto ottaa omansa ja sammalet ja jäkälät peittävät kauniisti vanhimmat patsaat.